Jos olet syntynyt 1950- tai 1960-luvulla, saatat muistaa ensimmäisen äänilevysi. Oliko se Beatles, Gene Vincent, Hurriganes… Suosituimpia vintage-harrastajien laitteita ovat vinyyli- eli LP-soittimet. Varsinkin 1970-1980-lukujen huippusoittimet ovat täysin kilpailukykyisiä uusien kanssa ja niitä on varsin hyvin edelleen saatavilla. Nykyisessä ykköskokoonpanossani levyjä pyörittää järeä Sony PS-X 75 Biotracer vuodelta 1979.
Nykymarkkinoilta sen sijaan täysin kadonnut hifilaite on C-kasettinauhuri eli tuttavallisemmin kasettidekki. 1980-luvun lopun ja 1990-luvun parempien nauhureiden äänen laatu oikein säädettynä on edelleen erittäin hyvä ja kohinaton. Ja mikä onkaan mukavampaa kuin seurata vanhan nauhurin tasomittareiden neulojen iloista tanssia musiikin tahdissa.
”Bonuksena vintage-
vahvistimista puuttuvat
nykyisin niin suositut
kirkkaan siniset ledit.”
Ollaan ULA:lla
Analogiset virittimet, radiot, ovat myös suosittuja vintage-laitteita, koska äänenlaatu vanhallakin virittimellä riippuu pääasiassa lähettävästä radioasemasta. Vanhemmissa virittimissä asema haetaan käsin pyöritettävällä viritysnupilla ja tarkkaillaan viritysmittarin neulaa, jonka noustessa aseman kohdalla maksimiinsa päästään nauttimaan radion sulosoinnuista.
Nostalgian nälkäisille esimerkiksi YLE:n ”Entisten nuorten sävellahja” on joka lauantainen paluu nuoruuden kultaisiin muistoihin.
Vahvasti erilaiset
Vintage-vahvistimet saattavat nopeasti vilkaistuna näyttää samanlaisilta, kuin uudet, mutta viimeistään konepellin avaaminen paljastaa rakenteiden eron. Tuttuja piirteitäkin on, mutta etenkin vanhemmissa vahvistimissa mikropiirit loistavat poissaolollaan.
Toteutuksen eroista huolimatta vanhakin vahvistin kunnossa ollessaan toistaa kaikki musiikin nyanssit, matalimmat bassot ja korkeimmat piccolohuilun äänet. Bonuksena vintage-vahvistimista puuttuvat nykyisin niin suositut kirkkaan siniset ledit.
Kaiutin on sisustuselementti
Hifi-laitteiden laatuun vaikuttavista tekijöistä kaiutinsuunnittelu on kehittynyt ehkä eniten viimeisten vuosikymmenten aikana. Tästä huolimatta myös vintage-kaiuttimia harrastetaan niiden nostalgisen äänenlaadun ja ennen kaikkea joidenkin mallien hienon viimeistelyn takia.
Kaiuttimessa, jos missään, näkyy aikakausi selvästi. Kotelon muoto, elementtien ja etukankaan ulkonäkö sekä kaapeleiden liitäntätapa paljastavat hyvinkin tarkkaan ajanjakson, jolta kaiutin on. Joissakin 1960- ja 1970-lukujen kaiuttimissa etumaski muistuttaa lähinnä taideteosta hienoine puuleikkauksineen ja tällainen onkin jo oleellinen osa vintage-henkistä sisustusta.
Henkilökohtainen ratkaisuni
Pääsettini muodostuu -90 luvun alun Pioneerin Elite-sarjan laitteista sekä edellä mainitusta Sonyn Biotracer soittimesta. Kaiutinpuolella olen päätynyt nykyaikaiseen ratkaisuun, koska laitteisto on päivittäisessä käytössä ja vanhempien vintage-kaiuttimien äänenlaatu soveltuu pikemminkin fiilistelyyn.
Kakkoskattauksessa luotan Yamahan 1990 luvun tekniikkaan Dual Golden One -levysoittimella vahvistettuna. Kuunteluhuoneessani on lisäksi 19 kpl matkaradioita 1960- ja 1970-luvuilta, pari putkiradiota sekä His Master’s Voice #4 gramofoni Soundbox C101G pyörityskoneistolla vuodelta 1927 täysin toimivana.
Internetissä on lukuisia keskustelupalstoja ja sivustoja, joiden avulla voidaan selvittää laitteiden tietoja, saada korjausvinkkejä ja säätöohjeita sekä ladata skannattuja huolto-ohjeita.
Suosittuja ovat mm. seuraavat sivustot:
1 Comment
Hämmentävää kyllä, en tosiaan
Hämmentävää kyllä, en tosiaan muista ensimmäistä LP-levyäni. Se varmaan johtuu siitä, että olen syntynyt 1970-luvulla?
Ensimmäisen CD:n muistan, mutta sitä ennen olin kyllä ehtinyt kymmenisen vuotta ostaa älppäreitä (80-luvun ajan).