Merkille uskollisen energinen ja hyväntuulinen sointi kaiuttimessa, joka mahtuu kenen vain kotiin eikä vie alle 700 euron parihinnalla vararikkoonkaan. Bassopuolikin on kiitettävän tukeva.
Klipschin kohtuuhintaiset ja ainakin Klipscheiksi hyvin kohtuullisen kokoiset RP-600M-jalustakaiuttimet ovat herättäneet maailman hifijulkaisuissa paljon huomiota. Niitä on kiitelty erinomaiseksi tavaksi saada sopivan oheiskaluston kanssa tosi hyvää ääntä hifilaitteistoksi tosi pienellä budjetilla.
RP-600M:t kuulostavat hyvin erilaisilta kuin moni muu jalustakaiutin. Hyvässä mielessä.
Mikä noissa alle 700 euron parihintaisissa kaiuttimissa on niin erikoista? No ensivilauksella selviää tietysti se, että diskantti on torvikuormitteinen. Ei mitään loivaa suuntainta vaan ihan selvä syvä torvi, joka noudattaa tractrix-muotoa kun Klipschillä on ollut tapana aikojen alusta saakka. Koko on nykymittapuun mukaan jalustamalliksi ehkä kookkaahko. Oikeasti kaiuttimet eivät ole suuret, trendi vain on ollut kohti nyrkinkokoisia ja suorituskyvyltään vaatimattomampia malleja.
Kun silmien lisäksi avaa korvat, keksiii sen toisen erikoisen asian: soundin. RP-600M:t kuulostavat hyvin erilaisilta kuin moni muu jalustakaiutin. Hyvässä mielessä.
Ei mikään ujo seinäruusu
RP-600M:n soundi on, no, Klipschiä. Se on iskevä, uskottava, menevä, innostava ja hyväntuulinen. Rock, kuten Billy Gibbons And The BFG’s -bändin Got Love If You Want It, iskee selkäytimeen ja kytkee rytmiryhmän suoraan kuuntelijan keskushermostoon. Biitti ei kuitenkaan kulje etunojassa, RP-600M ei hosu vaan sykkii juuri oikealla tahdilla.
Syke on sitten muuten huomattavan tuhti. Testihuone on iso avoin tila ja bassopää murahtaa tuhdilla voimalla vaikka kaiuttimien etulevyt ovat noin metrin irti seinästä. Alapää mäjähtää mehukkaan lämpimästi kuin hyvin hautunut chili. Potkua on sopivasti, mutta ei sävyjä peittävästi. Diskantti on kirkas, mutta silti tasapainossa bassojen luoman tukevan perustan ansiosta.
Pienen kivirakenteisen huoneen kaiuttimeksi RP-600M on puristisessa hifimielessä huonosti sopiva. Kaiuttimien bassotoisto on sen verran tuhti, että yhdistettynä pienen huoneen bassokorostukseen, tulos on todella – siis todella – tuhti. Tietysti, jos et halua kuivakkaa superneutraalia bassotoistoa… Sama asia sen kanssa, että sijoitus seinän viereen korostaa bassotoistoa. Neutraalein ja silloinkin edelleen mukavan mehevä soundi saadaan kun RP-600M on isossa tilassa ja selvästi irti seinistä.
Vahvaa live-fiilistä
The Fabulous Thunderbirds ja Wait On Time soimaan. Vaikea uskoa, että tämän hintaisilla kaiuttimilla saadaan näin vahva elävän musiikin tunnelma. Ja vaikka Klipschiä voi luulla vain räminärollin toistajaksi, myös Billie Holiday ja I’m a Fool to Want You nousee esille hyvin vahvana ja läsnäolevana.
…saa hanaa avattaessa kädet nousemaan kohti kattoa ja jalat kummallisesti kevenemään lattiasta…
Kun kaiuttimet suuntaa suoraan kohti pääkuuntelupaikkaa, niiden soundissa on energisyyttä ja iskevyyttä niin paljon, että pehmosoundin ystäviä varmasti jo hirvittää. Tähän on syynsä ja myös pääkuuntelupaikalle toimiva ratkaisu. Syy on se, että lähes kaikkien kaiuttimien diskanttitoisto vaimenee kun kuunnellaan sivusta. Klipschin äänensävy on avoin ja selkeä silloinkin kun ei istu varta vasten järjestetyssä kuuntelupaikassa, sweet spotissa. Vastaavasti siihen sweet spottiin saa leppoisamman soundin ihan sillä, että kaiuttimet eivät osoita suoraan kohti kuuntelijaa. Jättää ne joko seinien suuntaisesti tai jos haluaa ehdottoman 3D teräväpiirto-stereokuvan, kääntää niitä lähes 45 astetta eli niin, että kaiuttimien kuvitteelliset akselit leikkaavat selvästi kuuntelupaikan etupuolella.
…kaiuttimet sopivat oikein hyvin myös hiljaisella kuunteluun.
Vaikka RP-600M saa hanaa avattaessa kädet nousemaan kohti kattoa ja jalat kummallisesti kevenemään lattiasta, kaiuttimet sopivat oikein hyvin myös hiljaisella kuunteluun. Artikulaatio on hyvä silloinkin kun musiikki soi selvästi rauhallista keskustelua hiljaisemmalla voimakkuudella ja musiikin viesti välittyy. Mainittu Billie Holiday (Lady In Satin -albumi) tuli soitettua loppuun ihan vain kun ei ollut mikään kiire vaihtaa pois.
Tractrixia edestä ja takaa
Reference Premiere on hyvin pramealta kalskahtava määritelmä alle 700 euroa parilta maksavalle kaiutinparille, mutta sen nimiseen mallistoon valmistaja RP-600M:t sijoittaa. Viimeistely on edullisesta hinnasta huolimatta kyllä siistiä ja pienet yksityiskohdat kuten basson kuparin värinen kartio, ohut kuparin värinen kehys elementin ympärillä ja vielä yksi kuparin värinen rengas diskanttitorven sisällä luovat kyllä ihan makean tyylin. Torvi on pinnoitettu tarkoitukseen sopivalla silikonilla, millä minimoidaan rakenteen sisäiset heijastukset.
Syvä tractrix-muotoinen torvi diskantilla on Klipschin tavaramerkki. Se tekee kaksi asiaa. Ensinnäkin se parantaa diskantin suuntakuvion sovitusta bassokeskiääniseen ja toiseksi se vähentää diskantin kuormitusta ja siten säröä. Itse diskanttielementti perustuu titaanikalottiin, jonka takasäteily imetään vaimennettuun takakanavaan.
6,5-tuumaisen bassoelementin kartion sanotaan olevan Cerametallic, joka viittaa metallin ja keraamisen rakenteen yhdistelmään. Tulos on kevyt ja hyvin jäykkä säteilijä. Kotelo on refleksiviritetty ja vaikka nimenomaan tractrix-muoto ei olekaan refleksiputkien päässä samalla tavalla kriittinen kuin diskantilla, iso pyöristys minimoi puhallusäänet eli pitää basson häiriöttömänä silloinkin kun tuutataan oikeasti lujaa.
Liittimet kaiutinkaapelille ovat asialliset. Eivät highend-blingblingiä, mutta tukevat ja täysin toimivat. Liittimet mahdollistavat myös tuplajohdotuksen ja sitten tuplavahvistuksenkin, jos sellaista haluaa kokeilla. Perusrakenteessa ei ole mitään äärettömän erikoista, mutta ei myöskään mitään, mitä voisi kritisoida. Järkevästi ja hyvin tehdyt kaiuttimet.
Sopivimmat seuralaiset
Klipsch RP-600M:lle sanotaan herkkyydeksi jalustakaiuttimelle todella hurja 96 dB / 2,83V ja kuormaksi ”Yhteensopiva 8 ohmiin”. Käytännössä kommentteja pitää osata vähän tulkita, etenkin tuota jälkimmäistä. Fysiikan lait tulevat vastaan siinä, että näin alas toistava kaiutin olisi näin herkkä, näin kompakti ja silti kuormaltaan tosiaan kahdeksanohminen. Koska kaiutin ei ole mikään miniatyyripiipittäjä, se on kyllä niitä minimalleja herkempi ja bassoiltaan ulottuvampi.
Transistorivahvistimien käyttäjien ei tarvitse vaivata asialla päätään, mutta putkivahvistimen kanssa kannattaa kokeilla, antaako neljän ohmin vai kahdeksan ohmin anto paremman soundillisen lopputuloksen. Tehontarve riippuu tietysti hirveästi käyttötarkoituksesta, yhdelle watissa on hurjasti pelivaraa ja toiselta loppuu kilowatti aina kesken. Turvallisinta on kuitenkin valita vahvistimeksi sellainen, jossa tehoa on ainakin kymmenen tai kymmeniä watteja eikä yhtä tai kahta. Ainakin elleivät kuunteluvoimakkuudet ole kerrostalo-hillittyjä tai kaiuttimet hyvin lähellä kuuntelijaa, esimerkiksi työpöydällä.
Oleellisempaa kuin tehon määrä on kuitenkin vahvistimen äänellinen luonne. Kun RP-600M on kirkkaasti soiva, saisi oheiskalusto olla diskanttitoistoltaan mahdollisimman puhdas ja kaunis. Silloin se kirkas diskantti on puhdas ja kaunis eikä ala väsyttämään kuten rosoinen ja riipivä tekisi.
Jos kaipaat jotain tyypillistä jalustakaiutinta mehevämmin, rehevämmin ja eloisammin soivaa, RP-600M on erinomaisesti tarpeeseen vastaava vaihtoehto.
Lyhyesti: Merkille uskollisen mehevästi ja energisesti soiva jalustakaiutinpari, jonka hinta ei vie ketään perikatoon.
Hinta: 659 euroa parilta
Maahantuoja: LoudGroup
Klikkaa tästä katsoaksesi lähimmän jälleenmyyjäsi.
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.