Hitachi esitteli audiokäyttöön tarkoitetut komplementaarimosfettinsa suurinpiirtein 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Näillä kehitellyt tehtaan omat vahvistinmallit ja muidenkin toteuttamat kytkennät (esim. Hafler) menivät vuosien myötä aika monimutkaisiksi. Itselläni heräsi jossain vaiheessa kerettiläinen ajatus, että jos mentäisiinkin toisin päin ja käytetään vain nuo hyvät päätefetit omana palikkanaan.
Bassoelelementin kotelointitavalla tai koteloimatta jättämisellä on suuri vaikutus bassotoistoon. Hyvä lopputulos voidaan saada monella eri tavalla, mutta kannattaa tietysti ymmärtää eri tapojen heikkoudet ja vahvuudet.
Houkuttelevan tuotteen haaveilu esitetekstien perusteella kuuluu ainakin miesten perustoimintoihin. Vaan mitä sen esitteen perusteella voi oikeasti tietää ja mikä vain johtaa harhaan?
Ref1 Plus on herkempi, miellyttävämpi ja vahvistinkuormana helpompi kuin alkuperäinen Ref1. Ref2 taas on fyysisesti Ref1:ä pienempikokoinen, ehdottoman referenssitasoa oleva kohtuukokoinen jalustakaiutin.
Miltä kuulostaisi kohtuuhinnalla itse tehtävä valkokangas oikein hyvällä kuvanlaadulla ja olemattoman pienellä vaikutuksella kankaan takana oleviin kaiuttimiin. Kelpaisiko? Minulle kelpaa.
Syksyllä julkaistiin täällä feteillä toteuttamani RIAA- levysoitinetuvahvistin. Tarkoitus oli jo silloin tehdä myöhempi jatko-osa, jossa kuvataan RIAA:n perään sopiva diskreeteillä transistoreilla tehty laadukas linjavahvistinosio. Pitkällä jänteellä koeteltu kytkentäklassikko esitellään tässä.
Mihin kaikkeen laadukas kaiutinrakennusohje taipuukaan, käydään läpi muutama ensimmäinen idea.
Voisiko diskreeteillä puoijohteilla tänä päivänä lähestyä samaa äänenlaatua, jonka onnistuin saamaan suosion saaneeseen putki-RIAA-korjaimeeni? Se kun on esitelty täällä AudioVideo.fi:ssä kymmenen vuotta sitten!
Bassoa myöten napakkaa ja sävykästä toistoa kerrostalohuoneistoon kohtuukokoisella kaiuttimella. Ja leffakäyttöön oleellisesti peruskaiutinta tarkemmin toistava seinustalle asetettava melko kompakti kaiutin. Sitä ovat Idea-mallit.
Mauri Pännäri: Heräsi kiinnostuspuolijohdepohjaiseen etuvahvistimeen, jonka voisi parittaa sujuvasti kaikkien putkipäätteiden kanssa. Toteutus parhailla audiomikropiireillä tuntui olevan helpoin polku ja päätin yrittää.
Helmi kuulostaa oleellisesti paremmalta kuin sen kokoiselta kaiuttimelta osaisi odottaa. Paljolti kiitos on SB Acousticsin Satori-sarjan hienojen kaiutinelementtien. Erityisesti läpinäkyvyys on aivan eri tasoa kuin edullisilla elementeillä tehdyissä ratkaisuissa.
Arvostatko soundissa luonnollista tarkkuutta, sävykkyyttä ja bassokuminan sekä -muminan puuttumista? Avoin dipoliratkaisu voisi olla juuri se, mitä lääkäri määrää.
Tee itsellesi ”kannettava” kaiutin, joka aiheuttaa pelkoa ja kateutta kanssakansalaisissa. Niiden juomatölkkien kokoisten Bluetooth-kaiuttimien aika on nyt ohi!
Pikkuveikka on erittäin laadukkaista osista tehty kompakti kaksitiekaiutin. Sen ääni on rauhallisen tasapainoinen, erotteleva ja rasittamaton, hinta enemmän kuin kohtuullinen. Kaiutin toimii hyvin myös pienitehoisten putkivahvistimien kanssa.
Quutio on sisustuksellisesti keskivertoa hauskemman mallinen kaiutin, jonka äänenlaatu on kuitenkin kokoisekseen kovaa luokkaa. Refleksiviritetty malli pärjää musiikilla hyvin ilman subwooferia ja kotiteatteriin voi rakentaa pienempiä suljettuja kun subbari hoitaa matalimmat taajuudet.
2a3- ja 300B-putket maksavat helposti satasia kappale, parhaat vain ovat hyvissä vahvistimissa jumalaisen kauniin kuuloisia. Tämä ohje kertoo suuntaviivat siihen, miten hyvin edullisella PL36-pääteputkella pääsee äänellisesti vastaavaan sarjaan.
Kaiutinrakennusohje Yksisilmäiset veljekset herätti hurjan paljon kiinnostusta. Niin paljon, että kun Yksisilmäisissä…
Äänilevy on koteloton kaiutin, jonka äänensävy on tasapainoinen ja se sopii hyvin myös putkivahvistimien seuraan.
Vertailukaiuttimen vaatimukset olivat niin moninaiset ja kummalliset, ettei kaupasta löytynyt sopivaa. Oli pakko tehdä itse tarkoitukseen sopivat.
Nitrosäiliö2 parantaa sitä, missä alkuperäinen Nitrosäiliö jätti eniten toivomisen varaan – mehevyyttä ja uskottavaa ison kaiuttimen tuhtiutta.
Edellisissä osissa artikkelisarjaa käytiin läpi putkivahvistimen sielunelämää ja suunnittelua. Tässä viimeisessä osassa nakataan kuitenkin lyijykynä nurkkaan ja tartutaan järeämpiin työkaluihin, jotta ”tahroista paperilla” viimein syntyisi tehtävänsä toimittava, todellinen vahvistin.
Yksinkertainen, edullinen ja hyvä-ääninen putkivahvistin. Ja osat hankittavissa kotimaisesta kivijalkakaupasta yhdellä visiitillä. Oikeasti olin ajatellut suunnittelevani jo jotain aivan muuta, mutta en voinut sivuuttaa näin hyvää haastetta.
Putkivahvistimen rakentaminen kiinnostaa, mutta alkuun pääseminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta? Tämän artikkelisarjan tarkoitus on paitsi nostaa mystiikan huntua putkilaitteiden yltä, myös esitellä yksinkertainen ja hinnaltaan hyvin kohtuullinen vaihtoehto rakentelu-uraansa aloittelevalle harrastajalle.
Tästä ei edes pitänyt tulla rakennusohjetta vaan vain kaiuttimet kaverille. Eikä edes sillä elementillä, mihin minä rakastuin.