´Kullan murunen´ voi olla myös tummasävyinen, ei aina se laulun vaalea kohde ja hohde. Oskar Merikannon tuttu melodia katkoo ärhäkimmätkin poikkitelat, kun lemmen liikkeeseen antaudutaan. Seeli Toivion sellossa on hyväilevä sointi, ote ei uhallakaan kiusaa kuulijaa. Lily-Marlene Puuseppin harppu vasta-askeltaa solistin rinnalla, yhteissoitto ei estä itsellisyyttä.
Mendelssohnin Laulun siivin, Schumannin Träumerei, Schubertin Serenade ja Lisztin Lemmenunelmia soljuvat, tunnelmoivat. Kun sellon intensiteetti yhä vain kasvaa, harpun kimmeltävä välke estää liialliseen raukeuteen vajoamisen. Sellistikin ottaa kulmaa uudella tavalla, kun se Massenet´n Meditationissa äkkää intohimon kutsun. Marin Marais´n ja Maurice Gendronin La Folia esittelee yhden Euroopan vanhimmista suosikkisävelmistä, sävelkulkua on tapailtu keskiajalta.
Teema, muunnelmat ja huipentuma pulppuavat ei vain virtuoosiainesta, vaan tunteen paloa – ja aikaa, aikaa on. Ja vielä, ei vähäisin, ehkä vienoin: Kehtolaulu, unilaulu, tuutulaulu, Brahmsin lahja väsyneelle lapselle ja hänen vanhemmilleen. Soitossa on viehättävää joutuisuutta, levolle kaipaavat kaikki.
Kommentointi suljettu.