Amerikan yhdysvallat ei tainnut olla mikään lintukoto 1960-luvun alussa. Päällisin puolin kaikki oli hienosti. Autot olivat valtavia laivoja, viihdeteollisuus kukoisti ja kodin elektroniikan tulo huusholleihin vapautti aikaa. Pastellisävyisissä mainoksissa äärionnellisen näköiset perheet yrittivät peittää räjähdyspisteessä ollutta sisä- ja ulkopoliittista tilaa. Guillermo del Toro on napannut tuon ajan kipukohdista kiinni ja juoksuttaa niitä valkokankaalle hengästyttävän määrän. Elokuvassa tuodaan esille rotuerottelu, ”kastijako”, homokammo, kommunismin pelko, naisten asema, sodan kokeneiden taakka ja miesten nolon teennäinen sovinismi.
The Shape of Water on helppoa seurattavaa, sillä takaumia tai muita hämäryyksiä ei ole. Se etenee kronologisesti ja tyylikkäästi kohti yllättävää loppuratkaisua. Juonikin elokuvassa on suoraviivainen, nainen rakastuu väärin perustein vangittuna olevaan ”mieheen” ja nainen rakkauden voimalla päättää pelastaa puolisonsa kuolemantuomiolta. Myös hyvän (siistijä Elisa) ja pahan (eversti Strickland) ikuinen taistelu on mukana, niin kuin sadussa pitääkin olla. Mielenkiintoinen oivallus on ollut käyttää Hollywood-viihteen kultavuosien televisio-ohjelmia elokuvan kohtauksia paketoimaan.
Strickland on karikatyyrimäinen pahuuden ruumiillistuma. Michael Shannon esittää läpeensä vittumaista valtion agenttia, jolle amerikkalaiset arvot ovat menneet pahasti överiksi. Stricklandin brutaali olemus tuo elokuvaan inhorealistista fiilistä ja jopa ”tarantinomaista” brutaaliutta ja ällötyksiä koetaan hänen toimestaan. Niiden mukaan ottamisen tarpeellisuus jäi mietityttämään, mutta siitähän se taide syntyy, ääripäistä.
Äh, ai niin leffassahan oli merestä löydetty suomupintainen olento, jolla on henkiparantajan voimia. Mitä sitten, luojan luoma sekin. Jännä, että inhimillisyys ja sydämen äänen seuraaminen tulevat esille juuri tämän kaikista erilaisimman hahmon saattelemana.
Tunnepitoista jupinaa erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä lopuksi: Kuka julkeaa täällä olla toistaan parempi. Tekeekö kehollinen vamma tai muu ulkoinen poikkeama sinusta vähäpätöisemmän olennon kuin ”täydellisestä” lajitoverista? Eläkää sopusoinnussa ja rakkaudessa luojan luomina keskenänne. Hyväksykää kaikkinainen erilaisuus ja pidetään ihmisyyden lippu korkealla. Puolessa tangossahan se tuntuu välillä olevan.
Kommentointi suljettu.