”Parantaa dynaamisia kontrasteja, lämpöä ja resoluutiota”. Niin sanoo valmistaja viidenkympin hintaisesta pienestä mustasta muovipulikasta, joka ulkonäkönsä perusteella saisi maksaa kaksi euroa. On meinaan halvan näköinen kapistus. Ukko- ja akka-USB-liittimet on koteloitu peräkkäin röpelöpintaiseen kiiltävään kovamuoviseen laatikkoon. Halvimmatkin USB-muistitikut ovat kuin klassista tanskalaista huonekalu-designiä tähän verrattuna.
Minä inhoan tämäntyyppistä hifiä. Kaiuttimilla ja akustoinnilla saadaan erittäin selkeitä, toistettavia ja mitattavia muutoksia ääneen. Ne ovat usein ihan helppoja ymmärtää. Vahvistimien ja digitaalisten äänilähteiden kanssa on jo vaikeampaa (levysoittimien soundierothan ovat hyvin suuria), selvät ja helpot johtopäätökset mittausten ja kuunteluiden väliltä puuttuvat. Pieni särö ei aina tarkoita hyvää ääntä, suuri vaimennuskerroin ei aina tarkoita tiukkaa bassotoistoa jne. Vahvistinten ja soittimien soundierot ovat kuitenkin olemassa, ne ovat vain erityyppisiä eroja kuin kaiuttimien ja huoneen aikaansaamat.
”Minulle sekä vaikea
että jopa jossain
määrin vastemielinen.”
Sitten on tämä kolmas ryhmä, joka ihan suoraan sanottuna on minulle sekä vaikea että jopa jossain määrin vastemielinen. Aloitetaan aiheesta kaapelit. En sano, että niissä ei olisi eroja. Joskus on tuntunut, että jotain asioita huomaan selvästikin. Ja sitten on paljon niitä kertoja, että en saa mitään tolkkua jostain johdonpätkästä. Sen takia en halua edes käsitellä koko asiaa. Ja pahimmillaan Mauri Pännäri
esittelee uuden äärettömän hienosointisen putkivahvistimensa minulle niin, että kaiutinkaapelina on mitä sattuu lamppujohtoa ja mahdollisesti vielä sokeripalalla useammasta pätkästä kasattuna. Eli ei se halvin 2×0,75-neliöinen välttämättä pilaa yhtään mitään. Välttämättä. Ota tuosta nyt sitten selvää.
Johtoasioiden kanssa samaan sarjaan kuuluvat kaikenlaiset lisätarvikkeet. Niiden vaikutukset ovat pieniä tai nolla, tapauksesta riippuen. Ja joskus vaikutusta on, mutta ei kuvitellusta syystä. Kuten kaiutinpiikit, jotka nostavat bassoelementtiä korkeammalle lattiasta ja siten keventävät bassopäätä aavistuksen. Oliko se basson tiukentuminen siis juuri piikkien vai vain kaiuttimen nostamisen ansiota?
Ehkä hankalin kaikista on kuitenkin digitaalisignaali. Sen kuljettamisenhan pitäisi olla tosi yksinkertainen asia. Roudataan bittejä, ykkösiä ja nollia. Kunhan perillä on sama järjestys ykkösiä ja nollia kuin startissa niin kaikki hyvin. Vai ei? Jos se bitti onkin perillä puoli silmänräpäystä eri tahtia kuin viereinen bitti niin kaikki meni sekaisin. Mutta ääni kuuluu, ihan hyvin. Mutta ei ihan niin hyvin kuin voisi. Perkele…
Jitter, mikä jitter?
Jitteristä puhutaan paljon digitaalisignaalin yhteydessä kun keskustelemassa ovat hardcore-hifiharrastajat. Normaalikuluttajalle se kuulostaa enemmän yhdeltä hittilista-tyypiltä lisää muiden joukossa. Mistä on kyse?
Kun niitä ykkösiä ja nollia kuljetetaan, olisi kriittistä saada ne mahdollisimman tasaista tahtia vastaanottajalle. Kun tanssijan jalat kulkevat oikeaa tahtia, hänen partnerinsa on mahdollista nauttia tanssimisesta paljon paremmin kuin silloin, jos välillä kiihdytetään varpaille ja välillä laahataan perässä. Jos heidän mielensä olisivat toisiinsa kytkettyjä, tälläistä ei tapahtuisi, mutta kun kumpikin ajattelee omiaan.
DA-muuntimien kanssa on sama ongelma. Signaalia, siis digitaaliseen muotoon muunnettua musiikkia, lähettävässä päässä on kello, joka pitää huolta, että asiat tapahtuvat oikeaa tahtia. Tämä siis tietokoneessa, CD-levyä pyörittävässä koneistossa tms.
”…tulos on jitteriä eli
digitaalisignaalin huojuntaa.”
Mutta kun se DA-muunnin on ulkoinen, sitä ei ohjata samalla kellolla (jotain harvinaisia tapauksia lukuunottamatta). Muuntimella onkin oma kellonsa, joka pitää huolta siitä, että tahti on oikea. Oletteko koskaan nähneet kahta kelloa, jotka käyvät aivan absoluuttisen tasan tarkkaan samaa tahtia? En minäkään. Ja kun lähettävän pään kello ja vastaanottavan pään kello ovat aavistuksen eri tahdissa, tulos on jitteriä eli digitaalisignaalin huojuntaa.
Haittaako jitter, kuuluuko se?
Jitterin kuulumiseen voisin sanoa, että käykää katsomassa intternetin keskustelupalstoilta. Sieltä löytyy perusteltuja vastauksia, tarpeetonta suunsoittoa ja vastapuolen argumenttien mitätöintiä. Molempiin suuntiin.
Helpompaa siis vain laittaa kuulokkeet päähän ja koittaa. Kuuluko eroa ja jos kuuluu niin minkälaista. AudioQuestin maahantuoja tökkäsi Jitterbugin minulle kainaloon samalla matkalla kuin juuri testatut Nighthawk-kuulokkeet, joten testiympäristönä olivat ne AudioQuest Dragonfly -USB-DA-muunnin ja Apple Macbook Air.
Olin etukäteen päättänyt, että Jitterbug on huuhaata. Sanoinkin, että voin koittaa, mutta en lupaa, että tulee mitään juttua koska kapistus ei todellakaan kuulu minulle kiinnostavimpiin. Eikä basso muuttunutkaan lämpimämmäksi eikä diskantti kirkkaammaksi. Mutta jotain muuta tapahtui.
Nimittäin se, mitä AudioQuest Jitterbug teki, oli hyvin monen asian loksahtaminen aavistuksen verran paremmin paikoilleen. Kerta toisensa jälkeen Jitterbugin poistaminen Dragonflyn ja läppärin välistä sai aikaiseksi lievän sumennuksen. Rytmi, stereokuva, musiikin yleinen välittyminen – ne kaikki olivat tipan epämääräisempiä ilman Jitterbugia ja vastaavasti kokonaisuus napsahti tipan paremmin kohdalleen Jitterbugin kanssa.
Äänitteestä riippumatta, musiikkilajista riippumatta, Jitterbugilla esitys oli selkeämpi. Jokaisella vaihdolla sama tilanne – ilman Jitterbugia pientä epämääräisyyttä, häilyvyyttä ja Jitterbugin kanssa tarkempaa, täsmällisempää ja myös miellyttävämpää. Jitterbugin kanssa musiikki tuntuu välittyvän paremmin itsekseen, ilman kuuntelijan pinnistelyä.
”Ei noin pienellä kapistuksella
ole mitään oikeutta parantaa
ääntä kuultavasti.”
Pieni ja ruma, mutta hyödyllinen pulikka
En tykkää vieläkään AudioQuest Jitterbugista. Ei noin pienellä kapistuksella ole mitään oikeutta parantaa ääntä kuultavasti. Mustaa magiaa, sitä sen täytyy olla. Eikä sellaisesta kannata tykätä. Ja olisivat edes pakanneet magian vähän maagisempaan kuoreen. Tämä näyttää niin maalliselta.
En tosiaan tykkää yhtään tästä pienestä rumasta pulikasta. Digitaalisignaali saisi luvan olla selkeä asia, eikä eestaas heilahteleva pyörähtelevä epämääräinen litannia bittejä vapputunnelmissa. Mutta kun se tuntuu toimivan. Se tekee äänellisen eron. Luulen, että joudun pitämään sen. Tarjoilija, lasku!
Lyhyesti: Pienen, mutta havaittavan äänellisen eron tekevä jitterinpoistaja USB-DA-muuntimille.
Hinta: 49 euroa
Maahantuoja: Sonus Import
Audioquest-kauppiaasi:
4 Comments
Mukavan hauska ja kuitenkin
Mukavan hauska ja kuitenkin rehellisen oloinen tunnustus digimaailman ihmeistä! Onko olemassa jotain nyrkkisääntöä, että millaisissa tapauksissa ja millaisilla DAC:eilla tämä ääntä mahdollisesti parantaa?
Minä en osaa sanoa. Käsillä
Minä en osaa sanoa. Käsillä ei ollut kuin tuo lainattu Dragonfly, jonka kanssa ero kyllä kuului. Erilaisena kuin mikään muu ero, johon olen tottunut, mutta ero kyllä.
”kun lähettävän pään kello ja
”kun lähettävän pään kello ja vastaanottavan pään kello ovat aavistuksen eri tahdissa, tulos on jitteriä eli digitaalisignaalin huojuntaa.”
Tarkka, täsmällinen ja miellyttävä kuvaus, mutta tätä jitter ei ole. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jitter
Jitter on ihan oikea ongelma digitaalisessa tiedonsiirrossa. Myös USB:ssa. Mutta mitään suoranaisesti jitteriä poistavaa elektroniikka ei jitterbugin sisällä ole (kuva sisuksista http://www.audiostream.com/content/audioquest-jitterbug), joten koko markkinointi jitterin poistosta on aika tarpeetonta.
Sen sijaan laitteen sisällä on filtteröintiä usb:n tietokoneesta lähtöisin olevalle sähkönsyötölle, joka on usein aika luokattoman häiriöllistä. Ja saattaa hyvinkin vaikuttaa dacin toiselle puolelle lopulliseen analogisignaaliin. Tosin hyvin tehdyssä dacissa pitäisi itsessään olla riittävä samankaltainen suodatus. Jitterbug parantaa ääntä tilanteissa joissa tämä suodatus on alunperinkin riittämätöntä.
Signaalin uudelleen ”kellottava” ja täten jitterin poistava laitekin on olemassa http://uptoneaudio.com/products/usb-regen. Olisi myös kiva nähdä se kultakorva joka kuulee muutaman picosekunnin jitterin usb-signaalissa. Pöriseviä ja suhisevia virtalähteitä meistä on jokainen kuullut ja erinäköisillä himmeleillä koittanut niitä hiljentää.
Kiitoksia täsmällisestä
Kiitoksia täsmällisestä tarkennuksesta.
Kuten varmaan olet huomannut, koitan muutenkin enemmän vääntää asioita rautalangasta ja saada edes hahmon asian ytimestä esille monessakin artikkelissa. Linkkiä Wikipediaan mietin jo kirjoittaessanikin, mutta koin, että hyvin harvalle lukijalle se olisi todellisuudessa jitteriä selventänyt.