Genelec 8351A -DSP-aktiivikaiuttimet testissä

Genelec 8351A. Siinä se nyt on, Iisalmen tuorein ja eniten hitechiä pullisteleva tuote. Hirvittävän hienoääninen kaiutin, joka ei kuitenkaan maksa rivarikodin hintaa tai vie tilaa puolta sellaisen olohuoneesta. Paljastan teille heti alussa, että minä en keksi näistä mitään muuta moitittavaa kuin sen, että mollukoita ei saa valkoisena. Ainakaan vielä.

Mutta miksi 8351A on niin erikoinen? Suomalaistehtaan insinöörit ovat miettineet asioita pariinkin kertaan kun ovat taikoneet parannuksia jo muutenkin todella hyviin tuotteisiin verrattuna.

Yksi purkki, monta tehtävää

Paljon Genelecien kanssa touhunneet näkevät uudessa 8351A:ssä monia tuttuja asioita, joista merkki on tullut tutuksi. Kallistuksen mahdollistavan IsoPod-kumijalustan päällä tukevasti istuva pyöreäkulmainen valualumiinikotelo eli kaiuttimen yleinen muoto on tietysti yksi niitä selkeimpiä asioita. Ja Genelecin alukotelo on monessa suhteessa hyvä.

Ensimmäinen asia on se, että kotelo on todella kuollut. En ole koskaan törmännyt saman kokoluokan puu- tai puukuitupohjaiseen koteloon, joka olisi näin elämätön. Rystystestillä ei saa puolta tippaakaan soimista aikaiseksi vaikka kuinka koputtelisi purnukkaa joka puolelta.

Toinen hyvin oleellinen asia on se akustisesti edullinen terävien särmien puuttuminen. Jokainen nurkka kun aiheuttaa diffraktiota eli jokaisesta nurkasta olisi hyvä päästä eroon. Paitsi, jos laatikko on tarkoitus upottaa seinäpinnan tasoon, silloin kenkälaatikkomalli on toki helpoin.

Maailma herää vähitellen siihenkin, että luonnonvarojen tuhlaamisessa ei ole mitään järkeä. Tämä, kuten kaikki muutkin Genelecin alumiiniset kaiutinkotelot, valmistetaan kierrätysalumiinista. Olet siis saattanut hyvinkin palauttaa kierrätykseen limpparitölkin, joka on päätynyt osaksi omaa kaiutinpariasi.

Hyvä asia on sekin, että pyöreänä ja sopivilla jäykistyksillä tehdyn kotelon seinämävahvuus voi olla paljon tavanomaista ohuempi – eli kotelon tilavuus on suuri. Se tarkoittaa parempaa hyötysuhdetta bassoille, mitä paksuseinäisessä puukuitupurkissa olisi mahdollista.

Ja vaikka basson ja keskiäänielementin 150- ja 120-wattiset vahvistimet ovatkin hyvähyötysuhteista D-luokkaa niin tipan jäähdytysprofiilia nekin kaipaavat. Diskantin 90-wattinen AB-luokan vahvistin sitten hieman enemmän. Alumiininen kotelo toimii samalla vahvistimien jäähdytyselementtinä eikä erillistä siiliä tarvita takalevyyn törröttämään.

Enemmän ilo samasta koosta

Genelec 8351A venyttää kotelon ulkomittojen perusteella määräytyvää kokoa äärimmilleen. Ensinnäkin koko etulevy on hitech-koaksiaalielementin suuntainta, laidasta laitaan ja kumpaankin suuntaan. Sitten toiseksi 215 x 100 -milliset suorakaidemalliset bassoelementit, joita on kaksin kappalein, ovat kummatkin pinta-alaltaan lähes yhtä suuria kuin se yksi kahdeksantuumainen bassoelementti, jota käytetään koteloltaan samankokoisissa 8050-, 8250 ja G Five -malleissa.

Itse asiassa kahdessa suorakaidebassossa on yhteistä pinta-alaa jopa enemmän kuin reippaasti suuremman 8260A-kaiuttimen kymppituumaisessa bassoelementissä. Tosin niinhän 8351A:ssä on koaksiaalielementin suuntainkin selvästi suurempi kuin 8260A:ssa. Tavallaan siis Genelec 8351A on suurempi kaiutin kuin Genelec 8260A, pienemmässä koossa vain. Hyvin loogista ja selkeää, niin on.

Kotiteatteri-ihmisille 8351A tuo vielä yhden hyvän lisää. Se kun on symmetrinen, koaksiaalielementti keskellä ja bassot päädyissä, kaiuttimen voi hyvillä mielin kääntää kyljelleen, jos pystymalliselle keskikaiuttimelle ei vain riitä tilaa. On helppoa arvata, että 8351A:ta tulee näkymään tämän takia myös 8260A-parin välissä keskikanavana silloin kun tila ei mahdollista kolmatta pystyssä nököttävää 8260:aa.

Huonekorjauksen oleellisuus

Harvapa ei olisi jo kuullut termiä huonekorjaus. Se tarkoittaa, että huoneen vaikutusta minimoidaan digitaalisella signaaliprosessoinnilla. Eli yksinkertaisemmin sanottuna vähennetään energiaa niiltä taajuuksilta, joilla huone jää soimaan. Näin saadaan tasaisempi taajuusvaste ja myös tasaisempi vaimenemisvaste ilman akustointia.

Keskialueella ja diskantissa akustointi on kohtalaisen helppoa, ehdottoman suositeltavaa ja monessa suhteessa hyödyllistä. Alkaen ihan siitä, että akustoidussa huoneessa on miellyttävämpää oleilla ja keskustella – parempi äänenlaatu musiikinkuunteluun tulee sitten tavallaan bonuksena.

Bassoalueen akustointi sen sijaan vaatii todella suuria rakenteita, joita ei ole aina mahdollista toteuttaa. Olohuone on se hankalin, harvan kotona sinne saa puuhata seiniä täyteen resonaattoreita ja bassoansoja. Tarkoitukseen pyhitetty leffahuone on helpompi, mutta ei helppo. Vaadittavat rakenteet pitää mitoittaa huoneen ominaisuuksien (joihin mitat, rakennusmateriaalit ja sisustus vaikuttavat) mukaan.

Ja vaikka leffahuone tehtäisiin ammattilaisen neuvoilla, sinne ei saa viivasuoraa taajuusvastetta vaikka kaiutin kuinka sellaista suoltaisi eli ainakin hienosäätöä huonekorjauksella voi tehdä. Vaikeassa huoneessa ero korjatun ja korjaamattoman välillä voi olla yö ja päivä, hyvässä huoneessa sateinen ja aurinkoinen päivä.

Huonekorjaus on erittäin hyvä ja kilpailijoista poiketen myös jälkikäteen tutkittavissa ja säädettävissä

Genelec päivitti GLM eli Genelec Loudspeaker Management -pakettinsa 2.0-versioon. Käyttömukavuus ja selkeys ovat edellistä parempia ja valmistaja lupaa, että nyt huonekorjauksen tekevä AutoCal-automaatti osaa mitata kaikkien kaiuttimien – subbarit mukaanlukien – etäisyydet kuuntelupaikkaan tasan tarkalleen kohdalleen. Voi kuulostaa pikkujutulta, mutta se on asia, jossa highend-valmistajatkin ovat kompastelleet.

Lopputulos AutoCal-kalibroinnilla on erittäin hyvä ja kilpailijoista poiketen myös jälkikäteen tutkittavissa ja säädettävissä. Huonekorjaamaton signaali on melkein sama kuin söisi valmispizzan niin, että se on edelleen pakkauksessaan. Mahdollista toki, mutta ei millään muotoa järkevää.

Neutraali – hyvä vai paha?

Sinä suhteessa 8351 on hyvin tuttua Geneleciä, että se ei koita millään tavalla kosiskella kuuntelijaa. Ei erityismehevää bassoa, ei poikkeuksellisen läsnäolevaa solistia tai kerrassaan ihmeellisen kimmeltävää ja upeasti helmeilevää diskanttia. Kiiltokuvaharrastajia ei siis juuri kosiskella.

Neutraali. Niinhän Genelecistä sanotaan. Merkin vihaajat sihahtavat sen hampaidensa välistä suurimpana mahdollisena loukkauksena ja merkin ihailijat sanovat tasan saman asian rinta rottingilla, posket innostuneen punaisina ja typertynyt virne huulilla. Neutraali on asia, johon on yllättävän vaikea suhtautua neutraalisti.

Genelec 8351 ei ole Ferrari tai Lamborghini, niiden olemuksesta aivan liian suuri osa on henkseleitä paukuttavaa imagoa. Porschen tuoreimmat 911-mallit ovat jo lähempänä, mutta ehkä osuvin autovertaus olisi Nissan GT-R. Auto, joka on tehty puhtaasti maksimaalinen suorituskyky mielessä. GT-R:n rakenneratkaisut eivät palvele perinteitä tai fiilispohjaista tuntumaa vaan vain, ainoastaan ja yksinomaan puhdasta suorituskykyä. Se on auto, joka hankitaan ajamiseen eikä rantabulevardin kahvilan eteen parkkeeraamiseen. Ja se haastaa kokeneenkin kuljettajan äärimmäisen helposti.

Mutta miltä GT-R, tarkoitan siis Genelec 8351A kuulostaa?

Helppoa tarkkuutta

Katie Meluan Shy Boy mahdollisimman ässäpitoisena sihahteluna paljastuu ässäpitoiseksi sihahteluksi, mutta ei niin, että kertaakaan ottaisi korviin. Sekin paljastuu hyvin helposti, että äänite on tuhtisointinen, mutta AutoCal-huonekorjauksen jäljiltä Shy Boy on vain tuhti, ei toivottoman kumiseva tai paksulla bassolla keskialueen pieniä detaljeja peittävä.

Otetaan vähän, tai paljon, lisää vauhtia. Ken Ishiin Melting Pot sykkii jäntevällä voimalla ja juuri niin vauhdilla kuin kuuluukin. Tässä yhteydessä myös huomaan, että kuunteluvoimakkuus on varsin suuri. Mitään sivuoireita äänenvoimakkuudesta ei tule, ei basson herpaantumista, ei korvien väsymistä, ei huoneen kaatumista päälle. Vain niska- ja jalkalihakset mukaansa tempaava syke, joka iskee sitä kovempaa, mitä enemmän kehtaa antaa hanaa.

Tilantuntu siinä oli jotain, jota on todella vaikeaa sanoin kuvata.

8351:stä tuntuu huomaavan joka testikappaleella lisää asioita. Niinkin epähighendistinen renkutus kuin Herbie Hancockin Doin’ It avautuu poikkeuksellisen kerroksellisena. Detaljeja erottuu paljon normaalia enemmän ja ne piirtävät paljon normaalia aidomman esityksen. Kuin vaihtaisi FullHD-kuvasta 4K-kuvaan. Periatteessa sama pätkä, mutta elävämpänä, aidompana, välittömämpänä. Ja tuo kaikki elävyys, aitous ja välittömyys ilman minkäänlaista temppuilua taajuusvasteella, äänensävyllä, kuten usein asian laita on.

Stereokuva kohdalleen

Normaalisti kaiuttimet ja kuuntelija muodostavat tasasivuisen kolmion, jossa jokaisesta pisteestä on yhtä pitkä matka toiseen. Tai sitten kaiuttimet kapeammalle, koska muuten stereokuvan keskelle tulee reikä. 8351 kestää kuuntelua todella läheltä ja tuntuu, että mitä lähemmäs kaiuttimia siirtyy, sen leveämpään kulmaan ne voi asettaa.

Tasasivuisella kolmiolla ja noin 2,5 metrin kuunteluetäisyydellä stereokuva on ”vain” oikein hyvä. Täsmällinen, tarkka, kolmiulotteinen ja joka suhteessa selkeästi hahmottuva. Sitten kun tuolia hinaa melkein metrin edemmäs ei tarvitsekaan siirtää kaiuttimia yhtään lähemmäs toisiaan, huomaa vain hypänneensä itse esitykseen mukaan. Näin reippalla kuuntelupaikan siirtymisellä on tietysti aiheellista tehdä myös huonekorjauksen kalibrointi uusiksi.

Kyllä, tiputin 2,5m kuunteluetäisyyden 1,5 metriin eikä minun tarvinnut koskea kaiuttimien paikkoihin ollenkaan, ne olivat edelleen 2,5 metrin päässä toisistaan. Ja se tilantuntu siinä kohtaa oli jotain, jota on todella vaikeaa sanoin kuvata. Elokuvasoundtrackia kuunneltaessa 3D-kuvan liittämisellä ääneen olisi pienempi vaikutus immersioon.

Billie Holidayn levy Lady In Satin ei ole auennut näin selkeänä, elävänä ja houkuttelevana edes isoilla sähköstaateilla. Toki sellaiset ovat hurjan tarkkoja, mutta kaikenlaisia sivuoireita on paljon ja 8351A:ssa taas ei ensimmäistäkään. Samoin Danny Elfmanin säveltämä Mission Impossible -soundtrack on yhtä aikaa nautinnollinen ison orkesterin teos ja elokuvan tunnelmaa tiiviisti piirtävä ääniraita, jossa jokainen yksityiskohta on juuri paikoillaan nostamassa niskakarvojasi vielä muutaman asteen pystympään.

Riittävästi bassoa?

Minä luulen, että 8351:llä on vähemmän puolustettavaa keskialueessa ja diskantissa. Koko etulevyn kokoinen suuntain ja erikoinen koaksiaalielementti puhuvat hyvin puolestaan. Ne kummalliset suorakaidebassot, jotka ovat vielä osittain piilossa, mietityttävät paljon enemmän. Onko 8351 enemmän keskialuekaiutin ja bassofriikit hankkivat sitten jonkun perinteisemmän laitteen? Tai ainakin tosi ison subbarin.

Black Hawk Down -soundtrack soimaan Hunger-aloitusraidallaan. Alun painostavuus välittyy hyvin vaikka huone on 60-neliöinen, neljä metriä korkeja ja kaiuttimet kaukana kaikista seinistä. Huonetukea ei siis juuri alapäälle ole. Toki tälläisellä tummasointisella (keskialue ei ala ota korviin vaikka hanaa avaa reippaasti) ja hyvin jykeväbassoisella materiaalilla rauhallisen vihreät ledit etulevyssä muuttuvat jossain vaiheessa punaisiksi merkkinä kapasiteetin rajojen saavuttamisesta.

Ennen tuota punaista merkkivaloa tapahtui vain muutakin. Ison huoneen täytti sykkivän täyteläinen bassomatto ja sanoessani ääneen ”miten kovalla tämä nyt on” jouduin kääntämään oman suuni volumea ylöspäin useita kertoja ennen kuin kuulin yhtään mitään, mitä sanoin.

Genelec 8351 ei kuulosta tippaakaan stressaantuneelta, ei tippaakaan äksyltä tai rasittavalta vaikka kuunteluvoimakkuus nousee huomattavan suureksi. Tämä on sitten varmaan huono asia koska sen rajat on mahdollista löytää, lähes yhtä helppoa kuin naapurin pinnan kestävyys.

Bassopään potkua ei vain ole reilua arvioida niin, että kaiuttimet ovat kaukana seinästä. Tulos on nimittäin väkisinkin useita syviä kuoppia bassovasteeseen eli on ihan selvää, että kaiutin kärsii huoneen ominaisuuksista paljon. Joten purkit seinää vasten ja uusi kalibrointi.

Tulos on basso, joka hyvä toistamaan niin sävyjä kuin iskujakin. Se on yhtä aikaa riittävän mehevä ja täyteläinen, mutta myös ripeäliikkeinen ja napakka. On, on kaiuttimia, joissa on vielä vaivattomammin auktoriteettia ja nopeutta alakerrassa, mutta hintaluokka tapaa olla selvästi kalliimpi. Samoin fyysinen koko on yleensä moninkertainen.

Kannattaa muuten huomioida, että minä en tehnyt AutoCal-huonekorjauksen jälkeen mitään muokkauksia äänensävyyn. Pienillä, desibelin-kahden, muutoksilla bassovasteeseen tekee rajuja muutoksia bassoalueen subjektiiviseen luonteeseen. Tippa ala- ja keskibassoa pois korostaa sykettä ja potkua huomattavasti. Ja toisinpäin saa sitten lisää mehevyyttä. Tasapaino on siellä jossain ja usein se juuri oikea on myös henkilökohtainen makuasia.

Absoluuttinen asteikko, minne ylletään?

Genelec 8351A ei ole suuri kaiutin. Toki isompi kuin pienimmät ilman subbaria selviävät hifikaiuttimet, mutta ei mikään järkäle. Massaakin on sen verran, että kaiuttimet ovat tarvittaessa liikuteltavissa sinne, missä niitä tarvitaan. Pitääkö 8351A:ta miettiä kohtalaisen kokoisena jalustakaiuttimena vai arvioida vain yleisesti, verrata ihan mihin vain?

Ja jos verrataan kaikkiin muihin niin yksi monen mielissä pyörivä kriittinen kysymys on se, paljonko kalliimpi ja kookkaampi 8260A tuo lisää tähän 8351A:han verrattuna.

Minulla ei ollut mahdollisuutta suoraan vertailuun, valitettavasti. Valmistaja saattaa olla tyytymätön tähän kommenttiin, mutta luulen, että bassotoiston ulottuvuuden (8351A pääsee noin 30 hertsiin huoneessa, 8260A noin 20 hertsiin) lisäksi hurjaa eroa ei ole. Ainakaan 8260A:n hyväksi. Jos sijoitat hintojen erotuksen tilan akustiikan parantamiseen saat melko varmasti paremman sijoituksen rahoillesi.

Eli kun 8351A on jotakuinkin 8260A:n kanssa samalla tasolla, se tarkoittaa 8351A:n olevan todella kovatasoinen kaiutin ihan mihin vain verrattuna. Sen stereokuva on parhaita, mitä olen koskaan kuullut. He, jotka ähkäisevät nyt sormi pystyssä ”mutta Genelec 1038” niin pitää muistaa, että se on valtavan paljon suurempi kaiutin eli pystyy toistamaan suoraa ääntä paljon tätä kompaktikaiutinta kauemmas. Kun kuunteluetäisyys 8351A:han on sopiva niin se pieksee kaiuttimia, joiden hintalapuissa on nolla lisää perässä.

Toinen poikkeuksellinen asia on hyvin tasapainoinen äänensävy, se mahdollistaa todella monenlaisen materiaalin kuuntelun ilman kuunteluväsymystä. Neutraalius myös tuo äänitteiden oman luonteen parhaiten esille. Eikä varmaan kenenkään muunkaan mielestä Saden, Sepulturan ja Stravinskyn kuulukaan kuulostaa samalta. Kukin äänite säilyttää oman luonteensa ja hyvä niin.

Kun koaksiaalielementtiin liittyvät asiat, yleinen tasapainoisuus ja hämmentävän hieno stereokuva ovat niin erityisen hienoja niin tuntuu valjulta sanoa, että bassotoisto on hyvä. On sitä parempiakin tullut vastaan, ei tosin koskaan edes lähelle tässä kokoluokassa, mutta 8351A:n bassopää on hyvä. Ei, siinä ei ole hyvien 15-tuumaisten slämmiä eikä parhaiden 18-tuumaisten housut kastelevaa auktoriteettia. Oletan vain, että niitä 15- ja 18-tuumaisia ei mietitä samassa yhteydessä vaihtoehtona 8351:lle.

Kouluarvosana tälle keikkuisi varmaan siellä 9+:n tai 9,5:n suunnalla. Aika kova, ottaen huomioon, että nämä maksavat kuitenkin vain kolme tonnia kappale ja ovat ihan kuljetettavan kokoiset. Jos kouluarvosana pitäisi antaa suhteutettuna hintaan ja kokoon niin antaisin Genelec 8351:lle arvosanaksi ihan suoraan 12,5.

Lyhyesti: Kompaktiin koteloon pakattu erittäin hyvä kaiutin.
Hinta: 3 175 euroa kappaleelta
Valmistaja: Genelec

Kuvat: Samu Saurama