Elettiin vuotta yhdeksäntoistasataa yhdeksänkymmentäseitsemän. Hullut espoolaiset teekkarit keksivät, että kannattaa perustaa hifiharrastusta ylläpitävä yhdistys. Ihan Dipolin nurkille syntyi Audiopoli, entisen Teknillisen Korkeakoulun (TKK) eli nykyisen Aalto-yliopiston järjestö, joka tukee opiskelijoiden hifi- ja kotiteatteriharrastusta.
Audiopoli on järjestänyt excursioita, tapahtumia ja projekteja. Vuonna 2003 Audiopoli pystytti myös oman leffateatterinsa Kinopolin, jota nyt oli esittelemässä minulle Toni Anttila. Toni oli ollut jäsenenä jo useita vuosia kun hän 2007 siirtyi Audiopolin puheenjohtajaksi ja hoiti pestiä muutaman vuoden. Hän on myös ainakin yksi pääsyypäistä siihen, miksi Kinopoli nykyään näyttää siltä kuin näyttää ja toimii kuten toimii.
Selvät suunnitelmat akustiikkaan
Kinopolin alussa akustoinnista vastasivat punaiset verhot. Leffateatterin tunnelma oli visuaalisesti hieno, mutta olihan kerrostalon kellarissa sijaitseva kivikoppi näin tehtynä bassoiltaan toivottoman kumiseva ja jymisevä. Eikä voi kiistää, etteikö punainen väri olisi vaikuttanut valkokankaankin sävyihin paljon.
Tilan nykymuotoisen akustiikan suunnittelusta vastaavat Toni Anttila ja Matti Suikkari. Toni muistelee lämmöllä Akukonin Henrik Möllerin vetämiä akustiikan luentoja. Hurjasti osaava mies ja lisäksi erinomainen luennoitsija, kuulemma. Kaikenlaisesta voi jäädä paitsi kun ei opiskele Otanniemessä.
Kivikopissa basso-ongelmat ovat isoin ongelma joten niiden taltuttamiseksi tehtiin kolme asiaa. Ensinnäkin koko vasen seinä on iso resonaattori. Se on tehty tuplakipsilevyillä ja 120 sentin koolausvälillä. Kuulemma seinän liikkeen voi nähdä, jos tuuttaa riittävän kovaa kuulosuojaimet päässä. Ja vaikka Kinopoli on kellarissa saa samalla myös nelikerroksisen rakennuksen kattopellit resonoimaan. Teekkarit…
Toinen iso ja oleellinen kohta on huoneen katto. Se oli alunperin suunniteltu peitettäväksi kipsilevyillä, mutta Ecophon tuli pelastamaan ja tulos on Sombra Gammaa koko katon peittävänä kerroksena ja Xbass-levyjä sen yläpuolella. Gamma-levyhän on pinnaltaan keskialuetta ja etenkin diskanttia heijastava eli se ei imaise kaikkia katon kautta tulevia heijastuksia pois. Näin kotiteatteritilasta ei tule akustiikaltaan liian kuivaa (kuten minä alunperin omastani tein).
Kolmas kohta on penkkirivien alla oleva korotus. Se on täynnä villaa. Paitsi tietysti sieltä, missä subbarit ovat, mutta niistä kohta enemmän.
Takaseinällä on skyline-diffuusori. Ensimmäinen versio oli styroksia, mutta koska kaikki takasohvalla istuvat nojaavat siihen, tehtiin uusi kestävämpi puusta. Oikealla seinällä on vielä Ecophonin Wall Panelia vaikka vasen onkin paljaana. Olen tahdikas enkä osoita asiaa ilkeästi sormella. Yleensähän jääräpäisesti toitotan sivusuuntaisen symmetrian tärkeyttä hyvässä kuuntelutilassa.
Akustiikkaa on mitattukin ja tulos on tasainen 0,2 sekunnin jälkikaiunta-aika bassoilta diskanttiin. Meni siis juuri kuten suunniteltiinkin.
Ilman liikkeen jarruttamisen lisäksi ilmanvaihtoon on paneuduttu. Alunperin ilmanvaihto perustui vanhan kerrostalon painovoimaiseen meininkiin. Tulos oli isommalla leffajengillä ”melko tiivis tunnelma”. Nyt Kinopolilla on oma ilmavaihtokone, joka on mitoitettu niin, että täysi salikin pysyy kainalot kuivina. Otaniemessä jos jossain on se erinomainen puoli, että aina on kaveri, joka osaa laskea ja mitoittaa tekniset asiat kuntoon.
Uutta kalustoa
Genelecin kanssa yhteistyössä tehdyt pääkanavat olivat esillä jo vuoden 2012 hifimessuilla. Ne muistuttavat monessa suhteessa Genelec 1038:a, samankaltainen iso suuntain diskantille ja keskiäänielementille sekä refleksikoteloitu 15-tuumainen basso. Kotelot vain ovat ylhäältä katsottuna kolmion mallisia, nurkkiin kun ovat tarkoitettu.
”Räkissä on vaatimattomasti viisi
Lab Gruppenin päätevahvistinta.”
BMS:n ja Seasin kaiutinelementtien vasteiden tasoitukset ja jakosuodot tehdään Xilican DSP-prosessorilla ja vahvistusta varten on vaatimattomasti viisi Lab Gruppenin päätevahvistinta. Xilicoilla tehdään myös subbarin taajuusvasteen tasoitus, huonekorjaus ja perusjakosuodatus.
Perinteenä on ollut, että joka vuosi rempataan jotain. Tänä vuonna kohteena oli äänentoisto ja pääkanavia lukuunottamatta kalusto päivittyikin paljon. Keskikanavaksi tuli lähes samanlainen kuin vasemmalla ja oikealla on. Ainoa ero on se, että suuntain tehtiin alumiinin sijaan muovista.
Koska tekniikan opiskelijoita luonnollisesti kiinnostaa uusi tekniikka, AV-esivahvistimeksi hankittiin järeä Marantz ja otettiin Dolby Atmos -äänijärjestelmän tilatoisto täysillä käyttöön ripottelemalla sivuseinille kuusi Genelec 8320:aa ja kattoon vielä neljä lisää. Etukanavat ovat huomattavan järeät ja surroundit tosi pienet joten kysyn, ovatko rajat tulleet vastaan. Ei kuulemma ole tapahtunut moista. Melkoisia naperoita siis, muidenkin mielestä.
Iso kuva ja iso basso
Valkokangas päivittyi jo vuosi sitten. 390cm leveään tilaan tuli 3,5-metrinen Prismasonicin akustisesti läpinäkyvä valkokangas ja anamorfinen linssi JVC X-7 -videoprojektorille. Toni väitti, että tilattua isompi valkokangas ei olisi enää mahtunut paikoilleen vaikka näen ihan hyvin, että molemmin puolin on ainakin kymmenen senttiä vielä tilaa sivuseiniin.
Koko etuseinän kokoista kuvaa vielä hauskempi on kuitenkin subwoofer-ratkaisu, joka vie lähes koko takaseinän leveydeltä tilaa istuinkorokkeesta. Subbarit, neljä 18-tuumaista yhteensä puolentoista kuutiometrin kotelossa, valmistuivat jo 2008. Juha Holm Geneleciltä oli juuri mittaamassa kaiuttimien toimintaa ja kuulemma subwooferien taajuusvaste ylettyy huoneessa vaimentumattomana aika tarkkaan viiteen hertsiin.
Subbarielementtejä tilattiin iso läjä kerralla, useammallekin harrastajalle. Koska pumput olivat isoissa bokseissa niin niitä tuli käytännössä täysi pakettiautollinen. Valinta osui Mach 5 Audio -firman IXL 18.4 -elementteihin. Pitkäiskuisia, isopuhekelaisia subbarikäyttöön suunniteltuja kanadalaisia.
Erinomainen kuva
Mukitelineitä ei näissä leffapenkeissä ole. Tai kuulemma oli, mutta eivät kestäneet teekkareita. Niinpä.
Ei sillä, koitan olla olevinani mukavalla penkillä töissä ja unohdan popcornit ja karkit. Iso kuva on todella hieno. LCoS-projektori (JVC:llä menee nimellä D-ILA) on hieno kapistus. Ei tippaakaan pikseliverkkoa, ei tippaakaan kuvan välkkymistä tai värinää. Vain rauhallisen sulava kuva, joka vie syvälle sisälle elokuvaan eikä rasita yhtään.
136-tuumainen ruutu täyttää näkökentän mainiosti, mutta ei ole ollenkaan häiritsevän iso. Kuten oikeassa elokuvateatterissa kuuluukin, Kinopolin valkokangas on 2.40:1-kuvasuhteella ja projektorin eteen sähköisesti laskettava anamorfinen linssi venyttää kuvan oikean muotoiseksi ja kokoiseksi yhdessä Blu-ray-soittimen tai projektorin kuvavalintojen kanssa.
Joku tuoreempi projektori toisi tietysti vähän lisää kontrastia kuvaan, mutta ei asiaa elokuvaa katsoessa mieti yhtään. JVC X-7 ei siis ole ihan viimeisin malli. Toni muistelee Kinopolin tykissä olevan jo kolmannen lampun menossa. Teekkarit ovat ahkeria leffankatsojia.
Tunteita ja tuntemuksia
Neljään 18-tuumaiseen pohjautuva subbarijärjestelmä on todella hieno. Siis TODELLA hieno. Voimaa on aivan mielettömästi ja sen tosiaan tuntee, että nyt kyseessä ei ole kompakti sisustussubbari, josta revitään väkisin jotakuinkin 20 hertsiin ylettyvää jysähtelyä.
Ensin tuttu Ocean’s 11 -soundtrack soimaan. Etukanavat, kuten alkuperäisetkin Genelec 1038:t, ovat upea yhdistelmä puhdasta ja tarkkaa hifiääntä yhdistettynä PA:n vaivattomuuteen. Basso on sävykäs, tarvittaessa voimalla mukana, mutta ei yhtään jyräävä. Ja siitä ylöspäin kaikki on puhdasta, huomattavan läpikuultavaa ja – jälleen kerran – vaivatonta siten kuin pikkukaiuttimilla ei ikinä voi olla.
Black Hawk Down ja reippaasti lisää äänenvoimakkuutta. Bassopään voima tuntuu vartalossa vaikka ei juuri kuulukaan. Juuri näin subwooferien pitääkin toimia. Vallatonta voimaa vailla päälle puskevaa paksuutta. Ja ulottuvuutta niin, että puhtaat tuntoaistimukset saadaan esille. Minä olen pitänyt kymmentä hertsiä ihan hyvänä, mutta täällä sitä on venytetty varmuuden vuoksi vielä oktaavi alemmas. Oikein hyvä näin. Kun Hunger-raidassa päästään asiaan niin koko keho vavahtelee ja leveänä lepattava hymy johtuu puoliksi hermostollisista kokemuksista ja puoliksi subwooferien rajusti ilmaa liikuttavasta voimasta.
Ja vaikka bassopää puskee kuinka holtittoman määrän rakenteita vapisuttavaa energiaa, se ei peitä tippaakaan keskialueen pieniä herkkiä nyansseja. Eikä vain vapinaa vaan aina tarvittaessa myös lujaa potkua.
Äänitteen luonne kuuluu selkeänä. Se, onko tehty 1955 vai 2015, tai jotain tiettyä siltä väliltä. Herbien Doin’ It sykkii tarkasti oikealla tahdilla. Joo, vinyylitä ja putkivahvistimella olisi varmasti kuulostanut eri tavalla hienolta, mutta vaikka järjestelmä on tikitiki-angstikoille kamalin mahdollinen – media-PC, AV-vahvistin ja DSP-pohjaiset kaiuttimet – tätä on vain niin kamalan mukava kuunnella. Hyvä ääni on monen asian, monen hyvin tehdyn asian, summa. Hyvä kaiutinjärjestelmä akustisesti hyvässä tilassa on erittäin terve lähtökohta sille hyvälle lopputulokselle.
Mutta, mutta, ne leffaäänet…?
Ai tämä on leffateatteri eikä stereoluola? No joojoo, laitetaan soittimeen jotain Dolby Atmos -ääniraidan sisältävää modernia puuppaa, jossa on tehosteita, efektejä, rytinää ja actionia, mutta ei juonta eikä kummoisia näyttelijöitä. En minä tiedä, mikä sen pätkän nimi on, jotain tyyppejä kumiveneessä merellä. Ei se ole oleellistakaan. Oleellista on, että sillä pystyi hyvin testaamaan ensinnäkin tilan toimivuutta monikanavaäänellä ja sen lisäksi vertaamaan Dolby Digital True HD ja Dolby Atmos -ääniraitojen eroja. Eli mitä tapahtuu kun kattokanavat otetaan käyttöön tai jätetään pois.
Atmoksen kanssa tila on aidompi, jälleen kerran – vaivattomampi. En puhu niistä tehosteista, jotka kattokanavien kautta saadaan lennättämään esineitä (vaikka lentokoneita) suoraan yleisön yli vaan siitä luonnollisesta tilantunteesta, jonka aistii kun tila-akustiikan muodostamaa signaalia tulee myös ylhäältä eikä vain sivuilta.
Ei sillä, ilmankin Atmosta soundipuoli pelaa todella hienosti. Surroundkanavien yhtenevyys on tasolla, johon todella harvoin törmää. Ei mitään kaiuttimien paikallistumista tai panorointien epätasaisuutta. Suoraan sanottuna hyvin hyvin harvassa kotiteatterissa, johon olen tutustunut, on äänenlaatu sinnepäinkään näin korkealla tasolla.
Eihän niitä Atmos-pätkiä ole Dolbynkaan listauksessa kuin runsas parikymmentä, ja Suomessa kaupasta voi löytää ehkä kaksi. Mutta ei se haittaa, Kinopoli toimii erittäin hienosti ihan normaalilla Blu-ray-leffalla. Ellet ole kattokaiuttimiin tottunut (ja tahkoa niitä 24 tarjolla olevaa leffaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan) niin et sinä niiden puuttumista edes tiedä.
Mä haluun kans!
Kinopoli on erinomainen esimerkki siitä, miten omasta huoneesta voi tehdä sairaan hienon leffateatterin. Asut niin, että oman leffahuoneen tekeminen ei ole mahdollista, vain haave? Musta huone ei oikein istu sisustusvastaavan makuun? Äänieristyksen tekeminen tuntuu liian isolta projektilta? Tai ihan vain budjetissa ei ole vähintään muutamaa ylimääräistä kymppitonnia hyvän teatterin tekoon? Totta, hyvä kotiteatteri vaatii aika paljon. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuuksia.
No, sattumalta Kinopolia vuokrataan hyvin järkevään hintaan, 45 euroa neljältä tunnilta arkena ja 50 euroa viikonloppuna. Siinä ajassa ehtii hyvin pitää siellä vaikka lapsen synttärit. Jos firman iltamiin aika tuntuu liian lyhyeltä niin uskon, että vuokraavat yli neljäksi tunniksi kerrallaan. Omat leffat ja eväät vain mukaan. Niin, tai ihan vain vuokraat Kinopolin siihen, että katsot perheen tai parin kaverin kanssa hyvän leffan. Juuri tuo tuotto on se, jolla Kinopoli voi välillä päivittää laitteistoa ja tehdä projekteja jäsenten kanssa.
Ai olohuoneessakin voi katsoa elokuvan ihan hyvin? No voi, voi toki. Musiikinkin voi kuunnella kannettavan tietokoneen kaiuttimista. Eri asia, paljonko sen tunnelmasta siten välittyy, mutta voi kyllä. No mutta sitten oikeaan elokuvateatteriin! Isot leffateatterit tarjoavat uusimpia elokuvia, mutta jos haluat katsoa jonkun edes viime vuonna ilmestyneen, ei se missään enää pyöri. Paitsi, jos vuokraat tai ostat leffan ja painelet sen kanssa Kinopoliin.
Jätkät perkele, sairaan hieno leffateatteri!
PS. Sorry kaikki naispuoliset Audiopolin aktiivit, jotka ette koe olevanne hyviä jätkiä ja siten kuulu edellisen kommentin piiriin.
Lisätiedot ja ajanvaraus:
Kommentointi suljettu.