Lappilaismaisemissa äänitetyissä lauluissa laulaja keskittyy lisäksi superlegaton harjoittamiseen. Sanat solmiutuvat toisiinsa väliaineetta, musiikilliset fraasit, säkeet, nivoutuvat toisiinsa kuin liimaten. Lapset voisivat sanoa, että laulu hulmuaa eteenpäin kuin lumista mäkeä liukuen.
Isokoski välttelee – onneksi – liiallista paatosta. Siihen joulun musiikissa saisi useamminkin pyrkiä. Tuttuja lauluja voisi enemmänkin sovitusten avulla uudesti herätellä, ojentaa ne kuulijalle edes hieman toisin.
Orkesteriosuuksissa musiikki saa uudenlaisia sävyjä. Ensimmäinen niistä on ruotsalaisen Erland von Kochin Vinterpastoral (1983), alunperin Vuodenaika-urkupastoraalin osa. Kuvailevaa henkeä pelkäämätön kappale kertoo sanattomasti, tunnelma virittyy kuulijassa itsestään.
Instrumentaalikappaleista kuuluisin on J. S. Bachin Nun komm´ der Heiden Heiland, sekin alun perin koraali adventin ajalta. Urkuja soittaneet tunnistavat sen myös Orgen-Bϋchlein -kokoelmasta. Kochin lailla uudempaa materiaalia on Bertold Hummelin Scherzando (Weihnachtliche Suite, 1950). Max Reger puolestaan sovitti sarjastaan viululle ja pianolle Arian kamariyhtyeelle. Sen alttoviulusolistina on levyn kapellimestari John Storgårds.
”Lapsiakaan ei levyllä ole unohdettu.”
Kalevalahenkinen Lapin joulu (san. Larin-Kyösti) on paitsi huomionosoitus orkesterin tekemälle työlle pohjoisessa tunnelmaltaan vähän toisella lailla vaikuttava. Jorma Panulan sovitus on kuin lisä laulun dramatisointiin. Samaa linjaa edustaa Sulho Rannan Kehtolaulu Lapista Lauri Haarlan sanoihin.
Lapsiakaan ei levyllä ole unohdettu. Yksi esimerkeistä on Oskar Merikannon leikkisästi liikuskeleva Lasten joulu (Larin-Kyösti). Se kertoilee, lähestyy joulupukkia, lumiukkoa, aapiskukkoa ja joulukuusta ja piirileikkii. Tosin kovasti vanhahtava on tämänkin laulun asenne, joulumusiikin yleiseen tapaan.
Levyn yhtenä kruununa soi Adolphe Adamin Oi jouluyö. Mutta oi, jos laulaja uskaltaisi hehkuttaa vähän enemmän. Pieteetti ja kuivakkaan puhdas luterilaisuus saisi joskus antaa tilaa toisenkinlaiselle asenteelle.
Ja lopuksi tältä paikalta: Jean Sibeliuksen juhlavuonna nostettakoon levyltä Järvenpään mestarin En etsi valtaa kunniaa. Mitä sitä muuta toivoisi, toisellekin. Vai pitäisikö sittenkin edes…
Kommentointi suljettu.