Elac AIR-X 409 -langattomat aktiivikaiuttimet testissä

Kauniisti kuultavat

Elacin mallistossa langattomuus ja aktiivisuus ylettävän jälleen ylemmäs. Niin ylös, että äänenlaatu hätistelee jo lippulaivoja.

AudioVideo.fi sai kunnian testata tehtaan tuoreen langattoman malliston lippulaivan juuri DigiExpo- ja HifiExpo-messujen alla. Kaiuttimet olivat niin tuoreet, että avatessani niitä pakkausmuoveista toimistolle tuulahti selvä maalaamon tuoksu.

Ilmassa oli vahva déjà vu -fiilis kun nostin kaiuttimia laatikoista, nämähän ovat tasan samat kaiuttimet väriä myöten, mitkä jo aiemmin testasin. Ainoa ulkoinen ero normaalin passiivisen Elac FS 409:n ja tämän aktiivisen AIR-X-mallin välillä taitaa olla liitinpaneeli. Aktiivimallissa ei ole tasaista metallilevyä kaiutinterminaaleilla vaan aktiivin liitännät ja säädöt. Muuten kaiuttimet ovat täysin identtiset.

Mikään ei ole täydellistä. AIR-X 409:n mukana tulevista piikinalusista ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Tippaa vaille tiptop-rakenne

Kuten jo passiivi-409:n testissä sanoin, minun silmiini kaiuttimien yksityiskohdissa pistää ensimmäisenä lähes olemattomalla ulkoripustuksella tehty keskiäänielementti. Se toisin sanoen istuu hyvin puhtaasti etulevyn pinnassa ilman mitään tarpeettomia rosoja, jotka voisivat vaikuttaa keskialueen puhtauteen.

Elacin tavaramerkki, JET-diskantti, yhdistää laskostetulla nauhallaan suuren säteilevän pinta-alan fyysisesti pieneen kokoon ja 6,5-tuumaiset bassot mahdollistavat kotelon kapeuden ja samalla tarjoavat yhdessä enemmän pinta-alaa kuin kasituumainen.

Rakenteesta on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa, Työn jälki ja rakenneratkaisut ovat sekä uskottavia että tyylikkäitä. Ainoa rikka rokassa ovat mukana seuraavat piikinaluset. Ne ovat pikkutytön kynnen kokoiset eli täysin käyttökelvottomat. Pienikin kaiuttimen liikutus, piikinalus muljahtaa piikin alta sivuun ja painava kaiutin uppoaa alustaansa tehden suuren reiän. Parhaimmillaan siellä on joko pää- tai apuasentajan räpylä kaiuttimen ja lattian välissä rei'itettävänä.

Onneksi piikkejä ei ole pakko edes asentaa vaan hyvin toimivaan säätöjalkaan saa myös pehmeän tassun. Jos piikit ovat omassa käytössä välttämättömyys niin onhan maailmassa erikseen myytävänä isompia aluslevyjä. Ellei sitten raaski keventää housuntaskusta kolikoita tähän tehtävään.

Elacin tavaramerkki, JET-diskantti. Tässä viidettä sukupolvea.

Iso asia on tietysti langaton AIR-X-järjestelmä, joka siirtää signaalin AIR-X Base -keskusyksiköltä WLAN-teitse CD-tasoisena ja häviöttömänä kaiuttimille. Sen sijaan, että kertoisin kaiken uusiksi tai kopioisin omaa tekstiäni, kannattaa ehdottomasti lukea aikaisempi AIR-X 403:n ja 407:n testi.

Aktiivinen äänenlaadun parannus

Aktiivitekniikka mahdollistaa passiivikaiutinta helpommin muutamia äänenlaatuun positiivisesti vaikuttavia asioita. Kaiutinelementtien sovitus toisiinsa voidaan tehdä tarkemmin ja samoin yksittäisten elementtien äänensävyn säätäminen on helpompaa. Harrastajan näkövinkkelistä riippuen se, että vahvistimet ovat valmiiksi tarkoitukseensa mietityt voi olla hyvä tai kamala asia. Niitä ei tarvitse pähkäillä itse, mutta ei myöskään voi. AIR-X 409:ssä on omat 75-wattiset AB-luokan vahvistimet JET-diskantille ja keskiäänielementille sekä 250-wattinen ICEpower bassoille.

Aktiivikaiuttimien yksi parhaita puolia ovat hyvät säädöt huoneeseen sovittamista varten.

Nämä eivät välttämättä ole kuitenkaan se suurin asia. Kuten tiedämme, kaikki huoneet ovat erilaisia. Mokoma hifisti vielä viis veisaa standardin mukaisesta kaiutinsijoittelusta ja jokainen asettaa kotona kaiuttimet siellä sopiville paikoille. Tulos on se, että yhtä oikeaa yleispätevää äänensävyä ei ole, huone ja sijoitus vaikuttavat milloin mihinkin suuntaan.

Aktiivikaiuttimen paras puoli onkin se, että yksinkertaiset äänensävyn säädöt ovat helppoja toteuttaa. Ehkä kaikkein oleellisin on bassopään tasonsäätö, sillä juuri basson suhteen tilat eroavat toisistaan kaikkein eniten. Vasta kun kaiuttimen saa soimaan suhteellisen tasapainoisesti omassa huoneessa siinä sijoituksessa, mihin se sattuu osumaan, voi miettiä, mitä muuta se osaa tehdä.

AIR-X 409:nkin kanssa aloitin siitä, että kliksautin kaiuttimen dippikytkimistä basson free-asennosta alimpia vaimentavaan on-wall-asetukseen. AIR-X 409 soi varmasti isossakin tilassa ja irti seinistä riittävän täyteläisesti, mutta toimituksen kuunteluhuone ei ole kartanoluokkaa ja seinätkin ovat kiveä.

Läpikuultavampi kauneus

FS 409 oli kaunisääninen ja helppo. AIR-X 409 on hyvin samankaltainen kuin passiivinen 409. Helppo, vaivaton, mukava ja kaunis. Mutta passiivimalliin verrattuna tämä on vielä läpikuultavampi ja nopeampi. Oli kyse sitten Twenty Fingersin Short Dick Man -vinoilusta tai George Bensonin So What -groovesta, AIR-X 409 vetää verhoa pois esityksen edestä passiivimallia enemmän.

Juuri sillä So What -kappaleella kuulee hyvin nopeammin reagoivan bassopään ja vielä pidemmälle ylettyvän kuulauden. Sama on Herbie Hancockin Secrets-levyn aloitusraidan Doin' It kanssa. Basso iskee mehevän täyteläisesti, mutta tippaakaan kappaleen hyvin menevää luonnetta jarruttamatta.

409-mallin keskiäänielementti on uusi, ulkoripustus ei ulkone eli aiheuta sotkevia heijastuksia yhtään.

Sitä en tiedä, millä AIR-X 409 huijaa fysiikan lakeja, mutta lyhyehköltä kuunteluetäisyydeltä sen tapa piirtää stereokuvaa on samalla tavalla vaivaton kuin joissain rajusti isommissa kaiuttimissa. Jos etäisyyttä kaiuttimista kuuntelijaan on paljon niin toki pienet säteilijät päästävät ääntä isoja enemmän pitkin huonetta ja äänikuva muuttuu kolmiulotteisesti hahmottavasta yleisemmäksi.

Vaan näin vajaan kolmen metrin etäisyydellä Billie Holidayn I'm a Fool to Want You avautui ilmavaksi ja kauniiksi. Billie itse on käsinkosketeltavan hyvin läsnä aivan edessäni, tasan kaiuttimien välissä. Orkesteri avautuu saumattomana äänimattona lähes koko kuunteluhuoneen etuseinän levyisenä. Ei tietenkään niin, että jousisto yhtäkkiä siirtyisi nurkkaan soittamaan. Äänitteelle vangittu alkuperäinen esitystila vain vapautuu hengittämään hienosti ja välittää tunnelman hyvin tiiviinä.

Kauneus on se selvin AIR-X 409:n luonteenpiirre. Kaiutin ei yritä olla yltiöanalyyttinen tarkkailutyökalu vaan hienostunut nautintoväline. AIR-X 409:t hoitavat asiansa sen verran hyvin, että minulla unohtui ajatusten kirjoittaminen muistiin keskimäärin kolme-neljä kertaa jokaisen kappaleen aikana. Huono järjestely kun pari ehtii olla vain runsaan vuorokauden käymässä ennen messuja. Ainakin muutaman kuukauden periodi kotikuuntelua rauhassa olisi varmasti ollut paljon parempi. Vielä kun testipari olisi ollut satiinivalkoinen eikä tälläinen kauhea puuviilupintainen.

Kauneus tekee Blues Brothersien kaltaisista vähemmän hifeistä äänitteistä erittäin miellyttäviä kuunneltavia. Ja se kauneus ei tippaakaan vähennä Rammsteinin Los-kappaleen uskottavuutta vaan päinvastoin saa aikaiseksi sekä vahvaa kihelmöintyä munaskuissa että kylmiä väreitä selkäpiissä. Pienenä sivuoireena jälkimmäisessä kappaleessa raskaan sarjan painijan voimalla ja tiukkuudella rintakehää ravistava bassopää yllyttää avaamaan hanaa paljon paljon enemmän kuin kerrostalon kellarissakaan on sopivaa.

Refleksiputki avautuu piilossa, kaiuttimen pohjassa kohti erillistä jalustalevyä.

Kyllä, suu on hymyssä ja läppäri nyökkii sylissä tasatahtia saksalaisen kauneuden, Elacin ja Rammsteinin, mukana. Tämä on elämää suurempaa soundia ja juuri siksi niin mielettömän hyväntuulista ja hyvälle mielelle saavaa.

Selviänkö ilman subwooferia?

Miten pitkälle se täyteläisesti ja kuitenkin jäntevästi lävähtävä bassopää riittää kun siirrytään konemusiikin maailmaan ja elokuvien soundtrackeihin? Eli siis suomeksi, miten hyvin Elac AIR-X 409 pärjäisi ilman subwooferia hankalimmalla materiaalilla? Black Hawk Down -leffan raita siis soimaan. Sitten leuka takaisin lattialta edes syliin ja vähän muistiinpanoja talteen, voimaa on nimittäin kiitettävän hienosti. Nämä kuitenkin ovat sirot kaiuttimet, joiden tulosta olohuoneeseen ei tarvitse taittaa peistä samalla tavalla kuin valtavista arkuista.

Tarvittaessa basso paineistaa huonetta hyvin ja ulottuvuus huoneen tukemana on täysin riittävä sellaisenaan. Analog Pussyn Hanging Myself Comfortably vielä varmistamaan murahdusten kontrolli, joka pitää hyvin hanaa avattaessakin. Valmistaja sanoo alarajataajuudeksi 24 hertsiä ja moni huone korostaa sen verran alabassoja, että lopullinen ulottuvuus on vielä tuotakin parempi.

Tietenkään nämä eivät riitä isojen subwooferien omistajille. Eihän heille riitä mikään, eivät edes isot subwooferit. Normaalinautiskelijalle sen sijaan basson ulottuvuus, laatu ja määrä piisaavat erinomaisesti. Jos rakennat kotiteatterin, jossa AIR-X 409 -pari on pääkaiuttimina, ei se subbari ole mitenkään välttämätön hankinta. Ja oikeasti järeä peli sitten kun sellaisen hankkii, keskivertobassoilla tulos on huonompi kuin ilman.

Vähentää Elacin myyntiä

Sanoin AIR-X 407:sta, että se saattaisi olla viimeinen kaiutin, jonka koskaan tarvitset. No mitäs nyt sitten? Ei se AIR-X-malliston keskimmäiseksi muuttunut yhtään heikommaksi muuttunut ja lisäksi se on edelleen selvästi kompaktimpi kuin 409:n lähes 120-senttinen ilmestys. AIR-X 407 on vieläkin kaiutin, jonka kanssa saattaisit pärjätä lopun ikääsi. Mutta jos et halua sitä, joka riittää vaan vähän luksusta, vähän premiumia, niin AIR-X 409 on juuri oikea tuote.

Minulla ei tietenkään ollut mahdollisuutta verrata tätä kaiutinta suoraan valmistajan suurempiin malleihin. Muistikuvia ja kuuntelumuistiinpanoja toki on ja niiden perusteella uskaltaisin sanoa, että äänenlaadullisin perustein Elac AIR-X 409 saattaa pysäyttää ainakin FS 507 VX-JET:n ellei myös FS 509 VX-JET:n myynnin.

Haluaisinko? Haluaisin.

Edit: Värivaihtoehdot varmistuivat testin jälkeen. Ne ovat musta, valkoinen ja testiparin pähkinä. Kaikki kiiltolakattuja.

Lyhyesti: Läpikuultava, mehevä ja erittäin kaunissointinen kaiutinpari.
Hinnat:
Elac AIR-X 409: 8 390 euroa parilta
AIR-X Base -keskusyksikkö (sisältää kaukosäätimen): 390 euroa
AIR-X-kaukosäädin: 35 euroa
Maahantuoja: Scanteknik

Elac-kauppiaasi:


Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: