Levyarvostelu – Bad Religion – Christmas Songs – Epitaph

Joulupunkki ja Betlehemin supertähti

Tässähän alkaa kohta uskoa uudestaan joulupukkiin ja muihin satuolentoihin, kun yli 20 vuotta fanittamani yhtye yllättää levyllisellä vanhoja joululauluklassikoita, reippaiksi punk-iloitteluiksi muunnettuna.

Onhan näitä rokkivetoisia joululauluja tehneet kymmenet bändit ja artistit, mutta minulle tämä sikermä pomppaa kerralla sinne ylimpään kastiin. Laulaja Greg Graffinin mieltymys vanhoihin amerikkalaisiin folkjuttuihin on fanien tiedossa, joten hänen antaumuksellinen tulkintansa ei tule yllätyksenä. Mies laulaa jeesukset ja enkelit lähes uskonnollisella hartaudella. Upeat moniääniset harmoniat kertovat myös lauluosuuksiin käytetystä vaivannäöstä ja kunnioituksesta kauniita lauluja kohtaan.

Varsinkin alkupään kolme biisiä kuulostavat jo sinällään mahtavilta Bad Religion-kappaleilta. Ainoa hieman tutusta Bad Religion melopunkista poikkeava laulu on ikiklassikko White Christmas, joka hömpötellään Sex Pistols-tunnelmissa. En ole koskaan tykännyt Pieni rumpalipoika -viisusta, mutta kyllähän senkin tässä yhteydessä kuuntelee. Myös Recipe for Hate:lla alun perin ollut American Jesus, olkoonkin uudelleen miksattuna, tuntuu hieman levyn täytteeltä. Kai se on siksi pitänyt mukaan laittaa, kun tuttu partainen mies siinäkin mainitaan.

Bad Religionin joululaulu-EP on niin hyvin ja pieteetillä tehty, ettei kukaan sen kuultuaan ala napisemaan, että mitäs helvettiä, pitikö näidenkin sortua halpaan joulumarkkinoiden itsensäalennusmyyntiin.

Teksti: 
Tagit: