Teosto-palkinto 2019

Anarkiasta armoon

Vuoden 2019 Teosto-palkinto jaetaan pääsiäisen jälkeen 25.4. Esiraati on valinut kisaan seitsemän suomalaista teosta, joista viisi kuuluu ns. kevyempään musiikkiin ja kaksi konserttimusiikin puolelle.

Kuten Teosto-palkinnoissa aikaisemminkin, esiraati on valinnoissaan päätynyt valtavirtaa karttaviin ja monen mielestä marginaaliin sijoittuviin esityksiin. Tässä lyhyet luonnehdinnat ja arvaukset menestyksestä.


Solju: Odda Äigodat

Solju-yhtyeen (Hilda Länsman ja Ulla Pirttijärvi) levy Odda Äigodat / New Times -levy edustaa uutta saamelaista musiikkia. Perinteisen joikhaamisen sijaan kuullaan modernia laulumusiikkia monipuolisten taustojen kera. Onpa kahdessa kappaleessa mukana sinfoniaorkesterikin. Levy on hienosti tuotettu ja toteutettu. Laulujen sanat ovat sekä saameksi että englanniksi. Kokonaisuus on erinomainen käyntikortti maailmanmusiikin markkinoille. Selvä palkinoehdokas.

Litku Klemetin Taika tapahtuu perustuu taiteilijan sanoituksiin, sävellyksiin ja sovituksiin. Proosarunojen tapaiset kertomukset (tekstit lehdykässä, mistä kiitos) eivät heti aukea, mutta levy tuntui sitä paremmalta, mitä useammin sitä kuuntelin. Hyvä merkki.Vetävät melodiset taustat liimaavat hienon kokonaisuuden yhteen. Palkintotasoa.

Vittu, että Laineen Kasperin Vihapuheita ja rakkauslauluja sai heräämään minussa piileskelleen pikku anarkistin. Nautin maailmamenoa kritisoivista teksteistä. Hiphopparina ja räppärinä tunnettu Laine on myös arvostettu äänisuunnittelija, mikä kuuluu hienoissa taustoissa. Yli tunnin kestävän levyn dramaturgia perustuu osin v-alkuisen sanan lisääntyvään käyttöön. Tarkistuslaskennan (vaalipäivänä 14.4.) jälkeen tulin siihen tulokseen, että niitä oli yli 40. Sanojen esiintymistiheys levyn loppupäässä tuo mieleen Sibeliuksen Tapiolan uhkaavasti nousevat myrskyn puuskat. Kun levy loppuu, CD-soittimeni näyttää: No Album Name. Anarkistinen linja pitää loppuun asti. Mutta ilahtuuko raati, riittääkö siltä sympatiaa anarkismille? Siinäpä kysymys.

Color Dolor -yhtyeen Love ja Tuomas Palosen levyt tuskin palkinnoille päätyvät, vaikkei niissä mitään varsinaista vikaakaan ole.

"Konserttimusiikin puolella
on kaksi vakavasti
otettavaa kilpailijaa."

Konserttimusiikin puolella on kaksi vakavasti otettavaa kilpailijaa, Sebastian Hillin reilun vartin kestävä orkesterisävellys ja Alex Freemanin yli tunnin kestävä kuoroteos. Hillin mahtavaa dynamiikkaa sisältävä ja Stravinskin Kevätuhrin tapaiseen rytmihurmioon päättyvä orkesteriteos on lajissaan mainio. Sitä on kuitenkin mahdoton verrat Freemanin 16-ääniseen sielunmessuun, joka on sopivaa pääsiäismusiikkia: kännykät pimeiksi ja kuuntelemaan. Hermo lepää, aika katkeaa, ja sielu saa kaipaamaansa nektaria. Jos raati sattuu vielä pääsiäisenä ehdokkaita kuuntelemaan, Freemanin Under the arching Heavens: A Requiem, saattaa hyvinkin päästä palkintopallille. Itse ehkä äänestäisin kuoromusiikkia vieroksuvana Hillin Snap Music -kappaletta.

Mutta onneksi kaikkien ehdokkaiden jännitys päättyy 25. huhtikuuta. Siihen asti torstai on toivoa täynnä jokaiselle seitsemälle.

Teoston sivuilla on lisätietoa kaikista palkintoehdokkaista ja linkit musiikkiin: www.teosto.fi/teosto/uutiset/teosto-palkintoehdokkaat-2019

Teksti: 
Kuvat: 
Artistit
Tagit: