Huumeita, viinaa, tupakkaa, maailmanlopun odottelua ja itsetilitystä, siinäpä olisi reseptiä tälle helvetin esikartanoiden soundtrackille. Levy starttaa Jourgensenin musabisnekseen kohdistamalla piikillä, johon arvostelun otsikkokin kahdella tavalla viittaa. Alun monologissa mainitun Amy Winehousen liian varhainen kuolema on tainnut olla melkoinen kimmoke uuden levyn tematiikalle. Levyn nimi, Relapse (retkahdus) viittaa vahvasti Amyn jättihittiin Rehab.
Itselleni Ministryn löytäminen oli merkittävä tapaus ”metalliurallani”. Legendaarisen John Peelin ohjelmasta bongasin Thieves-kappaleen, joskus 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Vuoden 1992 Psalm 69: The Way to Succeed and the Way to Suck Eggs olikin sitten täystyrmäys. Albumia pidetään yleisesti konemetallin raamattuna, josta melkein kaikki kyseisen genren yhtyeet ovat “innoitusta” hakeneet. Rammstein:kaan ei olisi aivan samanlainen yhtye, ilman Ministryä.
”Riuska etukeno päälle,
konerummut kiihdytyskaistalle
ja kitarat ampumaan
vihaista rumputultaan.”
Koska levyn tekstit ovat varsin kipuilevia, niin mitään panhuilu-huhuilua ei musiikkikaan ole. Riuska etukeno päälle, konerummut kiihdytyskaistalle ja tällä kertaa varsin viriilit kitarat ampumaan vihaista rumputultaan. Totuttuja puhesamplejakin on mukana, mutta pieteetillä ja harkiten ripoteltuna.
Relapse on kiukkuinen Industrialmetalli-rymistely, jonka alkupuoli on silkkaa murhaa, mutta aavistuksen ideat kiertävät samoille urille levyn loppua kohti.
Mainittakoon vielä, että levyn coverbiisinä kuullaan toisen ikisuosikkini S.O.D:n United Forces! Ministryn käsittelyssä klassikko saa, totta kai, tiukan ja modernisoidun kuorrutuksen.
Kommentointi suljettu.