Ou jees! David Bowie tuli pitkän tauon jälkeen takaisin ryminällä ja täysin omana itsenään. Levy on täynnä hauskoja hetkiä, koukuttavia rytmejä ja fraaseja – ja musiikkivideot saavat aikaan kaikenmoisia reaktioita. Vaikka mies näyttää olevan musiikillisesti ikinuori ja energinen, niin Bowie ei ikäänsä pelkää, vaan näyttää uudessa tuotannossaan myös iän tuomaa haurautta.
David Bowie – Where Are We Now?
Tammikuussa David Bowien 66-vuotissyntymäpäivänä julkaistu sinkku Where Are We Now? sai pohtimaan, josko herra on löytänyt nirvanan ja siirtynyt rauhallisen musiikin leiriin Leonard Cohenin seuraan. Biisi on herkkä ja Bowie laulaa sen hauraan melankolisesti, retrospektiivinen musiikkivideokin vahvistaa tuota tunnelmaa. Eipä siinä mitään, komeaa kuunneltavaa, vaikka genre yllättikin.
Mutta levyn ilmestyessä tipahdin melkein penkiltä Bowien julistaessa ”Here I am, not quite dying!” ja aloittaen levyn rokkaavalla draivilla. David Bowie is back!
Mies ei ole hidastanut tahtiaan, saati päätynyt lämmittelemään vanhoja ihan vain muodon vuoksi. Uusi levy on energinen, erilaisista tunnelmista ja rytmeistä kasattu aito Bowie-soppa. Sieltä löytyy kaikkea rauhallisimmista kappaleista ja progetuntumista elämältä maistuviin energiapakkauksiin. Potpurifiilis toimii ja levy muotoutuu hauskasti vaeltelevaksi kokonaisuudeksi, jota voi kuunnella sellaisenaan tai tiettyjä tunnelmia valiten.
Levyn valtava nytkyrytmitarjonta Dirty Boysin aaltoilevasta funkkibluussidraivista ja Love Is Lostin hypnoottisesta sykkeestä How Does The Grass Grow?n terävän tanssittaviin herkkutempoihin ilahduttaa suuresti. Lyriikoissakin on sylillinen korviin jumiutuvia koukkuja eikä hyvälle mielelle mahda mitään – lauloi mies sitten rakkaudesta, staroista, tappajista tai sodan karuudesta. Bowien tyyli on aikamoisen värisyttävä: iloista ja energistä musaa karmivien lyriikoiden kera.
David Bowie – The Stars (Are Out Tonight)
Bowielta löytyy munaa vaikka muille jakaa, sillä sanan säilällä sivalletaan joka suuntaan, eikä musiikkivideoissa olla poliittisesti korrekteja. The Stars (Are Out Tonight) on hauskan lempeästi staroille vinoileva kappale, jonka musiikkivideo on sopivan sekopäinen. Videossa nähdään mm. norjalainen Iselin Steiro nuorena Bowiena ja Tilda Swinton vanhemman Bowien vaimona ja lopulta lähes peilikuvana.
Vaikka ovatkin bowiemaisen erilaisia ja vinksahtaneita, olivat kaksi ensimmäistä vielä aika kesyä kamaa, mutta kolmas video taisi humpsauttaa herneitä nenään vähän joka suunnalla. Vai miltä kuulostaa yökerho korruptoituneiden pappismiesten (Gary Oldman!), pyhimysten, prostituoitujen, roiskuvan stigmaveren ja Jeesus-Bowien kera? Sähköisesti rokkaava The Next Day ei todellakaan jätä kylmäksi.
David Bowie – The Next Day
Mitäs vielä? Onko elokuussa fyysisen manifestaation saavan Valentine’s Day -sinkun musiikkivideo edeltäjiäänkin massiivisempi? Vielä enemmän staravoimaa? Mahtavia settejä ja taustamaisemia?
Näh, ei Bowie sentään niin ennalta-arvattava ole. Videolla esiintyy yksinäinen David Bowie pidellen asetta muistuttavaa lavatonta Steinberger-tyyppistä kitaraa kädessään. Miehen erivärisilmät saavat paljon ruutuaikaa ja tuovat Bowien vakuuttavaan mielipuoliseen ilmehdintään lisää syvyyttä. Ei siihen muuta tarvita kuin mies ja kitara, että kappaleen puistattava aihe välittyy. Ja entäpä ne kuoro-osuudet Bowien imitoimina, hurjaa kamaa.
David Bowie – Valentine’s Day
Olisi hienoa, jos vielä saataisiin video myös biisistä How Does The Grass Grow?, mutta tämä setti riittää jo nostamaan The Next Day -levyn ja musiikkivideot kuluneen vuoden suosikeiksi. Aika upeaa, että mies pystyy vieläkin yllättämään – ja tekee sen niin ilkikurisesti kuulijoitaan kiusoitellen. David Bowie ei sammaloidu.
Kommentointi suljettu.