Genelec 8050B ja 8250A -aktiivikaiuttimet testissä

Hyvin tiukka paketti

Genelec 8050 ja sen DSP-veli 8250 eivät kuulu perinteiseen G-kotisarjaan. Siitä huolimatta hyvän äänen ystävän ei missään nimessä kannata unohtaa niitä.

Genelec 8050 kärsii ennakkoluuloista. Se on liian pieni ollakseen niin uskottava kuin pelkkä äänenlaatu mahdollistaisi. Ja se on liian iso, sen sijoittamista kotiin pelätään vaikka kaiuttimen saa toimimaan aivan seinässäkin kiinni eikä se vie käytännössä oleellisesti enempää elintilaa kuin pikkuveljensä. Ja sitten on se SAM (Smart Actice Monitor) -sarjan 8250, jossa on DSP sisällä. Digitaalista prosessointia, pilaako se äänen vai voittavatko saavutetut edut sen, että sisään tuleva signaali joudutaan kotijärjestelmissä käytännössä aina ensin digitoimaan?

Aikaisemmin kun 8000-sarjan sellaisenaan oli ajateltu palvelevan kaikenlaisia käyttäjiä, 8050 ei juuri erottunut muista. Se oli osa tuoteperhettä. Nyt kun G One, Two, Three ja Four F-subbareineen ovat ominaisuuksiltaan kotikäyttäjälle viilattuja, 8050 unohtuu helposti.

"Säätöjensä ansiosta 8050 sopii
ihan seinän viereenkin."

Vaan ei kannattaisi unohtaa. 8050 on tavallaan ensimmäinen "iso kaiutin" Genelecin mallistossa. On se sitä joskus fyysisestikin kun harrastaja koittaa ehdottaa lähemmäs puoli metriä korkean kaiuttimen sijoittamista olohuoneeseen. Olohuonekeskustelussa kannattaa tosiaan muistaa, että säätöjensä ansiosta 8050 sopii ihan seinän viereenkin. Itseasiassa bassopää jopa paljolti hyötyy seinätuesta, tulos on jäntevämpi ja napakammin iskevä soundi. Bonuksena sitten vielä huomattavasti runsaammat äänenpainevarat.

Milloin 8250 on oikea ratkaisu?

8250A tuo DSP:n edut 8050:n perusrakenteeseen. Kaiutinelementtien vasteen korjaukset on mahdollista tehdä tarkemmin ja 8250:n taajuusvastetoleranssi onkin tuplasti tiukempi kuin 8050:n. Samoin tietysti jakosuodot tehdään DSP:llä. Studiolaitteistoissa 8250:lle saadaankin digisignaali suoraan sisälle ja ääni pysyy mahdollisimman pitkälle mahdollisimman puhtaana.

Mutta kun kaikki perusmallissa analogisesti hoidettavat asiat tehdään nyt digitaalisesti, on analogisena sisälle tarjottava signaali ensin digitoitava. Tämä on tilanne kotikäytössä, jossa voimakkuudeltaan säädettävää digitaalisignaalia ei kovin monesta ohjelmalähteestä saa ulos. Ovatko ne DSP:llä tehtävät jakosuodot ja vasteen hieromiset edestakaisten DA-AD-muunnosten arvoisia. Eivät välttämättä, ja etenkin henkisellä tasolla ne varmasti ahdistavat puristeja.

8250A:n luonnollisin ravinto on AES/EBU-standardin mukainen digitaalisignaali, mutta analoginen kelpaa toki sekin.

Vaan on syy, jonka takia 8250 ajaa reilusti äänenlaadussa 8050:n edelle. Ja se on GLM eli Genelec Loudspeaker Manager -ohjelmistolla tehtävä AutoCal-huonekorjaus. Jos sinulla on AV-vahvistin tai AV-esivahvistin, jossa on jo erinomainen huonekorjaus, ei 8250 puolustakaan korkeampaa hintaansa. Sen sijaan perustason vahvistimilla tai kokonaan ilman huonekorjausta olevassa kaksikanavaisessa laitteistossa 8250 tarjoaa huonekorjauksensa ansiosta selvästi parempaa äänenlaatua kuin 8050. Ainakin, ellei kuuntelutilasi ole akustisesti viimeisen päälle rakennettu studio.

Jämerä perusrakenne

Kuten kaikki 8000-sarjan (ja nyt G-sarjan) Genelecit, 8050:n ja 8250:n perusratkaisut ovat keskivertokaiutinta paljon pidemmälle vietyjä. Pyöreäpintainen kierrätetystä alumiinista valettu kotelo on akustisesti edullinen. Se on sekä äärimmäisen jäykkä verrattuna suoraseinäiseen laatikkoon että mahdollisimman vähän diskanttielementistä lähtevää suoraa ääntä diffraktioilla eli reunaheijastuksilla sotkeva. Kotelon takapuolelle aukeva refleksiputki on läpimitaltaan suuri eli ei viheltele eikä kompressoi ja avautuu suureen pyöristykseen. Alumiinisena koko kotelo on myös vahvistimien jäähdytysprofiili.

Kotelorakenne on suoraan sanottuna hyvin eri vuosituhannelta kuin perinteinen teräväsärmäinen laatikko, jossa sojottaa pätkä suoraa putkea refleksitoimintoa varten ja erillinen jäähdytyssiili vahvistimia varten. 8000-sarjan kotelo on yksi akustisesti optimoitu komponentti, jolla on monta tehtävää.

Diskantti on 8050:ssa ja 8250:ssa ensimmäistä kertaa pykälää kookkaampi, tasan tuumainen eli 25-millinen. Kaikissa pienemmissä malleissa käytetään fyysisesti pienempää 19-millistä diskanttielementtiä. 8050:n bassoelementti on kooltaan loogisesti 8-tuumainen, jokainen pykälä numeroissa (...8030, 8040...) kun tarkoittaa siinä suhteessa yhden askelman harppausta suurempaan.

Ei pisteenä i:n päälle vaan tasan toisella puolella eli kotelon alapinnassa on tietysti IsoPod-jalka. Se mahdollistaa kaiuttimen käännön ala- tai yläviistoon ja lisäksi eristää kotelon mekaanisesti alustastaan. Tämä tarkoittaa, että se viimeinenkään pieni kotelon värähtely ei johdu mekaanisesti huoneen rakenteisiin. Jos IsoPod ei sovi käyttötarkoitukseesi on kaiuttimessa sekä pohjassa että takaseinässä kierteet valmiina jalustaan pulttausta varten.

Vahvistimina toimivat 150-wattinen bassokeskiääniselle ja 120-wattinen diskantille. Koska aktiivikaiuttimen vahvistimen ja kaiutinelementin välissä ei ole mitään passiivisuotimen aiheuttamaa vaimennusta, pitäisi vastaavaan suorituskykyyn pystyvässä passiivikaiuttimessa olla vielä enemmän tehoa.

Säätöjä käsin ja tietokoneen ruudulla

Genelec 8050 tarjoaa samat säädöt kuin G Three ja G Four. Toisin sanoen bassoalueelle on ensinnäkin yleinen tasonsäätö - Bass Tilt, jolla haetaan basson ja alakeskialueen tasapaino sen mukaan, miten lähellä kaiutin on seiniä. Lisäksi on alabassoille vaikuttava Bass Roll-Off, jolla voidaan tarvittaessa vaimentaa huoneen alimpien seisovien aaltojen tuomia korostumia. Bassoalueen säädöt ovat maksimissaan kuusi desibeliä vaimentavia.

Diskantille on nolla-asetuksen lisäksi -2 ja -4 dB vaimennukset sekä +2 dB korostus. Jälkimmäiselle on käyttöä, jos kaiutin asetetaan diskanttia selvästi vaimentavan akustisesti läpinäkyvähkön valkokankaan taakse. 8050:n takalevyssä olevat kuvat kertovat hyvin havainnollisesti kunkin säädön vaikutuksen.

8050B:ssä on hyvät säädöt äänensävylle ja selkeät kuvaajat, mitä mikäkin säätö tekee.

Kuunteluhuoneessa etuseinälle asennettuina 8050:n säädöiksi päätyivät bassolle -4 dB ja alabassolle -2 dB. Diskanttisäätö sai olla nolla-asennossa, huone ei kaivannut vaimennusta. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kovapintaisissa olohuoneissa -2 dB -asetus diskantilla rauhoittaa sointia miellyttävämmäksi.

8250:n kanssa tein huonekorjauksen AutoCal:lla. Tulos oli tietysti selvästi tarkempi bassoalueen möykkyjen tasoitus, mihin yksinkertaisella analogisäädöllä pääsee. Lisäksi huonekorjaus hyödyntää huoneen tuomaa korostusta ja venyttää bassopään ulottumaan hieman alemmas, mihin analogisella basson yksinkertaisella laaja-alueisella vaimennuksella päästään.

Auktoriteettia ilman uhoa

Sillä lähes puolen metrin korkeudella (Iso-Podin kanssa) on selvää, että 8050 on jo kohtalaisen kookas jalustakaiutin. Silti, ennen kaikkea 8050 on iso äänellisesti. Sen bassopää ylettyy huoneessa 30 hertsiin saakka eli äärimmäisen harva musiikkiäänite oikeasti hyötyy oleellisesti pidemmälle venytetystä bassotoistosta. Oleellisempaa kuin pelkkä ulottuvuus kuin kuitenkin 8050:n tapa toistaa kaikki musiikki auktoriteetilla ja pitämättä siitä auktoriteetista minkäänlaista meteliä.

"Pienet tempon varioinnit ovat
selkeinä esillä ja vievät tarinaa
eteenpäin taitavasti."

Stereokuva ilmestyy kuin tyhjästä. Katie Meluan ja James Hetfieldin läsnäolo on molempien erittäin hyvä vaikka kaiutin on etuseinässä kiinni eli keskelle miksattu solisti ei saa sieltä keinotekoista lisuketta esillepanoonsa.

George Bensonin Beyond The Blue Horizon -levyn rumpalin pienet tempon varioinnit ovat selkeinä esillä ja vievät tarinaa eteenpäin juuri niin taitavasti kuin erinomainen muusikko vain voi. Päälimmäisenä kuuluu koko ajan helppous ja jarruttelemattomuus. Jos äänitteelle on tallennettu jotain kuuntelemisen arvoista, tulee se 8050:sta ulos kuuntelemisen arvoisena.

Ken Ishiin konebiitti, samoin kuin Analog Pussyn saa rintalastan tanssimaan ilosta. Jälkimmäisen Hanging Myself Comfortably -kappaleen bassokuviot myös murahtavat huomattavan alas. Rintalastan lisäksi tanssiaskelia ottaa sylissä ottava läppäri, mutta onneksi biitti sykkii niin tarkkana, että kädet pysyvät näppiksen mukana koko ajan.

Soundissa on PA-henkistä rintalastassa tuntuvaa iskua kun sitä tarvitaan. Se sellainen vaikeasti selitettävä tiukka ja kontrolloitu isku, joka paineistaa tilan ja tuntuu koko ajan kehossa. Hanging Myself Comfortablyn humahdukset saavat väkisin kasvot virneeseen ja kyyneleet silmiin, kun kuuntelin noin 10 dB siitä tasosta, missä virtaledit alkavat vilkkua punaisena merkkinä täysin puhtaan äänen loppumisesta.

"Tyypillinen samaan pääsevä kaiutin
on kaksi-kolme kertaa kookkaampi."

En sano, etteikö tämän tasoinen äänentoisto olisi uniikkia. Oleellista on se, että tyypillinen samaan pääsevä kaiutin on kaksi-kolme kertaa kookkaampi. Tietysti kyse on makuasioistakin. Minkään tietyn soundin ystäviä ei hemmotella. Genelecin periaate on se, että mitä syvemmälle äänitteeseen voidaan sukeltaa, sen enemmän siitä saadaan kiinni. Periaate toimii hyvin ja on ennen kaikkea äärimmäisen kaikkiruokainen.

Häiritsevän mukaansatempaava

Ajattelin kuunnella näitä taustalla samalla kun valokuvasin muita testikamppeita, mutta keskittyminen kameran räpläämiseen onnistui kovin kovin huonosti. Biitti imi mukaansa, bassokuviot uivat selkäytimeen ja rytmi sai vartalon elämään.

Suuriläpimittainen refleksiputki aukeaa vielä suurempiläpimittaiseen torveen.

Aivan matalimmat vavahdukset jäävät toistumatta ja ihan kaheleimmassa luukutuksessa bassopää hyytyy ennen keskialuetta. Mutta silti 8050 ja 8250 ovat absoluuttisella asteikollakin todella kovia luita. On olemassa iso riski, että jos olisin omaan leffahuoneeseeni alunperin hankkinut 8040:n sijaan 8050:t, en olisi koskaan lähtenyt mihinkään vaihtorumbaan.

Vanha AC/DC, Igor Stravinskyn baletit, Katie Melua ja Pink Floyd, Metallica ja Megadeath, ne kaikki toimivat. Mitään lajiketta ei syrjitä. Tottakai se vanha AC/DC on ääniteteknisesti varsin karua kuultavaa, mutta sehän on osa sen viehättävyyttä. Ei 1960-luvun ralliauton moottorin kuulukkaan kuulostaa samalta kuin modernin hybridin. Oleellista on se, että tunnelma välittyy ja jos se on sinulle tärkeää tunnelmaa, saat nauttia siitä täysin rinnoin.

8050 kiitää äänenlaadullisesti pienemmistä mallleista ohi, vaikka ne olisivat subbarilla terästettyjäkin.
Selvästi pikkumalleja edellä

Sain lainata aikaisemmin testaamani G Three ja G Four -mallit sekä F Two -subwooferin isoveljen testiin saakka, jotta voin tehdä vähän suoraa vertailua.

G Four jää joka osa aluella selvästi isoveljelleen. 8050 soi paremmalla auktoriteetilla, nopeammin, stereokuvaltaan tarkemmin ja yleisesti kuitenkin helpommin ja rauhallisemmin. Eikä kukaan varmaan ihmettelekään, että näin on. Pitää sille puolitoistakertaiselle hintalapulle saadakin vastinetta. Uskaltaisin sanoa, että vastinetta saa selvästi enemmän kuin hintalappu nousee. 8050:n hintalaatusuhde on siis parempi kuin G Fourin.

Enemmän saattaa mietityttää se, että G Three -kaiutinpari ja F Two -subwoofer yhdessä ovat suurinpiirtein yhtä kalliita 8050-parin kanssa. 2.1-järjestelmä mahdollistaa äänensävyn hienosäädön bassoilla ja hyvin kompaktit pääkaiuttimet. Basson ulottuvuuskin on parempi, sopivalla materiaalilla F Two -bassokattila murauttaa ilma liikkeelle kokoonsa nähden hyvin uskottavasti.

Minun kuuntelumaulleni 8050 vetää silti kokonaisuutena selvästi pidemmän korren, bassopäätä myöten. Iso asia on tietysti se, että tarkemmalla stereokuvan piirrolla 8050 pystyy upottamaan kuuntelijan äänitteeseen paljon syvemmälle. Se on myös vielä levollisempi ja helpompi kuunnella kuin G Three, vaikka G Threeveti kaulan sillä alueella jopa G Four -isoveljeensä verrattuna.

Diskantin laaja suuntain ja kotelon pyöristetyt reunat minimoivat kotelon reunaheijastukset eli diffraktiot. Se kuuluu suoraan äänen puhtaudessa ja stereokuvan tarkkuudessa.

Ja se kummastus, vähemmän ulottuva bassoalue, tarjoaa kuitenkin jo ison kaiuttimen uskottavuutta ja helppoutta, johon kompakti G Three ei edes subwooferin tukemana pysty. Bassoalueen toimivuus kun ei riipu vain 80 hertsistä alaspäin. Potkun terävyys ja tarkkuus tulevat itseasiassa enemmänkin vasta seuraavalta oktaavilta ylöspäin.

Hyvin hyvin suositeltavat

Suoraan sanottuna Genelec 8050 on ollut pitkään valmistajan mallisarjasta suosikkini. Se ei ole yhtä hienostunut teknisesti eikä äänellisestikään kuin Genelec 8260A tai samalla tavalla läsnäolevan realistinen ja äärettömän läpikuultavasti piirtävä kuten 1038B. 8050 on vain vielä sen kokoinen, että seinälle sijoitettuna se ei ole häiritsevän kookas. Se on kuitenkin selvän askeleen äänellisesti edellä G-sarjan kaikkia malleja. 8050 on varsin tarkasti mahdollisimman pitkälle hiottu kaksitiekaiutin.

Pyöreä muotoilukin on neutraali eikä aiheuta sen vahvempia reaktioita suuntaan eikä toiseen. Tai itse asiassa, mitä useamman hyvän työkalun tarkkaan mietityn piirteen siitä näkee, sen enemmän siitä pitää.

Genelec 8050:n ja 8250:n äänenlaatuvertailu päättyy juuri kuten voi olettaakin. Kuunneltuna huonekorjaamattoman 8050:n rinnalla, 8250 soi bassoiltaan jäntevämmin ja sävykkäämmin. Bassopää potkaisee nopeammin ja kevytliikkeisemmin, lisäksi vielä alin murahdus tulee selkeämpänä esille kun yläbasson möykyt eivät peitä sitä. Ja kaikki tämä basson tarkennus ja terävöitys vaikuttavat siihen, että stereokuva avautuu selkeämpänä, läpikuultavampana ja keskialueen nyanssit ovat vaivattomammin esillä.

Kyse on puhtaasti siitä, onko sinulla laadukas huonekorjaus jo käytössä vai ei. Ellei ole eikä ole tarkoitusta tullakaan muussa muodossa, 8250 on päivänselvästi parempi ratkaisu kuin 8050.

8050B sellaisenaan on erinomainen ratkaisu äärimmäisen yksinkertaiseksi ja laadukkaaksi äänentoistoksi. Pelkkä äänenvoimakkuuden säädöllä varustettu verkkosoitin riittää seuraksi, hyvät niistä soittavat kaiken mahdollisen Spotifystä oman kovalevysäilön korkearesoluutiotallenteisiin. Ja toisaalta, 8050 tarjoaa kotiteatterissa erinomaisen elokuvaelämyksen vaativallekin AV-intoilijalle. Subbarin lisääminen ja bassojen suodattaminen pääkanavilta lisää kapasiteettia entisestään. Läpikuultavaa ja värittymätöntä ääntä, jota on ilo kuunnella elokuvilla ja millä vain musiikkilajilla.

Lyhyesti: Kohtalaisen kokoinen aktiivikaiutin erittäin pitkälle hiotulla suorituskyvyllä joka suhteessa.
Hinnat
Genelec 8050B: 1 730 euroa kappaleelta
Genelec 8250A: 2 100 euroa kappalelta
Valmistaja: Genelec
Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 

Kommentit

Genukoita voisi soittaa Antimodella.
Voisko tehdä av-vahvistimen, ostaa toisen antimode ja pistää silla keskikanava ja subi!
Ottaa bluraysta analogoisesti ulos siitä suoraan antimodeen, no miten surround-kajarit kai pitäisi olla kolmas antimode, jos on 7.1 niin neljä. Taitaa olla jo AV-vahvarin juttuja.

Neljä Antimodea on jo selvästi kalliimpi kuin järkevä AV-vahvistin kunnon huonekorjaimella... Käyttömukavuuskin saattaa painaa vaakakupissa :) .

Genelecin kalibrointikiertueelta jäi kotihoitoon yhdeksi päiväksi 8250. Tässä nyt tehdään vertailevaa tutkimusta, 8030 kontra 8250 autocalin kera. Pakko sanoa, että tuo autocal tekee kyllä ihmeitä eritoten epäoptimaalisessa sijoituksessa. Ja kyllähän tuo muutaman tuuman isompi elementti bassokeskarina tekee gutaa jytämusiikilla. Lisäksi Danse Macabre tulee ns. puistattavan nätisti.

No tuossa vertailussa ei ole kovinkaan epäselvää, kumpi päätyy voittajaksi :) . Ja kyllä, ellei oman huoneen akustiikka ole bassopäätä myöten tiptop-studiotasoa niin hyvä huonekorjaus on erittäin arvokas asia.

Moi,

Kaiuttimien kuuntelemisesta on sinulla jo aikaa, mutta osaistko silti kommentoida millaisia eroja olisi seuraavissa seteissä? G five/8050 pari+anti-mode dualcore vs 8250 pari.

En usko, että äänelliset erot ovat mitenkään mullistavat. Jos sinulla on mahdollisuus syöttää digisignaalia suoraan kaiuttimille niin 8250:t puolustavat kyllä paikkaansa. AES/EBU-digitaalisignaali suoraan 8200-sarjalaiselle on kyllä vielä yhden verhon äänen edestä poistava ratkaisu.

Sitten toisaalta Dual Core on kolmen ohjelmalähteen etuvahvistin eli tarjoaa monelle riittävän monipuolisen keskusyksikön koko hifilaitteistoon. Anti-Moden ja Genelecin huonekorjaukset kuunneltuna eivät eroa toisistaan järjettömän paljon. Pieniä eroja on, mutta ne ovat olemattomia suhteessa tapahtuvaan parannukseen.

Jos tietokone on ainoa ohjelmalähde niin minä valitsisin 8250:t (niin, että saan AES/EBU:n niihin sisälle). Mikäli tarvitaan useampia lähteitä niin Anti-Mode etuseksi.

Terve! Mulla on 2x8250 ja 2x8240, joista 8240 eivät ole tällä hetkellä käytössä.. jäivät nurkkiin kun ostin nuo isommat. Nyt kuitenkin uuteen asuntoon olisi tahto saada kaikki kiinni, eli 4.0 järjestelmä. Eli kiinnostaisi kuulla mielipidettä siitä, onko nuo 8240t turhan järeät takakaiuttimiksi, vai olisiko järkevämpää myydä ne ja ostaa 1x8250 & 2xpienempää tilalle. Kiitoksia!

Jos hyvää monikanavaa haluat niin aina, AINA, keskelle samanlainen kuin vasemmalla ja oikeallakin on. Sen sijaan surroundit toistavat enemmän tilaääniä (heijastuksia ja kaikuja) ja ovat lisäksi fyysisesti lähempänä kuin pääkaiuttimet eli niistä tulee suhteessa enemmän suoraa ääntä ja vähemmän heijastuksia.

En ole varsinaisesti testannut, mutta voisi ajatella, että jos pääkanavat ovat 4m päässä ja surroundit 2m päässä, voisi surroundin bassokeskiääninen olla puolet pääkanavien vastaavasta (ja diskantin suuntain luonnollisesti samassa mittakaavassa). Siis kaiutinmerkistä riippumatta. Näin molemmista tulisi kuuntelupaikalle suurinpiirtein saman verran suoraa ääntä.

Idea yhdestä lisä-vitosesta ja 3-4 pykälää pienemmistä surroundeista on siis hyvä. Jos Genelecin mallistosta sen ultimate-surroundkaiuttimen tuohon joukkoon haluat niin se olisi varmaan 8320.