Muistatteko Genelec 1022A:n? Sen 1980-luvun puolivälistä olevan nauhadiskantillisen kolmitien, jonka kotelo muistutti Barbapapaa. Muistelen herra Martikaisen kertoneen, että erään maan valtiollinen viestintäyhtiö piti tuotetta kerrassaan kerettiläisenä. Kaiuttimessa kuuluu olla suorat kulmat! Kovapäiset iisalmelaiset eivät uskoneet vaan alkoivat tehdä lisää pyöreä”nurkkaisia” kaiuttimia, kokonaisen mallisarjan.
8000-sarja pyöreine muotoineen ja isoine suuntaimineen diskantilla oli ihan kamala. Eihän se näyttänyt oikealta kaiuttimelta ollenkaan. Highend-piikitetty jalustakin puuttui, tilalla oli kummallinen kumikalikka, jonka varassa kaiutin istui. Hifikonservatiivien otsasuonet pullistelivat.
Nämä radikaalit ratkaisut tuntuivat tullessaan ihan käsittämättömiltä, mutta vähitellen niitä alettiin kopioida. Kilpailijat ensin haukkuivat ratkaisuja vuosia ja käänsivät sitten jossain vaiheessa takkinsa kun tajusivat, että ilkeät savolaiset olivat keksineet jotain heidän tuotteitaan parempaa ja oli pakko lähteä mukaan.
Vähitellen siis muutkin oppivat näkemään työkalun tarkoituksellisissa ratkaisuissa kauneutta. Muoto seuraa funktiota, ne eivät ole irrallisia toisistaan riippumattomia asioita.
Villi Itä-Suomi vuosikymmen sitten
Huhtikuussa 2006 Genelec esitteli jo olemassa oleviin 8000-sarjan kaksitiekaiuttimiin ja 7000-sarjan subwoofereihin perustuvat DSP-tuotteet. 8240- ja 8250-aktiivikaiuttimet saivat DSP-sydämen, samoin kuin 7260-, 7270- ja 7271-subwooferitkin. Jakosuodot ja elementtien yksilöerot voitiin tasata DSP:llä ja tulos oli entistäkin tarkempia ja äänellisiltä toleransseiltaan tiukempia kaiuttimia.
GLM eli Genelec Loudspeaker Manager -ohjausohjelmisto mahdollisti ammattikäyttäjille isonkin kaiutinjoukon ohjauksen yhdeltä tietokoneelta. Kotiolosuhteissa kuunteleville suurempi merkitys oli kuitenkin AutoCal-huonekorjauksella. Harva meistä pystyy akustoimaan olohuonettaan täydelliseksi, ei edes makuuhuoneen nurkkaan perustettua kotistudiota. Eikä varsinkaan saamaan huoneen basso-ongelmia kuriin.
AutoCal oli ensimmäisiä joka suhteessa hyvin toimivia automaattisia huonekorjaimia. Ehkä kaikkein tärkein asia oli se, että jos käyttäjä ei niin halunnut, se ei sorkkinut herkkää keskialuetta millään tavalla. Tämä piirre on edelleen AV-vahvistimien massamarkkinoiden kompastuskivi, korjauksia tehdään taajuuskaistalla liian ylös. Syy on ihan se, että niiden pitää saada se mainonnan ja markkinoinnin tarvitsema viivasuora taajuusvastekippura esille… Äänenlaadusta välittämättä.
Lisäksi AutoCal antoi käyttäjän hienosäätää kaikkia tehtyjä korjauksia ja mahdollisti pari käsin tehtävää lisämuokkaustakin. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, AutoCal repi kaiken irti kaiuttimien bassotoistosta. Kapasiteetista, ulottuvuudesta ja ennen kaikkea äänenlaadusta. Ei turhia kuminoita, ei ylimääräistä jyminää, ei tarpeetonta paksuutta. Vain jäntevää ja alas ulottuvaa potkua, joka luo hyvän pohjan musiikille. Sellaisen pohjan, joka ei peitä keskialueen ja diskantin pieniä nyansseja.
Hyvä huonekorjaus – paha huonekorjaus
Huonekorjauksen tuominen kaiuttimiin herätti luonnollisesti konservatiiveissa lisää närää. Muistan erään kotimaisen kauppiaan valittaneen, että ”kun se muuttaa ääntä”. No helvetti, eikös sen tarkoituskin ole muuttaa ääntä – paremmaksi! Highend-piirit ovat aina innoissaan kun kummallinen tarvike parantaa ääntä, mutta jos taajuusvaste kuuntelupaikalla muuttuu oleellisesti suoremmaksi eli äänensävy tasapainoisemmaksi – se ei ole hyväksyttävä parannus. Koska se muuttaa ääntä…
”Bassotoisto potkaisee
oleellisesti terävämmin
kuin ilman
huonekorjausta.”
Tietysti uuden tekniikan kanssa oli ongelmia. Ei sitä koskaan osata käyttää täydellisesti heti alkuun. Moni käyttäjä antoi huonekorjauksen tehdä muutoksia keskialueelle saakka ja silloin käykin helposti niin, että sivuoireet ovat suuremmat kuin saavutettu parannus. Tämä ei tietysti ole sen perusidean vika vaan se, että uuteen työkaluun tottumiseen menee aina hetki.
Minä olen itse testannut varsin monta Genelecin DSP:hen pohjautuvaa kaiutinta. Sellaista, jota nykyään sanotaan Iisalmessa SAM-nimellä. Kerta toisensa jälkeen hyvin yksinkertainen kaksiportainen toimintamalli on tuottanut erittäin hyvää ääntä. Ne kaksi porrasta ovat yksinkertaisesti 1) kaiuttimet seinää vasten ja 2) huonekorjaus bassoille, ei noin 200 hertsiä ylemmäs.
Tämän jälkeen bassotoisto potkaisee oleellisesti terävämmin kuin ilman huonekorjausta ja kaiuttimet miten vain aseteltuna. Ulottuvuutta saadaan lisää koska huonekorjaus hyödyntää huoneen tuoman korostuksen ihan alimmilla bassoilla ja samoin seinätuen maksimointi maksimoi myös kapasiteetin eli puhdasta ääntä saadaan mahdollisimman paljon.
Sama tapahtuu niin malliston pienimmällä 8320A:lla kuin valtavalla1236A-lippulaivallakin. Hyvä esimerkki siitä bassotoiston ulottuvuuden maksimoinnista on 8260A. Siinä esiteltiin Genelecin uusi koaksiaalielementti, mutta siihen huonekorjauksella ei kosketa. Sen sijaan refleksikoteloitu 10-tuumainen toistaa vapaassa tilassa noin 30 hertsiin, mutta lähes aina huoneessa saavutettu alarajataajuus on karvan alle 20 hertsiä.
Toinen koaksiaalielementtinen malli on 8351A. Siinä on käytännösä puristettu 8260:n suorituskyky ja monen mielestä jopa vähän sitä parempi äänenlaatu 8250:n kokoisesta kaiuttimesta.
Houkutteleva keskiluokka
Genelecin huonekorjaukselliset kompaktikaiuttimet ovat monelle mahdollisia. Sekä hinnallisesti että fyysisesti. Sellaisten hankkimisesta ei joudu loppuiäkseen velkavankeuteen eikä myöskään ulkoruokintaan olohuoneen sisustuksen pilaamisesta. Mutta moni meistä haaveilee kuitenkin vielä enemmän siitä keskiluokasta. Niistä kavereista, jotka eivät edes yritä näyttää pikkutakkiinsa siististi mahtuvilta.
Ensimmäinen malli taisi olla 1238CF. 1238CF on 1038:n seinustalle paremmin mahtuvan lituskamallin DSP-versio. Se oli tarkoitettu alunperinkin subwooferin kanssa käytettäväksi ja oli helppo ratkaisu esimerkiksi akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse silloin, kun vaadittiin astetta – tai muutamaa – hurjempaa suorituskykyä.
Mutta siinä ei ollut sitä 1038:n 15-tuumaista bassoelementtiä ja me muutamat suhteellisuudentajumme jo kauan sitten menettäneet itkimme katkerina. Onneksi Genelec pelasti tilanteen ja teki täyskokoisista kolmitiemalleistakin DSP- eli SAM-mallit. 1238A varasti huomion koska siinä oli se 15-tuumainen. Oikea miesten bassoelementti, ei mitään lastenhuonekokoista. Ehkä osittain siksikin, että analgimalli 1037 ei ollut yhtä neutraali ja helposti kuunneltava kuin 1038-isoveljensä. DSP-versioista ajateltiin samalla tavalla, 1238 pesee 1237:n 6-0.
Ajateltiin vain väärin. 1237A osoittautui sairaan suorituskykyiseksi kaiuttimeksi. Lisäksi se on sen kokoinen, että pienellä (no, ainakin riittävällä) maisemoinnilla kaiutinpari häviäisi olohuoneeseen oikein sujuvasti. Fyysinen koko ja paino mahdollistavat 1237:n sinne, mihin 1238 on vain hankalan suuri ja/tai hankalan painava. Minustakin on tullut niin hienohelma, että 1238 tuntuisi olohuoneeseemme selvästi liian isolta. 1237 sen sijaan käy mielessä usein.
Mitä seuraavaksi?
Mitä Iisalmesta kajahtaa seuraavaksi? Kukaan meistä ei tiedä. Koko oleellinen kaiutinmallisto on saatavana SAM-versioina eli huonekorjauksen tuomasta äänenlaatuparannuksesta voi nauttia käytännössä kaikissa kokoluokissa. 8351 vei 8260:ssa esiteltyä koaksiaalielementtirakennetta vielä pidemmälle. Minun arvaukseni on, että isompaa koaksiaalillista ei tule. Saatte ihan vapaasti toivoa, että olen umpiväärässä – sikamakeahan sellainen olisi. Ne isommat mallit vain päätyvät paikkoihin, joissa vaadittavat äänenpaineresurssit on helpompi hoitaa isompikokoisilla kaiuttimilla. Ja se koaksiaalin yksi etu, äärettömän yhtenäinen ja tarkka stereokuva hyvinkin lyhyillä kuunteluetäisyyksillä, ei ole enää merkittävä.
1032:sta, siitä vanhasta 10″ + diskantti -kaksitietykistä näkisin mielelläni SAM-version. Mutta en tiedä, olisiko sille riittävästi kysyntää. Upotetaanko tuon kokoluokan kaiuttimia enää monessakaan kohteessa. Upotettunahan se olisi paras, ei diffraktioita kotelon reunoista.
Joten heitän ilmaan arvauksen. Subbareille saattaisi tapahtua jotain. 7200-sarja on ollut sellaisenaan tuotannossa varsin pitkään. Mitä niille tehdään, jotta saadaan oleellinen parannus? Siitä ei ole harmainta aavistusta. Ihan hirveän hyviähän ne ovat kaikki joten vaikea on keksiä, mistä kohtaa parantaa. Iisalmelaiset ovat vain ennenkin osoittaneet, että he osaavat keksiä niitä parannuskohtia.
Kuvat: Valmistaja ja Samu Saurama
Lisätiedot: www.genelec.com/genelecs-smart-active-monitoring-sam-systems-10th-anniversary
Kommentointi suljettu.