Levyarvostelu – Vivaldi – Vuodenajat ja muita konserttoja. Richard Tognetti, Australian kamariorkesteri. BIS SACD

Viulut kilpasilla luonnon kanssa

Vivaldin Vuodenajoista on tullut vapaata riistaa. Muinoin sitä soitettiin siististi ja tunnollisesti. Sitten vanhan musiikin spesialistit kaivoivat esiin barokkimusiikin affektit, mielenliikutuksen ja voimalliset tunnetilat. Nykyään kaikki keinot käyvät kilpailtaessa siitä, kuinka räväkäksi meno yltyy luonnonääniä jäljitellessä.

Antonio Vivaldin Vuodenajat koostuu neljästä viulukonsertosta. Australian kamariorkesteri konserttimestarinsa Richard Tognettin johtamana annostelee sopivasti vuorotellen lempeää, kansanomaista melodisuutta ja säpsähdyttäviä sointitehoja.

Kevät-konsertossa linnut visertävät, paimen nukkuu, lehdet havisevat, ja tahallisen karheasti äyskähtelevä alttoviulu matkii koiran haukuntaa. Kesä-konsertossa läkähdytään helteessä, kunnes linnut herkeävät jälleen laulamaan. Hitaassa osassa paimenen lauluun ja hyönteisten surinaan sekoittuu etäinen ukkonen, joka finaalissa puhkeaa viuhuvaksi myrskyksi. Talvi-konsertossa on kohmeinen, jäisesti kimalteleva tunnelma.

"Vivaldi ei ole antanut
soittoteknisiä esitysohjeita,
vaan on sanallisesti
kuvaillut eri vuodenaikojen
ilmeitä ja tapahtumia."

Vivaldi ei ole antanut soittoteknisiä esitysohjeita, vaan on sanallisesti kuvaillut eri vuodenaikojen ilmeitä ja tapahtumia. Australian kamariorkesteri tulkitsee ne omalla tavallaan terästämällä soittoaan onomatopoeettisilla tehoilla. Jousen puuosan salamoivat räpsähdykset antavat myrskylle pontta. Jousen hankaaminen rahisevasti tallan vierestä saa hytisemään kylmästä. Tognetti taituroi suoralla, niukkavibratoisella äänellä soolonsa loistokkaasti värittäen luonnonääniä rehevän naturalistisesti.

Vuodenaikojen lisäksi levyllä on viisi muuta konserttoa tai konserton osaa. Neljän viulun ja yhden sellon konsertossa RV580 soittavat sooloa myös orkesterin suomalaisjäsenet, viulisti Satu Vänskä ja sellisti Timo-Veikko Valve. Vivaldin musiikki on paitsi mutkatonta, vauhdikasta ja aurinkoista, puhdaslinjaisessa laulavuudessaan myös koruttoman kaihomielistä.

Surround-äänitys avaa parikymmenjäsenisen kamariorkesterin anteliaan avaraksi, mutta säilyttää kiinteän fokuksen ja napakan basson. Viulujen sointi on briljanttiin kallellaan. Mitä ilmeisimmin se heijastelee uskollisesti Australian kamariorkesterin dynaamista, hetkittäin jopa aggressiivista luonnetta. Esimerkkinä La verità in cimento -oopperan alkusoiton rytmikkäästi hakkaava avausosa, joka sulaa hitaan osan lempeäksi laulavuudeksi ja sähäköityy päätösosan vinhaksi pyrähdykseksi.

Australian kamariorkesteri

Teksti: 
Tagit: