Jäikö Elacin Referenz-sarjan 507 VX-JET houkuttamaan siitä tehdyn testin jälkeen? 507:n päälle kymppitonnin hintalappu vain ahdistaa ja toisaalta ehkä pieni kevennys neutraalissa purismissa voisi helpottaa silloin kun antaa vain musiikin virrata taustalla eikä kuuntele aktiivisesti.
Elac FS 409 on tähän tilanteeseen toimiva ratkaisu. Se on soinniltaan vähemmän monitorimainen. Ei paljoa, mutta sopivasti. Ja tilille jää yli neljä tonnia enemmän muihin menoihin. Silti FS 409 on äärimmäisen hienosti viimeistelty ja testissä ollut pähkinäviilu yhdessä mustien elementtien ja elementtien kiillotettujen metallirunkojen kanssa saa ulkoasun huokuumaan arvokkuutta.
Mutkia oikomatta
Vaikka FS 409 onkin selvästi halvempi kuin FS 507 VX-JET ei rakenteessa ole pihistelty. Kaiutin on rakenteeltaan 3,5-tie eli molemmat bassot hoitavat alimmat taajuudet, mutta vain toinen jatkaa keskiäänielementin jakotaajuudelle saakka. Koska bassoelementit ovat 18-senttisiä, kaiuttimesta voi tehdä kohtalaisen sirolinjaisen. Säteilevää pinta-alaa on kuitenkin enemmän kuin kahdeksantuumaisessa.
”Enter Sandmanilla bassopää
murahtaa niin, että
tottumattomalla voisi
tulla housuun.”
Se keskiäänielementti on muuten kokonaan uusi. Jo silmällä näkee, että ulkoripustuksen aiheuttamat kohoumat on pyritty minimoimaan. Kartio on jo jonkin aikaa käytössä ollut Crystal Membrane -kerroskartio, joka yhdistää muotoon prässätyn alumiinin ja paperin. Diskanttina on viidennen sukupolven JET-elementti, jossa äänen tuottaa laskostettu nauha. JET-rakenne yhdistää fyysisesti pienen koon suureen säteilevään pintaan.
Kaiutinelementit ovat metallirunkoisia ja sitä on haluttu korostaa työstämällä maalipinta elementin reunalta ohuelta alueelta pois. Kiiltävä ja luonnollinen metallikehys tekee sopivan hillityn alleviivauksen arvokkuuteen.
Harvoin erityisen elegantti refleksiputki on piilotettu varsinaisen kaiutinkotelon pohjaan, josta se hengittää kohti leveämpää jalustalevyä. Levennys tuo huomattavasti lisää tukea kapealinjaiseen koteloon ja säädettävät tassut (tai piikit, jos niitä haluat käyttää) varmistavat sekä suorassa seisomisen että keikkumattomuuden lattian suoruudesta riippumatta.
Minun silmääni suorakaiteen mallinen musta jalustalevy istuu hyvin. Ssuoraan sanottuna paremmin kuin kalliimmassa 500-sarjassa oleva kaiuttimen kanssa identtisesti viilutettu ja reunoiltaan kaareva.
Jykevän täyteläinen
Soundissa on samaa vakautta ja arvokkuutta kuin ulkonäössäkin. Arvovaltaa ja uskottavuutta ilman erillistä yrittämistä. Short Dick Man ei kuulosta pieneltä eikä vaatimattomalta. Bassopää on jykevän täyteläinen, mutta riittävän hyvin kontrollissa. FS 409 on melko kookas kaiutin ja sen todennäköisin koti ei ole 10-neliöinen solukämppä. Bassopää riittää kookkaaseenkin tilaan eikä sointi jää ohueksi. Pienessä tilassa muodostuvat korostumat on helpointa siistiä laadukkaalla huonekorjaimella.
Stereokuva hahmottuu hyvin selkeänä kaiuttimien väliin. Mukavaa on myös se, että äänikuva ei muljahtele vaikka kuuntelijan pää vähän liikkuisikin. Aivan äärimmäistä kolmiulotteisuutta ja syvyyssuunnan ruotimista ei irtoa ellet sijoita kaiuttimia ja kuuntelupaikkaa lähekkäin. Toisaalta, vain parin metrin etäisyys FS 409 -pariin ei aiheuta minkäänlaista soundin pilkkoontumista eli teräväpiirron määrä on helposti säädettävissä.
”Esitys tuntuu leijuvan
ilmassa kaiuttimien välissä
kuulaana ja puhtaana.”
Billie Holidaylla läsnäolo ja artikulaatio hoituvat tasapainoisen tuputtamatta, mutta läpikuultavina ja selkeinä. Esitys tuntuu leijuvan ilmassa kaiuttimien välissä kuulaana ja puhtaana.
Elac on rauhoittanut kaiuttimiensa äänensävyä nykymallistossa kuultavasti. Diskantti helähtää edelleen, mutta ei niin pinnassa kuin joitain vuosia sitten. Hyvä näin, tasapainoisuus tuo ihmisäänen paremmin esille samoin kuin toistaa korkeita taajuuksia tuottavat soittimetkin luonnollisempina.
Sulkemalla silmät 409 toistaa äänitteen tunnelman hyvin aitona. 20 Fingersin Short Dick Manilla se on siis kuivaa PA-henkeä, Metallican Enter Sandmanilla nyanssit selkeinä esittävää tarkasti mietittyä studiosoundia ja Grover Washington Jr:n Mister Magicilla niin 1970-luvun Motownia kuin vain voi olla. Sivumennen sanottuna mainitulla Enter Sandmanilla bassopää murahtaa niin, että tottumattomalla voisi tulla housuun.
Ankeampaakin tunnelmaa voi ”nauttia”, jos niin haluaa. Sepulturan Arise-levyn Desperate Cry -kappaleen alku saa sekin kylmät väreet selkäpiihin, mutta pelottavuudesta eikä hauskuudesta. Eivätkä My Dying Briden kauhuelokuvamaiset musiikkivisiot juuri vähempää ahdista. Ja kuuluu sekin, että Erotic Literature -kappaleen uho menee sujuvasti överiksi ja koko kappale on hauska ja hillittömän nopeatahtinen farssi.
Jatkofarssia parhaimmillaan ovat Mötley Crüen vanhat Too Fast For Love ja Shout At The Devil. Ongelmitta niitä kuitenkin kuuntelee ja muistelee omaa nuoruuttaan, jolloin näitä kovempia juttuja oli korkeintaan Twisted Sister. Hyvin kuivasointisella monitorilla ei välttämättä onnistuisi yhtä leppoisasti.
Lihaa laihojen luiden päälle
Vähän enemmän hanaa ja Mission Impossible -soundtrackin raita The Heist. Bassopää vyöryy oikeissa kohdissa täyteläisen lämpimänä yli. Ulottuvuus on hyvä, mutta laadukkaalle subwooferille jätetään vielä tilaa. Mieluummin näin, kontrollia ja sävykkyyttä kohtuullisella ulottuvuudella kuin pehmoista puuroa pohjamutiin saakka. Iso osa todellista bassopään voimaa on toki kaiuttimen ja huoneen yhteispeli. Vähän kookkaamman huoneen alin seisova aalto ja sopiva sijoitus saattavat venyttää käytännön ulottuvuuden hyvinkin lähelle 20 hertsiä.
Luonne on sopivasti leppoisaan ja kauniiseen päin kallellaan. Jos ihan ääristeriili ja ultra-analyyttinen esitys ei ole sinun juttusi niin 409:n neutraali, mutta hivenen miellyttävään puoltava esitys voi olla juuri se juttu. Se tekee suurimmasta osasta äänitteitä hieman elokuvamaisia, sopivalla tavalla elämää suurempia ja täyteläisempiä. Kaunistelussa ei onneksi lyödä yli, esi-imelä Katie Melua ei muutu välintöntä sokeritautia aiheuttavaksi.
Sen sijaan karuimmat pätkät saavat vähän lisää lihaa luittensa ympärille. Kuivakat ja bassoköyhät äänitteet muuttuvat miellyttävämmiksi ja täyteläisemmiksi. Blues Brothersin vanhat äänitteet ovat musiikkina herkkua, mutta äänitteinä eivät niitä aivan loistavimpia. Samoin vanhempi rock on usein hyvinkin bassoköyhää ja äärikriittisen tasapainoisesti esitettynä melkoisen kuivaa kihinää. Nämä kaikki muutuvat paljon miellyttävämmiksi ja siten esitykseen on helpompi uppotua.
Huolimatta täyteläisyydestä, keskialueen erottelu ja herkkyys ovat ehdottoman hyvällä tasolla. Pienimuotoisen esityksen jokainen detalji leijuu ilmassa juuri oikealla paikalla ja oikean kuuloisena.
Teknoa ja kitarasankareita
Leppisa balanssi ja teknorenkutus, istuvatko yhteen? Ei ole ongelma. Chicanen Low Sun aloittaa piirtämällä ilmavan herkän rantamaiseman ja liittämällä siihen pian täyteläisen pehmeän bassomaton. Tuplataan tahti, Ken Ishiin Melting Pot heti perään iskee kuin päähän putoava herätyskello ja alkaa ravistaa tahtia kraivelista. Mitä enemmän kehtaa antaa hanaa kaukosäätimen plus-napilla, sitä syvemmälle rave-tunnelmaan uppoaa. Elac FS 409:n puolesta saa bilettää aivan täysillä, naapurisi ovat ne mahdollinen ongelmakohta.
Mikäli musiikkimakusi puoltaa teknosta muutaman vuosikymmenen taaemmas, ei sitäkään tunnelmaa rajoiteta. Santanan Evil Ways saa kylmät väreet selkäpiihin niin soundeillaan kuin musiikillisella osaamisellaankin ja Black Magic Woman sitten suoraan silmät kosteiksi.
Rajoitukseton tapaus
Hauskaa kun voi kuunnella kaikkea ihan kahelia. Ei tarvitse välittää pennin vertaa siitä, onko äänite viimeisen päälle audiofiilimateriaalia, voi keskittyä puhtaasti nauttimaan musiikista. Erottelua on aivan riittävästi niin musiikin detaljien kuin kaikenlaisten äänitekikkailujenkin seuraamiseen, mutta leppoisan täyteläinen luonne on hyvin viihdyttävää seuraa.
Elac FS 409:n lämpimän läpikuultava luonne vie ajatukset hyvin nopeasti siihen, että toimivuus kuvan kanssa on mainio. Oli kaiuttimien välissä sitten televisio tai iso projektorilla ammuttu kuva. Sysimustassa leffahuoneessa kaiuttimien ulkonäöllä ei ole niin merkitystä, mutta olohuoneteatterissa Elacin tyylikkyys ja viimeistely saavat huomattavasti arvostusta.
FS 409 on helppo kuunnella niin muun elämän taustalla kuin parhaalla paikallakin istuen. Lisäksi kaiutin on huomattavan arvokkaan näköinen ja 118 senttiä korkeana muutenkin uljas ilmestys. Saa ollakin, kun hintaa katsoo. Se siis myös kertoo muille, että ostaja arvostaa laatua. Elacin kymmenen vuoden takuu myös pitää ostajan mielen tyytyväisen lisäksi hyvin rauhallisena.
Lyhyesti: Tiptop-viimeistelty edustushuonekalu, joka soi heikoillakin äänitteillä miellyttävästi ja uskottavasti.
Hinta: 6 490 euroa parilta
Maahantuoja: Scanteknik
Elac-kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.