fbpx
Testit

Existence Loudspeakers Euphoric -laajakaistakaiuttimet testissä

Existence Loudspeakersin Euphoric on tuoreen suomalaisvalmistajan malliston toiseksi pienin kaiutin. Empire-lippulaivaa me olemmekin jo käsitelleet. Parin tonnin hinnalle äänenlaadun lisäksi fyysistä katetta runsaasti. Euphoricia katselee ja koskettelee erittäin mielellään.

Testipari on kerrassaan hienoa puutyötä. Sellaista, jossa termi käsityön jälki, on puhtaasti arvostava. Sellaista, jota katsoessaan häkeltyy siitä, miten steriiliä ja elotonta liukuhihnalta tuleva materiaali itseasiassa on. Mutta näin myös parin, jota valmistaja kutsuu varsinaiseksi viimeistelyksi. Siihen verrattunahan nämä ovat 5-vee Villen maalaamat halkokasat. Ihan hyvä, etteivät tulleet testipariksi koska niiden kanssa olisi ollut vielä paljon vaikeampaa saada valokuvattua edes tippaa siitä hengestä, jota viimeistelyn taso ja pintakäsittely hohkaavat.

Erittäin tukevasti tehty laatikko on melko kookas ja sisältää suoraankytketyn kuusituumaisen laajakaistaelementin. Kaiutinterminaaleista kulkee siis pelkkä johdinpari kaiutinelementille, mitään taajuusvasteen muokkausta ei ole.

”TV-tasolla nämä kutistavat
littulippulaivan kovin
vaatimattomaksi.”

Kaiuttimen koon takia sopiva jalustan korkeus onkin puolisen metriä, tai jos haluaa lisälämpöä ääneen vaikka vain 40-senttinen. Voisi nämä ehkä tv-tasonkin etureunalle asettaa, mutta se vasta ostettu monen tonnin littulippulaiva kutistuu kyllä kontrastista kovin vaatimattomaksi.

Laajakaistan piirtotapa

Euphoricin tapa piirtää stereokuvaa poikkeaa monitiekaiuttimista. Siinä ei ole pienikokoisen kaksitien lähes ympärisäteilevää koko etuseinän musiikilla täyttävää luonnetta, mutta ei myöskään voimakkaasti suuntaavan isomman rakenteen kolmiulotteista teräväpiirtoa. Äänitteen tilavaikutelma piirtyy kyllä hyvin selkeänä, mutta niin, että keskelle miksattu solisti saa hieman normaalia enemmän tilaa ja loppu painottuu laidoille.

Ei, stereokuva ei muodostu kolmesta osasta, vasemmasta, keskiosasta ja oikeasta. Panoroinnit liikkuvat tasaisesti ja välimaastoon miksatut asiat kuuluvat omilta kohdiltaan, mutta solistille on normaalia enemmän tilaa ympärillä. Toisaalta stereokuva ei leviä kaiuttimien normisijoittelulla yhtänä kaiutinlinjan ulkopuolelle joten tilavaikutelmaa leimaa myös kompaktius. Euphoricit kestävät kyllä hieman tavanomaista leveämpää stereokantaa ja sillä saa lisää ilmavuutta ja kokoa äänikuvaan, jos sitä haluaa.

Yksi laadukas kaiutinelementti, ei jakosuotimia, ei taajuusvasteen muokkausta.

Laajakaistan sävymaailma

Äänensävyssä on siinäkin omaleimaisuutta. Yläkeskialueella on aavistus koleutta ja alakeskialueella viileyttä. Ne kuuluvat selkeämpinä ultraneutraalin kilowatti-hitechin kanssa ja miedompina hyvällä putkivahvistimella. Valmistaja suositeleekin Euphoricin seuraksi putkivahvistinta. Johtuen putkivahvistimien paljon transistoripelejä suuremmasta antoimpedanssista niiden taajuusvaste reagoi kaiuttimen omaan impedanssiin. Tulos on hieman lisää energiaa korkeille taajuuksille ilmavuutta kasvattamaan ja myös bassoille lämmittämään yleissointia.

Diskantissa on laajakaistoille tyypillistä kevyttä kuivakkuutta. Kaikki ylimääräinen ilmavuus ja keinotekoinen kuulaus puuttuvat koska yksitiesäteilijä ei säteile korkeita taajuuksia pitkin huonetta juuri ollenkaan. Jos elämää ilmavampaa sointia haluaa niin joku nauhadiskantillinen tuote on parempi vaihtoehto. Huolimatta yläkeskialueen lievästä boostista yksikään äänite ei muutu riipiväksi. Ei edes Metallican äärikihisevä ja supertukkoon rutattu Die, Die My Darling. Euphorica on muuten laajakaista, joka toistaa metallimusiikinkin sujuvasti. Muutama hyppy Die, Diestä eteenpäin ja Whiskey In The Jar -cover vetää hymyn välittömästi huulille.

”Euphorica ei työnnä kieltä
korvaasi heti ensitreffeillä,
mutta lupaa kyllä…”

Valmistaja sanoo virittäneensä basson tarkoituksella tavalliseen olohuoneeseen sopivaksi. Alakeskialue ja yläbassot ovat hieman normaalia miedommat, jotta huoneen vaikeasti akustoitavat bassoresonanssit eivät muuta sointia paksuksi ja tukkoiseksi, mutta alabassoilla on sitten kuitenkin jyrähtävää energiaa. Bassoja juuri korostamattomassa toimituksen kuunteluhuoneessa tämä tietysti kuuluu pienenä mehevyysvajeena.

Jos oletkin tuonut omaan kuuntelutilaasi peräkärryllisen bassoille purevaa vaimennusmateriaalia, on asia helpointa paikata pienellä vahvistimen bassosäätimen käännöllä plussan puolelle.

Vahvuus on todella vahva

On hyvin normaalia, että yksitiekaiutin ei pääse aivan samaan kuin hyvät monitieratkaisut kuuloalueemme korkeimmilla ja matalimmilla taajuuksilla. Pointti onkin se niiden väliin jäävä keskialue. Mistä kaikista seikoista piirre sitten johtuukaan, hyvä laajakaistakaiutin on poikkeuksellisen välitön ja intiimisointinen.

Euphoricissa saa rahalleen vastinetta myös fyysiessä olemuksessa ja viimeistelyssä.

Mission Impossible -soundtrackin The Heistin pienistä yksittäisistä kilahduksista muodostuva tunnelma tiivistyy tiukasti kaiuttimien väliselle alueelle vahvasti niskakarvoja nostattavaksi. Katie Meluan Shy Boylla kitarassa on poikkeuksellista atakkia, samoin laulajattaren ääni on hyvin hyvin viekoitteleva ja keimaileva.

Ei, Euphorica ei ole aivan sataprosenttisen neutraali. Aivan riittävän neutraali kyllä tuodakseen äänitteiden erot selkeinä esille. Euphorica ei työnnä kieltä korvaasi heti ensitreffeillä, mutta antaa kyllä lupauksen sellaisesta. Siinä on selvää pahan tytön viehätysvoimaa.

”Esitys saa auringonlaskun
valon ylleen ja hehkuu
hämmästyttävän kauniina.”

Ken Ishiin Extra Jelly Tonesilta yllyttää yllättävänkin paljon avaamaan hanaa ja saa hyvin nopeasti sekä oman pumpun biitin ylös että jalan vippaamaan. Musiikki irtoaa aineettomana ja nopeana vaikka tässä teknogenressä ehkä eniten kaipaisi sitä lisälämpöä.

Parhaimmillaan pienimuotoisella

Jos toki Euphoricat rullaavat massiivisemmallakin materiaalilla sujuvasti eteenpäin ja äänenpainevarat ovat hämmästyttävät kohtuukokoiselle laajakaistalle, on niiden ydinosaamisalue pienimuotoinen musiikki. Sellainen, jossa ei ole yhtä aikaa kymmentä soitinta ja kahtakymmentä tehostetta äänimassana. Se voi olla yhtä hyvin rockia kuin kamarimusiikkia, tyylisuunnalla ei ole väliä. Silloin esitys saa auringonlaskun valon ylleen ja hehkuu hämmästyttävän kauniina, LOTR:n valaistusefektitkin kalpenevat rinnalla.

Muutaman desibelin lämmitys ääneen tekisi niin paljon hyvää, että näiden kanssa voisi svengata ajan loppuun saakka. Minulla ei vain ole kummassakaan vahvistimessa äänensävyn säätöjä ja pidän niistä molemmista erittäin paljon joten tyydyn palauttamaan kaiuttimet takaisin valmistajalle.

Lyhyesti: Hyvin välitön keskialue, kuuloalueen ääripäiden laajakaistoille tyypilliset piirteet varsin häiritsemättömiä.
Hinta: 1 890 euroa parilta
Valmistaja: Existence Loudspeakers
Kirjoittaja

Kommentointi suljettu.

Share via
Copy link
Powered by Social Snap