Vai väittää ne, että hard rock olisi jolkottelemassa kohti unholaa. Tanskalainen, lähes 40 vuotta toiminut veteraaniyhtye ei onneksi ajatusta sulata, vaan generoi hämärän keskelle albumillisen valovoimaista rock-energiaa. Pitkästä aikaa eteen tuli levy, jonka kuuntelee skippailematta alusta loppuun ja haluaa kuunnella heti perään uudelleen.
Oikeastaan osa levyn sävellyksistä on enemmän heavy rockia tai peräti metallia, mutta olipahan mitä tahansa, näin laadukkaan menon kanssa kannattaa teennäiset genrerajat heittää hittoon. ”Minä en tuollaista paskarokkia kuuntele”, ei ole oikea vastaus tällä kertaa. Serpentine on kova aloitus eikä tasosta tingitä muunkaan materiaalin kanssa. Tymäkämpi osasto kuten Undress Your Madness, If You Want Peace (Prepare For War) ja kevyempi materiaali – Will You Still Kiss Me (If I See You In Heaven), Shadowlands ja Strength of a Rose – tasapainottavat toisiaan joten mielenkiinto pysyy yllä loppuun saakka.
Kiehtovuutta lisää myös moderni ja osin jopa raaka soundi, yhdistettynä reiluun annokseen romanttista kaukokaipuuta hard rockin kulta-aikoihin. Yksi mukaansatempaava elementti on laulaja Ronnie Atkinsin etäisesti Jorn Landelta kuulostava voimakkaan lämmin raspiääni. Kaikki siis hyvin, mutta kesken albumin julkaisukiireiden ja tulevan kiertueen suunnittelun Atkinsille (ja yhtyeelle) tapahtui kuitenkin pahin mahdollinen. Rutiinitarkastuksessa laulajalta löydetty keuhkosyöpä laittoi pohtimaan syntyjä syviä. Tuskaa lisää sekin, että albumista tuli pitkän kypsyttelyn jälkeen näin hyvä eikä promoamisesta meinaa sitten tulla mitään. Apropoo, toisen ulkonäön ja olemuksen kritisointi ei ole olennainen osa levyarvostelua, mutta – kaikella kunnioituksella – 55-vuotiaaksi Atkins on kyllä ”syvään uurrettu” kaveri.
Rock`n`Roll-lifestyle perää kiihtyvällä tahdilla saataviaan, sillä rokkareiden syöpätapauksista joutuu lukemaan tiedotusvälineistä nykyään lähes viikoittain. Toivotaan, että nykylääketiede hoitelee (tämänkin) ukon takaisin pelikuntoon. Olisi harmillista, jos homma loppuisi hienon albumin jälkeen kesken. Toisaalta, jos peli pitää viheltää poikki, niin joutsenlauluksi Undress Your Madness soveltuu mainiosti. Rock will never die!
Kommentointi suljettu.