Kotimainen Seiren Speakers vaikuttaa merkiltä, joka aikoo iskeä kiilansa kaiutinmarkkinoille hyvällä äänenlaadulla. Vastahan minä pari kuukautta sitten kuuntelin jykevää Minotaur Floor MK3 -lattiamallia ja pidin siitä niin paljon, etten päästänyt enää pois käsistäni.
Lattiamallissa on runsaasti auktoriteettia, joka on hyvä asia isossa tilassa. Pienissä huoneissa sen sijaan sointi voi käydä liian raskaaksi ilman huonekorjausta. On siis oikein hyvä, että valmistajalla on hieman kevytsointisempi, mutta muuten yhtä laadukas jalustamalli, joka maksaakin vain puolet isoveljestään.
Neutraali. Noin, nyt se on sanottu. Osa teistä lukijoista kauhistuu, että tarkoitan tasapaksua ja innostamatonta. Osa taas kiinnostuu, ”ai luonnollinen ja värittymätön?”. Jälkimmäinen versio on kohdallaan, ensimmäinen ei ollenkaan. Pikku-Seireneissä on nimittäin erinomainen groove ja vauhti päällä, niiden kanssa jalka vippaa ja pää nyökkii hymyssä suin musiikin tahtiin. Ellei niin käy, vika on oheislaiteistossa tai musiikkivalinnassa.
”Soundi on elävä ja
innostava, mutta ei
yhtään päällekäyvä.”
Pelkistettyä ja hyvää
Kaiuttimien rakenne on kikkailemattoman klassisesta suorakaidekotelosta huolimatta erittäin hyvä. Kiiltävän valkoinen kotelo on eloton, hyvin viimeistelty ja tyylillisesti ajattoman eleetön eli helppoa sijoittaa monenlaisiin ympäristöihin. Useammankin highend-kaiuttimia valmistavan yrityksen kelpuuttamat norjalaiset Seas-elementit ovat tarkoitukseen juuri sopivat ja pienenä pisteenä i:n päälle ovat tuhdit WBT:n kaiutinterminaalit.
Koska kaiutin toimii noin sadan hertsin yläpuolella hyvin samankaltaisesti kuin isoveljensä, sopii se mainiosti niiden seuraan laadukkaan monikanavajärjestelmän keski- ja surroundkaiuttimiksi. Vaihtoehtona on hakea bassopäätä erillisestä subbarista ja tehdä koko leffaviisikko identtisistä Minotaur Shelf -malleista.
Vertailulaitteistona toimi Logitech Transporter -verkkosoitin, Lyngdorf TDAI2200 -vahvistin ja Aurelia Graphica -kaiuttimet. Transporter+Lyngdorf -yhdistelmän yksi vahvuus on erinomainen rytminen rullaavuus ja Minotaur Shelf ei vaikuttanut jarruttavan sitä yhtään.
Kevyen elävät ja innostavat
Isossa tilassa ja irti seinistä yleinen sävy on hieman kevyeen kallellaan. Se tosin vain korostaa hillitöntä driveä, joka ajaa musiikkia eteenpäin pirteän hyväntuulisella vauhdilla. Toisin sanoen pienemmässä huoneessa kaiutin saa ääneensä hyvin lisää bodya ja lämpöä, ja isossa tilassa saman saa aikaiseksi sijoittamalla Minotaur Shelf -pari lähemmäs seinää.
Kaiuttimen diskanttitoisto ei ole aivan yhtä kirkas kuin Minotaur Floor -lattiamallissa, mutta sen verran kyllä, että päädyin kääntämään kaiuttimet hieman kuuntelupaikan ohi. Silloin tulos oli elävä ja innostava, mutta ei yhtään päällekäyvä.
Vähän hanaa avattaessa huomaa, että bassopäästä irtoaa energiaa jalustakaiuttimeksi varsin alas. Potkusta puuttuu se ihan paras terä, mutta nopeutta on riittävästi ylläpitämään hyvää sykettä.
Minotaur Shelf -kaiuttimissa on selkeä luonne. Neutraalista sävystään huolimatta ne tuovat asiat hieman totuttua lähemmäs ja intiimimpinä. Soundissa on hyvin vahva ”kiinnitä nyt huomiosi tähän äläkä haaveile muita” -henki. Toisin sanoen niiden kanssa on hyvin vaikea antaa musiikin soida taustalla. Tilanne kääntyy sen sijaan päinvastoin, musiikista tulee pääasia ja se muu tekeminen unohtuu taustalle – tai kokonaan. Ehkä tämä toisaalta tarkoittaa, että ne ovat huonot kaiuttimet työpaikalle.
Stereokuvallisesti kaiuttimet hahmottavat tilan selkeänä, myös syvyyssuunnassa, mutta eivät anna instrumenttien avaruuskordinaatteja monen desimaalin tarkkuudella. Tilan piirto onkin enemmän musiikkia kuin äänitettä tukevaa. Tosin täytyy myöntää, että noin 70-senttinen jalusta olisi varmasti ollut stereokuvan tarkkuudelle enemmän eduksi kuin käytetty vain noin puolimetrinen. Nyt esimerkiksi ison konserttisalin soitinryhmät löytyvät kyllä oikeilta paikoiltaan oikean kokoisina, mutta se viimeinen huippukaiuttimien läpikuultavuus puuttuu.
Harley-miesten hillityn menevä design
Seiren Speakers -merkin takana ovat Harley Davidsoneilla ajavat Riikosen veljekset Ville ja Janne. Ville, se jolla on vain vähän partaa ja ei ollenkaan tukkaa, starttasi kaiutinsuunnittelun akateemisia akustiikan opintoja käydessään. Pitkät ja hartaat sessiot Otanimen isossa kaiuttomassa huoneessa ovat selvästi opettaneet paljon. Kuten lattiamallinen isoveljensäkin, Minotaur Shelf on kuuloaistille kriittisimmällä keskialueella värittymättömän neutraali.
Rock-mies on selvästi suunnitellut kaiuttimet, jotka eivät ehkä kaiva klassisen sinfoniaorkesterin aivan viimeisintä sävykkyyttä ja herkkyyttä esille, mutta kevyellä musiikilla kulkevat sellaista vauhtia, että melkein typertyneen iloinen virne pysyy varmasti levyltä toiselle kasvoilla. Se on myös aina hyvä merkki, että kaiuttimet häviävät musiikilla kuin musiikilla kokonaan äänikuvasta. Ääni ei paikallistu laatikoihin vaan soi vain niiden välissä ja ympärillä. En siis sano, että nämä eivät toimisi klassisellakin, kevyemmällä materiaalilla vain päästään vauhtiin, johon harvoin törmää.
On varsin selvää, että uuden pienen merkin nousu ei voi stopata ainakaan tuotteiden laatuun. Isoveljensä lailla Seiren Speakers Minotaur Shelf on äänenlaadullisesti hintaluokkansa kärkeä. Ja jos pelkistetyn rauhallinen ulkoasu ei räikeitä tunteita – suuntaan tai toiseen – herätäkään, se ei myöskään ala pitkän päälle rassata silmää.
Kommentointi suljettu.