fbpx
Testit

Astell-Kern AK100 ja AK120 -kannettavat highendsoittimet testissä

Yhä useampi meistä haluaa musiikkinsa mukaan, ja hifiharrastajat eivät tietenkään ole alkuunkaan valmiita tinkimään sen laadusta. Colorfly Pocket HiFi C4 Pro -soitin oli ensimmäisiä raskaan hifin harrastajalle suunnattuja kannettavia. Äänenlaadusta ei kukaan valittanut, päinvastoin. Testiyksilökin toimii edelleen AudioVideo.fi:n vertailukoneena.

Sikarihuoneista ja steampunkista ammentava muotoilu sen sijaan oli vaikea pala suurelle yleisölle. Muutamat ihmiset tietysti tykkäsivät erittäin paljon. Suurempi kynnys oli kuitenkin käyttöliittymä, jossa on hyviäkin puolia, mutta myös kankeutta ja älypuhelinaikakaudella elävälle kuluttajalle suoranaista vanhanaikaisuutta.

Astell & Kern AK100 -soittimesta puhuttiin Colorflyn tappajana ja aivan vastikään markkinoille tulleesta AK120-isoveljestä vieläkin parempana. No, selkeintä oli iskeä kaikki kolme soitinta rinnakkain työpöydälle ja laittaa kuulokkeet, vuoronperään AKG K601:t jaUltimate Ears 4 Pro:t, päähän.

”Silkkipaidan rintatasku
varmasti roikkuu
epäelegantisti, mikäli
soittimen sinne sujauttaa.”

Viileä muotoilu

AK100 ja AK120 edustavat tyylillisesti highend-iPhone-lookkia. Harjattua metallipintaa, kylmää mustaa, kosketusnäyttö ja pari upotettua painiketta. Puristisen pelkistettyä linjakkuutta ja yksinkertaisuutta. Paitsi, että kummankin kyljestä sojottaa pyöritettävä äänenvoimakkuuden säädin.

AK100:n voimakkuussäädin häviää sekä tuntumassa että tunnelmassa Colorflyn käyttämälle ALPS:n pro-puolen liukusäätimelle. Valmistajaa varmasti kaiversi tämä ja AK120:n he paransivat niin volumenupin tyyliä kuin tuntumaakin. AK120 vastaan Colorfly on tässä suhteessa tasapeli, yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.

AK120:n äänenvoimakkuussäädin on suoraan sanottuna taideteos.

Molemmat AK:t ovat pieniä, AK100 pienellekin kämmenelle solahtava. Koska runko on kummassakin metallia ja sisus täynnä tavaraa niin massaa kuitenkin on. Silkkipaidan rintatasku varmasti roikkuu epäelegantisti, mikäli soittimen sinne sujauttaa. Housun- tai takintasku on siis kuitenkin luontevampi sijoituspaikka. Ellei soitinta sitten halua asettaa näkyvästi työpöydälle keräämään kateellisten pilkkaavia kommentteja.

Astell & Kernillä tiedetään, miten suuri merkitys on pakkauksen avaamisella.
Koko levykirjasto mukaan

Älypuhelinkuluttaja ei kummankaan AK:n kanssa perustoimintoihin juuri käyttöohjetta tarvitse. USB kiinni tietokoneeseen ja musiikkivaraston siirto sisälle. Mikäli haluaa myös kansitaiteet mukaan, on käytettävä Windowsille olevaa Iriver Plus 4 -ohjelmistoa. Samalla softalla hoidetaan myös soittimien firmware-päivitykset.

AK100:ssa on 32-gigainen oma muisti ja yksi SD-korttipaikka maksimissaan 32 lisägigalle. Ihan hyvä määrä tilaa, mutta ei mitään hämmentävää.

AK120 pamauttaa aika paljon rajummat numerot pöytään ja jopa Applen 160-gigainen iPod jää toiseksi. Omaa muistia on jo 64GB ja maksimissaan 64-gigaisen kortin nieleviä paikkoja on kaksi. Kokonaiskapasiteetti on siis 3 x 64GB = 192GB.

Tuo määrä tilaa mahduttaa 500 – 600 CD-levyllistä musiikkia FLAC- tai ALAC-muodossa, kumpaakin toki tuetaan. Mutta pakkoko siellä kannettavalla olisi koko kirjastoa pitää. Juju onkin enemmän se, että highendistit haluavat siirtyä CD-laadusta Studio Master -laatuun. Siihen kun on saattanut jo tottua laadukkaan verkkosoittimen kanssa.

Sekä AK100 että AK120 tukevat korkearesoluutiotiedostoja ja ärsyttävästi kummassakin on vielä muutama biisi maistiaisina. Tekemässä selväksi CD-kuluttajalle, miksi niihin kannattaisi siirtyä.

AK120 toimii myös USB-DA-muuntimena ja nielee sisälleen parhaimmillaan 192 gigaa musiikkia.
Juuri ja juuri ohi vertailusoittimesta

Sanotaan se heti kättelyssä suoraan. AK100 on äänenlaadullisesti tipan parempi kuin Colorfly. Mutta ihan oikeasti vain yhden tipan. Ne ovat ääneltään hyvin samankaltaisia, mutta silti luonne-ero on suurempi kuin absoluuttisen laadun ero. AK100:n soundissa on aavistus enempi bassopäätä. Ei basson potkua tai erottelua, vain tasoa.

Ajoittain tuli mieleen, että AK100:n soundissa voisi olla hieman Colorflytä enemmän ilmavuutta. Mutta sitten taas vaihdossa toiseen suuntaan aloin epäröidä, kuulinko vai luulinko.

Kannattaa muistaa, että lähtötasona Colorfly on todella kova. Jos siitä aikoisi painella railakkaasti ohi niin kovin pieni panostus ei riitä. Colorfly vastaan AK100 onkin enemmän keskustelua siitä, mikä näyttää omaan silmään makealta ja kuinka paljon Astell&Kernin moderni ja sujuva käyttölogiikka painaa vaakakupissa.

”AK120:n tiukkuus ja
tarkkuus sekä hieman
enemmän lihaa luiden päällä.”

Rytmireferenssi

No entäs Astell & Kern AK120, 1300 euron hintainen taskusoitin, mitä se tarjoaa tuplahintansa vastineeksi? Ero on tässäkin tapauksessa melko pieni, mutta selvempi kuin Colorflyn ja AK100:n välillä.

AK120:n äänessä on pikkuveljeä paremmin sekä bodyä että läpikuultavuutta, mutta kuten sanottu, ero on pieni. Toinen asia on rytmin toistuminen, AK120 iskee tiukemmin ja tarkemmin kuin AK100 tai Colorfly. Etenkin Colorflyn sointi on enemmän soljuva kuin tiukasti hakkaava, vaikka rytmi toistuu silläkin hyvin. AK120 ajaa funkin napseen selkeämmin jalan liikkeeksi. Colorflyn kanssa tunne jää enemmän yläpäähän ja kuuppa alkaa heilua rennommalla tahdilla kuin AK:n jalkaa hakkaavana.

Kolmikon herättämät tunnelmat ovat siis Colorflyn vaivaton soljuvuus, AK100:n hieman sitä selkeämpi nopeus ja AK120:n tiukkuus ja tarkkuus sekä hieman enemmän lihaa luiden päällä ja aavistus lisää läpikuultavuutta. Mutta erot ovat pienempiä kuin verrattaessa esimerkiksi kolmea erimerkkistä noin tonnin hintaista CD-soitinta. Eli varsin pieniä. Esimerkiksi klassisella musiikilla en saanut rytmipuolesta mitään tolkullista eroa kolmen soittimen välille.

Mustanpuhuvat selkäpuolet.
Vahva vanhus, älykkäät modernit

AK100 ja AK120 -soittimien käyttö on kosketusnäytöllä helppoa. Äänenlaatu on AK100:ssa hyvä ja AK120:ssa vielä parempi. Samoin se käyttölogiikka on AK120:ssa vielä vanhemmasta AK100-mallista edelleen kehitetty.

Colorfly vie edelleen voiton hurjalla vahvistinasteellaan, jonka kanssa epäherkimmätkin kuulokkeet saavat aina riittävästi ruutia taakseen. Astell&Kernin soittimilla äänenpaineresurssit riittävät juuri ja juuri epäherkillä AKG K601:llä. Jos äänite ei ole moderni tappiin masteroitu niin varaa saisi olla hieman enemmänkin.

Toisaalta K601:n tyyppisiä luureja harva pitää päässään esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä. Suuren koon lisäksi ne ovat avoimet eli eivät vaimenna ympärillä olevia hälyääniä. Mutta toimistolla tai kotona perinteiset hyvät hifikuulokkeet ovat hyvin mielekäs vaihtoehto
Kaikki kolme soitinta toimivat myös DA-muuntimina, mutta ainoastaan AK120 osaa ottaa musiikkisignaalin suoraan USB-liitännästä. Colorfly ja AK100 ymmärtävät vain S/PIF-signaalia.

Akun lataus hoituu tietysti myös soittimien USB-liitännöistä, AK-veljesten mukana ei tosin tule mitään laturia, vain USB-kaapeli. Tässä hinta- ja laatuluokassa olisin kyllä toivonut sen parin euron verkkosähköadapterin samaan pakettiin. Colorflyn valmistajan mielestä kaapeli ja laturi kullatuin liittimin on aivan luonnollista.

AK120:n mukana tulee myös nahkakotelo, joka suojaa itse soitinta naarmuilta.
Hi-techiä vai nostalgiaa

Mikä näistä kolmesta soittimesta sitten on se järkevin. Hassu cyberpunk-nahkasohva-Colorfly, samanhintainen moderni ja ultrakompakti Astell&Kern AK100 vai järjettömän hintainen tupla-DA-muuntiminen AK120?

Minulla jo on Colorfly. Kyse on siis omalla kohdallani, tunneko mielekkääksi vaihtaa sitä Astell&Kernin modernimpaan vaihtoehtoon. Suoraan sanottuna AK100 ei innosta, se ei tuo puukuorisoittimeen juurikaan parannusta. Minä osaan käyttää Colorflyn valikkojakin ja vaikka sen joystick onkin tunnoton niin selviän silti.

Todennäköisesti uutta soitinta hankkivista ainakin yhdeksän kymmenestä kuitenkin päätyy modernimpaan AK100:n. Se kun ei ole millään järkevällä perusteella ajateltuna ainakaan huonompi. Paitsi, jos haluaa varmasti erottua soittimensa ulkonäöllä.

Astell & Kern AK120 on vaikeampi pala. On, on se parempi kuin kumpikaan puolta halvemmista. Mutta toista tonnia oleva hintalappu on taskusoittimelle todella kova jarrupala. Silti, AK120 soi puhtaammin ja tarkemmin kuin tyypillinen saman hintaluokan CD-soitin. CD-soitin, joka ei varmasti mahdu taskuun, ei osaa soittaa Studio Master -tasoisia tallenteita ja ei toimi laadukkaana USB-DA-muuntimenakaan.

Eli ehkei se olekaan kallis, se on vain todella korkealuokkainen ja monipuolinen soitin. Sattuu vain olemaan lisäksi niin pieni, että mahtuu taskuun. Kyse sen hankinnassa on siis puhtaasti siitä, haluatko laittaa runsaan tonnin ohjelmalähteeseen. Intohimoisesti ääneen suhtautuvalle musiikin ystävälle se on täysin kohtuullinen summa.

PS. Toistaa se toki MP3-tiedostot siinä, missä jotakuinkin kaikki mahdolliset muutkin. Eli on se AK120 myös 1 300 euron hintainen ämpärisoitin, jos asian niin haluat naapurillesi esittää.

Lyhyesti: Modernit highend-soittimet, jotka eivät viileästä muotoilustaan huolimatta jätä kylmäksi.
Hinnat
Astell & Kern AK100: 690 euroa
Astell & Kern AK120: 1 299 euroa
Maahantuoja: Scanteknik

Kysy lähintä Astell & Kern -kauppiastasi täältä:

Kirjoittaja

Kommentointi suljettu.

Share via
Copy link
Powered by Social Snap