Bang & Olufsen BeoLab 20 -WISA-standardin langaton aktiivikaiutin testissä

Suorituskykyä ja mukavuutta

Mitään radikaalisti uutta kaiutinrintamalla ei ole pitkään aikaan nähty, mutta tutusta rakenteesta on kyllä opittu ottamaan todella paljon irti. BeoLab 20 on sekä kompakti että todella hurja tykki ja toki aina kohteliaan miellyttävä.

BeoLab 20:n lehdistötiedote saapui eilen 19.5.2014 joten tänään on hyvä päivä julkaista siitä testi. Kaiutin nimittäin oli jo alan liikkeissä samaan aikaan kuin Avant-televisio ja pääsin kuuntelemaan sitä kaikessa rauhassa.

Ulkoisesti kaiutin näyttää aika paljon vanhemmalta Beolab 9:ltä. Hinta on tuhannen euroa kalliimpi, mutta toisaalta 20:n kanssa ei subwooferia kaivata ja langattomuus on huomattavan iso arvo sekin. Yleinen äänenlaatu tuntuu sekin ottaneen harppauksen eteenpäin, ei vain bassopään raju ulottuvuus.

"Kuuloalueen alarajalle ulottuvat
vavahdukset täyttävät suuren
esittelytilan vaivattomasti."

BeoLab 20:n alarajataajuudeksi sanotaan puoli tippaa alle 20 hertsiä eli uutukainen laittaa vanhan BeoLab 5 -lippulaivan koville. Vitosen huonekorjausta ei sentään ole, mutta hintakin on alle puolet. Room adaption eli kytkin, jolla kaiutin muokkaa bassotoistonsa sijoituksen mukaan, on toki.

Kaksikymmpinen on kytkettävissä ihan mihin vain äänenvoimakkuudeltaan säätyvään ohjelmalähteeseen. Voit siis soitella näillä vaikka suoraan puhelimestasi. WISA-standardin mukainen langattomuus taas mahdollistaa pelkän virtakaapelin kanssa toimimisen minkä vain standardia tukevan langattoman ohjelmalähteen kanssa.

Tekninen mumina

Bang & Olufsenin sisällä on aina julkaisuajankohta huomioiden tiukkaa hi-techiä. Se ei vain ole itseisarvo joten sillä retostelu on tavallaan hassua. Mutta kun kaiutin ottaa yksinkertaisesta rakenteesta todella paljon irti niin tavallaan taas kiinnostaa, että mitä se on syönyt.

Aktiivikaiuttimen sisällä on yhteensä neljä 160-wattista päätevahvistinta. Vahvistimet ovat tietysti Beon itse kehittämiä viileänä käyviä D-luokan ICEpowereita. Yksi diskantille, yksi keskialueelle ja kaksi kymppituumaiselle bassoelementille. Tästä voi vetää edityneen arvauksen, että joko kymppituumainen on tuplapuhekelainen tai sitten vahvistinmoduulit on siltakytketty. Yhtä kaikki, 320 wattia per kaiutin bassolle. Kotelot ovat suljetut, 18 litraa bassoelementille ja neljä litraa viisituumaiselle keskiääniselle. Akustisen linssin alapuolelle sijoittuva diskantti on 19-millinen eli kolme neljäsosa tuumaa.

Akustisen linssillä on kaksi tehtävää. Toisaalta se minimoi lattiaa kohti suuntautuvan äänisäteilyn, joka vain sotkisi suoraa ääntä. Toinen asia on säteilyn levittäminen sivusuunnassa, jotta kaiuttimet kuulostavat laajalla alueella samalta ja myös piirtävät huomattavan suuren stereokuvan.

Bassoelementin jakotaajuus on matala, 150Hz. Käytännössä tämä tarkoittaa, että BeoLab 20 -parin rakenne on kuin kahden kymppituumaisen elementin subwoofer noin 650 watin vahvistimella. On selvää, ettei puhti piiputa ihan heti suuremmassakaan tilassa.

Ystävällinen ja innostava

BeoLab 20 piilottaa kokonsa, onhan se hurjat 40 cm leveä alareunastaan ja railakkaat 82 senttiä korkea, todella taitavasti. Ei se ole miniatyyrikaiutin vaan kaiutin. Muodoltaan hillitty - ja toki tarkoituksenmukainen - ja yksityiskohdiltaan elegantti. Kaiutinta katsomalla siltä odottaa jo jotain, mutta ei maata järisyttävää ja selkäpiitä kylmäävää suoritusta.

Herbie Hancockin Doin' It on mukava aloitus ja kyllä, sykettä on, hyvinkin rivakasti - jalka alkaa elää mukana välittömästi. Basso on jäntevä ja kontrolloitu. Huoneena on toki kookas myymälän esittelytila eli koettu ei ole täysin vertailukelpoinen oman kuunteluhuoneen kanssa. Bassopään luonne isossa tilassa on hieman pehmeä, kohteliaan miellyttävä eikä aivan naulantarkkaan hakkaava. Ottaen merkin huomattavan kohteliaan imagon huomioon tämä ei yllätä.

Ken Ishii kyllä yllyttää sekä avaamaan lisää hanaa että keventämään tossun pohjaa lattialta. Vaikka bassopää ei toistukaan erityisen kuivakalla nakutuksella, se paineistaa tilan ja siten välittää tanssibiitin suoraan sisäelimiin saakka. Läppärin kulma alkaa elää tuttua tahtia ja mieli vaeltaa yhtä tutusti keskittyneestä kirjoittamisesta jonnekin ihan muualle.

"Artikulaatio on laajalle säteileväksi
ja ääneltään hyvin tasapainoiseksi
kaiuttimeksi erittäin hyvä."

Katie Meluan Shy Boy puhaltaa isoon tilaan täyteläisen pehmeän bassomaton, joka kuitenkin pitää sävytoiston hallussa. Laulajan ääni loksahtaa sujuvasti kaiuttimien keskelle vaikka tilavaikutelma piirretäänkin suurena ja ilmavana. Diskanttitoiston suhteen Beolab 20 erottuu monesta muusta kaiuttimesta. Tämä Meluan kappale on hyvinkin terävä-ässäinen ja kaksikymppinen toistaa nuo särähtävän suhahtavat äänteet erittäin kauniisti. Tulos on ehdottomasti kauneimpia onnistumisia, luontainen sointi ei vaimene liikaa, mutta minkäänlaista korviin ottavaa särähdystä, säksätystä tai ylenpalttista suhahdusta ei kuitenkaan kuulu. Erinomaisen hienosti hoidettu.

Vavauttava ja tarkasti artikuloiva

Mainion Ocean's 11 -soundtrackin alussa George Clooneyn äänessä on kokoa, mutta ei paksuutta. Artikulaatio on laajalle säteileväksi ja ääneltään hyvin tasapainoiseksi kaiuttimeksi erittäin hyvä. Katie Melualla huomion kiinnittänyt ylemmän keskialueen selkeys ja puhtaus on taas vahvasti läsnä, samoin kuin aloitusraidasta seuraavilla bassopään huomattava ulottuvuus. The Plans -raidan bassopään humahdukset tuntuvat vatsanpohjassa ja pienemmässä huoneessa olisivat hyvin nopeasti myös kuuluneet ikkunarakenteissa.

Jotain taikoja tanskalaiset ovat tehneet koska artikulaatio on todella hyvä vaikka kuuntelupaikasta melko etäällä olevista kaiuttimista voisi olettaa, että tulos olisi hyvinkin suurpiirteinen ja pahimmillaan sumea. Erityisesti hämmentää se, miten hyvin ymmärrettävänä puheääni pysyy vaikka äänenvoimakkuuden laskee hieman hälyisässäkin tilassa aivan hiljaiseksi. Täytyy olla taikuutta.

Black Hawk Down -soundtrackin aloitusraita Hunger viimeistään varmistaa, että erillinen subwoofer ei ole millään tavalla tarpeellinen BeoLab 20 -parin seurana. Alun painostava tunnelma tulvii ensin huoneeseen ja hieman pidemmällä samalla raidalla kuuloalueen alarajalle ulottuvat vavahdukset täyttävät suuren esittelytilan vaivattomasti, häiriöttömästi ja suupielet väkisinkin hymyyn vetävästi.

Seuraavalla Barra Barra -raidalla artikulaatio jälleen piirtää suun liikkeet erinomaisesti ja jos ymmärtäisin tippaakaan, mitä Rachid Taha sanoo niin sanoman seuraaminen olisi huomattavan helppoa. Tekee kyllä mieli etsiä miehen musiikkia lisää.

Täydellinen yhdistelmä

Viime viikolla näkemäni tuore Avant-televisio ei turhaan saanut seuraa BeoLab 20 -kaiutinparista. Molemmat ovat hi-techin kärkeä monessakin suhteessa ja täydentävät toisiaan täydellisesti.

Yhdessä Avantin kanssa keskikanava hoituu television omalla kaiuttimella erittäin hienosti ja tulos on pelkistetty, kaapelisopaton kotiteatterin kaiutinjärjestelmä, joka pieksee uskottavuudessa, erottelukyvyssä ja äänen miellyttävyydessä monet puristisella hifihengellä kasatut ratkaisut.

Lyhyesti sanottuna Beolab 20:ssä on huomattavan paljon suuren kaiuttimen vaivattomuutta ja auktoriteettia. Sen erottaa niistä suurista kaiuttimista vain koko, kaksikymppinen on kuitenkin kohtalaisen pieni.

Raskaan sarjan hifiharrastajat ovat ajoittain vinoilleet Bang & Olufsenille, siinä kun joutuu maksamaan lasista, alumiinista, designistä ja järjestelmänä toimivuudesta lisähintaa verrattuna lastulevylaatikkoon kasattuun hifikaiuttimeen tai peltilaatikkoon asennettuun hifivahvistimeen. BeoLab 20 pieksee puhtaasti äänenlaadullaankin kovan luokan highendiä, itseään kalliimpaakin. Sillä voi siis oikein sujuvasti keulia hifistinaapurille ihan vain soittamalla musiikkia, repikää siitä.

Lyhyesti: Pelkistetysti muotoiltu aktiivikaiutin, joka iskee äänenlaadullaan todella korkealle.
Hinta: 9 320 euroa parilta
Valmistaja: Bang & Olufsen
Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: