Meneillään oleva musiikkiteollisuuden murros on ollut kuolemaksi monelle pitkän linjan levykaupalle. Seison Keravan Levyikkunassa. Tiskin takana istuvaa Ollia hymyilyttää. Syksy on mennyt hyvin ja joulumyynti on vetänyt. Ei ole Levyikkuna lähdössä Keravalta minnekään. Mutta mikä on menestyksen salaisuus ja mihin kivijalkaliikettä näin nettiaikana tarvitaan – vai tarvitaanko sitä?
Miksi käydä oikeassa levykaupassa?
Näin nettiaikana kaikki on tilattavissa suoraan kotiin. Levyharrastajankaan ei tarvitse kotisohvalta poistua. Satunnainen musiikinkuuntelija saa kaiken haluamansa mistä tahansa verkkokaupasta. Viimeisin Vain Elämää –kokoelma löytyy samasta kaupasta, kuin ruisleipä ja maito. Ja niin edelleen.
Näinhän se toimii – silloin kun toimii. Jos syystä tai toisesta jotain tarvitsee palauttaa, saa varautua henkisesti muutamaankin ylimääräiseen volttiin ainakin verkkokaupassa. Joiden ”saatat olla kiinnostunut myös tästä” –vinkit aiheuttavat lähinnä epäuskoista hämmennystä. Marketista on turha etsiä myyjää ylipäätään saati suosittelemaan jotain uutta. Osa ei todennäköisesti edes tiedä, mikä cd-levy on. Taikka vinyylilevy. Jos jotain pitäisi tilata, on parempi painella kotisohvalle ja tehdä se itse. Vaihtoehtona on odottaa, että ”nää jutut paremmin tietävä Mikko tulee huomenna paikalle, jos sä haluat soittaa”.
Hyvässä levykaupassa myyjä tuntee sinut ja ennen kaikkea musiikkimakusi. Vaihtaa kanssasi kuulumiset, soittaa sinulle mielenkiintoisia levyjä liikkeessä, ja jos jotain ei ole hyllyssä, tilaa sen henkilökohtaisesti sinulle välittömästi. Hyvä palvelu on käsittämättömän hieno asia. Ja se ei ole sitä tuputtamista ja pakkomyymistä, jota kodinkoneliikkeestä saa.
Pitkän linjan tekijä
Levyikkunalla on Keravalla pitkät perinteet. Liike täyttää Vappuna kolmekymmentä yksi vuotta. Se on kunnioitettava ikä mille tahansa kivijalkakaupalle. Levykaupalle se on käsittämätön saavutus. Toiminta alkoi Ollin myydessä pienen soitinliikkeen nurkassa levyjä provisiopalkalla. Alle vuodessa levymyynti tuotti paremmin kuin soitinkauppa ja Olli pystytti oman liikkeen. Siitä alkoi koko elämän kestänyt työ musiikin puolesta. Tyytyväisiä ovat olleet levy-yhtiöt, artistit ja Ollille – en muuten tiedä miehen sukunimeä, hän on aina ollut ”Levyikkunan Olli” – kaikkein tärkeimmät, eli asiakkaat.
Huippuvuosien suuremmasta liiketilasta siirtyminen nykyiseen sijaintiin on ollut ikään kuin paluu juurille. Levyikkunalla on pieni nurkkaus soitinliike Intro Musicissa. Ollin mielestä soitinliike on luonnollinen paikka levykaupalle ja Intro Musicissakin ollaan tilanteeseen tyytyväisiä. Alakerrassa toimii Intro Cafe, jossa järjestetään pienimuotoisia keikkoja kahvilatoiminnan ohella. Moni muusikko käy sekä Intron myymälässä, että Levyikkunassa. Levyikkunan asiakkaat saapuvat paikalle usein alakerrasta ostettu kahvikuppi kädessä. Vahvaa synergiaa, siis.
Asiakkaiden ja musiikin puolesta
Tätä nykyä Olli pyörittää Levyikkunaa yksin. Asiakkaan kannalta tämä on hyvä asia. Tiskin takana on aina sama mies, joka tuntee musiikkimakusi. Ja hyvin tuntuu miehellä muisti pelaavan. Me olimme tavanneet viimeksi yli viisitoista vuotta sitten, mutta tunnisti minutkin. Ihan ei sentään muistanut, mitä levyjä olen aikanaan ostanut.
Liiketila ei ole suuri, mutta hyllyssä on kattava valikoima levyjä. Suurinta osaa nimekkeistä näyttää olevan vain yksi kopio hyllyssä, mikä säästää tilaa monipuolisuudelle. Mutta ei hätää, lisää tulee joka viikko ja melkein mitä tahansa saa tilattua. Ollilla on koko ajan kone auki, josta on suora yhteys sekä kotimaisiin että tarvittaessa myös ulkomaisiin levytukkuihin. Suuresta osasta varastosaldot näkyvät reaaliajassa. Jos jotain ei ole, Olli tilaa sen mielellään – muutama sekunti pyyntösi jälkeen, eikä vasta seuraavana päivänä. Myös sellaiset levyt tai versiot, joita ei ole Suomessa julkaistu, hoituvat. Tutuille kanta-asiakkaille on tarjolla joitakin etuja, joista ei tässä enempää.
Markus sattuu paikalle. Tuttuja molemmin puolin tiskiä, mies on ollut aikanaan Levyikkunassa työharjoittelussakin. ”Ollihan mut opetti musiikkia kuuntelemaan. Vinyyliharrastuskin lähti Ollin myymästä Stonen 7” sinkusta.” Tuttujen asiakkaiden ja hyvän musiikin kohtaaminen on ollut tavoitteena aina. Toisella puolen on ollut joukko tyytyväisiä asiakkaita, toisella puolen levy-yhtiöitä ja artisteja. Markus kertoo, että hyvin usein ”tämä saattaisi kiinnostaa sua” –suositukset ovat löytäneet tiensä ostoskassiin. Kunhan sen on erikseen pyytänyt saada, koska ”Olli ei tuputa asiakkaalle mitään”. Levy-yhtiöiden ja artistien arvostuksesta kielii erään levy-yhtiön kiitostaulu liikkeen seinällä.
”Tässä olisi muuten ehdottomasti mun vuoden 2015 levy”, Olli huikkaa ja pudottaa hopeakiekon soittimeen. Vähän reilummin volumea ja Saimaan tuore Matka mielen ytimeen saa Markuksen nyökkäilemään hyväksyvästi. Minä kiinnitän huomioni kauniiseen ääneen, joka täyttää pienen liiketilan (yrittäkääpä muuten saada marketissa kiinnostava levy soimaan). Nurkassa seisoo musta lattiakaiutin, jonka alakulmassa näyttää olevan valmistajan logo. Kumarrus lähemmäs… Jumalauta, nehän on Gradientin Evidencet! Ei, silmäni eivät valehtele. Kaikkea muuta, kuin hifistin hyväksymällä sijoittelulla ja erinomaisesti soivat. Kysyttäessä Olli kertoo hankkineensa ne tutulta pari vuosikymmentä takaperin. Niinpä, laatu kestää. Harvemmin tällaisia kaiuttimia tulee vastaan missään kaupassa.
Seuraavaksi soimaan pääsee Blue Eyed Sonsin omakustanne. Demojen ja omakustanteiden myynti on ollut osa Levyikkunaa aina. Lähialueen bändeillä on ollut ihmettelemistä, kun baarissa pärähtää soimaan varoittamatta oma demo. Tallenteen alkuperää DJ:ltä tiedustellessa vastaus oli aina ”Levyikkunassa suositeltiin tätä ja otin mukaan”. Ruohonjuuritason työtä, jota harva enää tekee. Kappaleen soitua Olli yrittää palauttaa levyn hyllyyn, mutta Markus pyytää lisäämään sen ostospinoonsa, johon on juttutuokiomme aikana kasaantunut muutama muukin julkaisu. Löytöjä, joita hän ei edes tiennyt etsivänsä.
Levyikkunalla menee riittävän hyvin, että Olli voi jatkaa toimintaa ja se kuulemma riittää hänelle. Kaikesta kuuluu, että tätä tehdään intohimosta musiikkiin. Levyjä menee ja uusiakin asiakkaita tulee. Kaikesta nostatuksesta huolimatta vinyyli on vain pieni osa, kenties 5% koko myynnistä. Se tosin tuntuu tulevan cd-myynnin lisäksi, ei tilalle, mikä on hyvä asia. On kyseenalaista miten kauan kotimainen musiikkiteollisuus voi jatkaa myyntiketjun harventuessa kotimaisen musiikin julkaisemista. Levykaupat ovat riippuvaisia uudesta musiikista, ja musiikki myyntikanavista. Toistaiseksi kivijalkakauppoja on olemassa. Toivottavasti on jatkossakin.
Henkilökohtaista palvelua ja hyvää fiilistä
Levyikkunassa on mukava asioida. Cafe Introsta kuppi erinomaista kahvia mukaan ja portaat ylös liikkeeseen. Aina voi tehdä löytöjä. Paikalla on myyjä, joka tuntee myymänsä musiikin ja jos ryhdyt asiakkaaksi, hyvin pian myös sinut. Suosittelee sinulle kiinnostavaa musiikkia ja osuu maaliin melkoisen hyvin. Myyjä, jolle tärkeintä on, että asiakas saa sitä, mitä haluaa ja priimakunnossa – ei oma myyntisaldo. Ja joka soittaa sinulle pyytämiäsi levyjä vaikka koko päivän. Siinä on monta asiaa, johon verkkokaupat algoritmeineen eivät pysty.
Ennen kaikkea musiikissa on kyse fiiliksestä. Tavallaan se ulottuu myös levyjen ostamiseen. Monen vuoden jälkeen muistin, miten kivaa levykaupassa asiointi voi olla. Jotenkin se oli päässyt unohtumaan. Nyt verkkokaupassa asiointi tuntuu luotaantyöntävän persoonattomalta. Eihän sieltä voi sattumalta löytää mitään, myyjä on vielä vaikeampi löytää kuin marketista ja kahvikin pitää keittää itse.
Levyikkunan löytää Keravalta osoitteesta Paasikivenkatu 4, FilmTownin ja Cafe Intron yläpuolelta taikka verkosta www.levyikkuna.fi. Suosittelen käymään mieluummin paikan päällä.
Huom: Levyikkuna ja Intro Music uudessa osoitteessa Keravan Kauppakaari 1:ssä
Kommentointi suljettu.