Vertailukaiuttimen vaatimukset olivat niin moninaiset ja kummalliset, ettei kaupasta löytynyt sopivaa. Oli pakko tehdä itse tarkoitukseen sopivat.
Yleensä hifijulkaisun vertailukaiutin ostetaan kaupasta. Etsitään joku, joka on ennen kaikkea uskottava ja lisäksi äänellisesti toimiva. Minulle tämä ratkaisu ei käynyt. Ihan siksi, että markkinoilta on käytännössä mahdotonta löytää sellaista mallia, joka täyttäisi kummalliset päällekkäiset vaatimukseni.
Toisaalta, jos teistä jostain tuntuu, että haluatte kaiuttimet samoilla preferensseillä niin olkaa hyvät, tässä rakennusohje. Osat eivät älyttömiä maksa ja äänellinen tulos on hyvin neutraali ja erottelukykyinen.
Ei missään nimessä raskasta hifiä!
AudioVideo.fi:n perustyökalu on kaiutin. Saan kanniskella niitä päivät pitkät ja tilat ovat ahtaat joten referenssipurkin virkaa toimittavan parin täytyy olla järjellisen kokoinen ja painoinen. Jos sinulle vain massa tuo uskottavuutta niin pinoa näiden päälle sitten vaikka kymmenen betonilaattaa. Minä en sitä lisämassaa kaipaa enkä usko, että se myöskään toisi mitään äänellistä apua.
Lähes kaikissa kaupallisissa passiivikaiuttimissa on vähän jotain soundia. Ne eivät ole mahdollisimman neutraaleja vaan niihin on haettu tippa lisäheleyttä, aavistus ekstramuhkeutta tai jotain muuta, jonka toivotaan kiinnittävän ostajan huomio valintatilanteessa. Eikä siinä mitään pahaa olekaan, jokainen saa ostaa juuri sellaiset kaiuttimet, joiden äänestä pitää.
Vertailukohdaksi tarvitsen kuitenkin mahdollisimman neutraalit kaiuttimet. Sellaiset, jotka värittävät äänensävyä mahdollisimman vähän eli joihin muiden kaiuttimien luonnetta on helppoa verrata. Stereokuvallista piirtoa ja yleistä erottelukykyä on luonnollisesti oltava hyvin, vaikka ei näiden maailman parhaat tarvitse olla. Vain tarkoitukseen riittävän hyvät. Bassopää saisi sitten venyä niin alas kuin ikinä mahdollista. Lisäksi bassoilla ei saa olla minkäänlaista kaupallisen kuuloista korostusta sadan hertsin ympäristössä.
Jotta testissä käyvistä vahvistimista saisi vielä jotain selkoa, kuorma ei saisi olla liian helppo eikä herkkyys liian suuri. Muutaman watin putkipeleille on sitten omat testikaiuttimensa, vaikka osan Kärpäs-ohjeen kuunteluista juuri näillä teinkin.
Nappidiskantti? Jooei.
Ensimmäinen kysymys on tietysti se, että kaksitie vai kolmitie? Minun suunnittelutaidoillani se yksinkertainen kaksitie on helpompi vaikka asettaakin bassokeskiääniselle aika äärimmäisiä vaatimuksia. Koska dynamiikkaa ja erottelevuutta piti saada riittävästi, ihan pieni kaiutin ei ole riittävä. Kymppituumaiseen bassokeskiääniseen pohjautuva rakenne oli sopiva komporomissi suorituskyvyn ja liikuteltavuuden välillä.
Alusta asti oli selvää, että normaali ”nappidiskantti” ei tässä touhussa riitä. Maksimäänenpaineet kipuavat välillä sellaisiksi, että tavalliset pikkudiskantit olisivat joko ruvella tai sitten lopullisesti hiljaa. Lisäksi riittävän kookkaita suuntaimia ei kalottidiskanteille ole valmiina helposti saatavana kun bassokeskiääninen on jo kymppituumainen.
Päätin kokeilla Eighteen Soundin halvinta kompressiodriveriä HD1030:aa ja yllätyin laadusta hyvin positiivisesti. Sen toisto ylimmällä oktaavilla ei mittamikrofonia kumarrettaessa ole ihan yhtä puhdas kuin NSD1095N-lippulaivalla, mutta käytännössä asia vaivaa olemattoman vähän. Torveksi HD1030:lle käy luonnollisesti valmistajan oma XT1086, jota käytetään myös Ruutinassakka, Dynamiitti, Nitrosäiliö ja tietysti Nitrosäiliö2 -projekteissa.
Millä basso 20 hertsiin saakka?
Bassoelementti, joka toistaa alapään sinne vavahdusalueelle saakka ja on kuitenkin niin resonanssiton, että sillä voidaan hoitaa keskialue yli kilohertsiin saakka? Ei, ei ole helppo yhtälö. Plaraamalla valmistajien datalappuja ja katselemalla mitattuja taajuusvasteita tavoite tuntuu mahdottomalta. Paitsi kun osuu Seas L26ROY -basson esitteeseen. Sehän lupaa kuun taivaalta ja pari meteoriittia vielä kaupan päälle!
L26ROY:n taajuusvasteessa on ensimmäinen isompi resonanssi vasta lähes kolmessa kilohertsissä. Toisin sanoen se on helppoa sovittaa diskanttiin, joka pystyy ottamaan toistokaistan haltuunsa noin 1,5 kilohertsistä. No juu, L26ROY:lla herkkyyttä on tietysti 25 desibeliä vähemmän kuin torveen pultatulla kompressiodriverillä, mutta jos sitä asiaa ei lasketa…
L26ROY toimii useammassakin kotelokoossa hyvin. Ensimmäinen protoni oli monoversio ja siinä bassokotelo oli parikymmenlitrainen kuutio, torvi vain sitten erikseen kotelon särmään kiinni ruuvattuna. Ja hämmentävän hyvin pelasi. Matalaa mehevää bassoa irtosi ihan minikokoisesta purkista. Ihan vain vinkkinä pientä hyvää subbaria miettivälle.
Tein kuitenkin noin 60-litraiset lattiamalliset kotelot, jotta vältyn jalustatarpeelta ja toisaalta voin tarvittaessa pitää kaiuttimet refleksiviritettyinä. 60-litraisessa noin 20 hertsiin viritetyssä kotelossa L26ROY toistaa lähes suorana 20 hertsiin saakka. Toimii siis huoneissa, jotka eivät korosta bassoa.
Suodin mallia simplex
Jakosuotimessa ei ole mitään erikoisuutta. Bassolle on toisen asteen suoto, mutta koska tämä ei ole kovinkaan herkkä kaiutin on kelan valintaan syytä perehtyä. Turvallisin on ilmasydänkela, joka ei pääse saturoitumaan isoillakaan tehoilla. Ja sitten paksulankainen 1,4-millisestä käämitty versio, jottei se turhaan kasvata resistanssia bassolle.
Diskantilla on yksi kondensaattori suoristamassa vakiosuuntaavan torven ja kompressiodriverin taajuusvasteen oikeaan asentoon, vastusjako tiputtamassa paketin herkkyyden basson tasolle ja toisen vastuksen rinnalla vielä kondensaattori kirkastamassa ylin diskantti kohdalleen. Vastusjaon pitää kestää aika paljon tehoa kun soitetaan lujaa ja etenkin se 1.2-ohminen vastus kävi protossa aika lämpimänä kunnes vaihdoin riittävällä tehonkestolla olevan version tilalle. Tehonkestoltaan 20-wattinen on järkevä minimi ja jos se sattuu kärähtämään, nousee diskanttiosan herkkyys noin 25 desibeliä eli huomaat asian varmasti.
Basson kondensaattoriksi käy bipolaarinen elektrolyytti ja diskantille toimivat peruslaatuiset muovikondensaattorit. Toisaalta, kun diskantilla on yhteensä kaksi kondensaattoria, ei budjetti repeä vaikka sinne asentaisi jotain eksoottisempaakin.
Normaalikotelo
Kotelon leveys on 29 cm, syvyys 26,5 cm ja korkeus metrin plus noin viiden sentin jalat, jotka mahdollistavat pohjassa olevan refleksiputken hengittämisen. Oman parini tein 15-millisestä koivuvanerista ja käytin sisällä mahdollisimman paljon tukia. Vastakkaiset seinät toisiinsa sitovia tukia on noin kymmenen sentin välein. Bassoelementin kohdalla on kotelon sisällä lisälevy tuomassa tukevuutta, muuten elementin upotus olisi syönyt lähes koko etulevyn paksuuden.
Halutessasi voit toki tehdä kotelon paksummastakin materiaalista, harva teistä roudaa kaiuttimia yhtä paljoa kuin minä. Mikäli sisätilavuus alkaa käydä oleellisesti (alle kymmenen prosentin muutoksia ei lasketa!) pienemmäksi, voi kotelon syvyyttä vastaavasti lisätä.
Diskanttitorven keskipisteen etäisyys kotelon yläreunasta on 127 mm, bassoelementin vastaavasti 380 mm. Torvea ei tarvitse upottaa etulevyyn, mutta ilman upotusta basso näyttää aika rujolta. Tarkka mitta Seas L26ROY:n laipan paksuudelle on 10,5mm ja jyrsimellä elementin voi upottaa tarkasti, mutta vaihtoehtona on käyttää kahdesta palasta tehtyä etulevyä ja silloin 12-millinen etulevy yhdessä paksun tiivistenauhan kanssa tasaa basson rungon siististi etulevyn tasaan.
Refleksiputki on pystyssä toisessa takanurkassa ja tulee ulos kotelon pohjasta. Hyvin alas viritettävä kotelo on aina vaikea putkien suhteen, riittävän suurihalkaisijaisella putkella pituus venyy epäkäytännöllisen pitkäksi. 3-tuumainen eli 75-millinen Aeroport-putki 400 mm pitkänä on jotenkin järkevä kompromissi virtausominaisuuksien ja koon välillä.
Käytin vaimennusmateriaalina Ewona-levyä kun sitä oli sopivasti käsillä. Jos teet vaimennuksen normaalilla vanulla, käytä suurinpiirtein saman paksuista vanukerrosta kuin minä Ewonaa. Bassoelementin takana on kaksi kerrosta viisisenttisiä levyjä, kyljissä yksi sekä basson ja diskanttitorven välissä kaksi kerrosta. Viimeinen vaimennuspaikka on bassoelementin alapuolella. Sopivä määrä on kolme kerrosta eli noin 15 cm vaimennusainetta niin, että vaimennusaineen yläpinta on refleksiputken yläpinnan kanssa suurinpiirtein samalla korkeudella. Käytännössä kotelo kannattaa kasata ensin takelevyä vaille valmiiksi, sitten asentaa vaimennusmateriaali ja lopuksi kiinnittää takaseinä.
Miltä Ref1 kuulostaa?
Ensimmäisillä suodinversioilla sain aikaiseksi soundin, joka oli mittarin mukaan hyvin tasapainossa, mutta otti liian räväkällä yläkeskialueella korviin. Eighteen Sound XT1086:n kanssa on oltava tarkkana, ettei viiden-kuuden kilohertsin alue jää tippaakaan pintaan, muuten iskee kuunteluväsymys. Pienet hieromiset suotimessa tasoittivat asian ja nyt Ref1 kuulostaa äänensävyllisesti hyvin neutraalilta.
Koska Ref1 on tehty isolla torvella ja kompressiodriverillä, sen diskanttitoistoa ei mitenkään saa luonteeltaan täysin samanlaiseksi kuin pienillä kalottidiskanteilla tai nauhoilla tehdyissä kaiuttimissa on. Yläpää on tarkka, dynaaminen ja kaunistelematon – mitään kaupallisen houkuttelevaa ekstrakimmellystä ei tarjoilla.
Keskialue on hyvin neutraali ja erotteleva, stereokuva piirtyy tarkan kolmiulotteisena ja liioittelemattomana. Ihmisääni toistuu puhtaana ja selkeänä, sen enempää etäisyyttä kuin alleviivattua artikulaatiotakaan ei nyt tarjoilla.
Ja sitten se basso. Yläbassolla ei ole yhtään ylimääräistä, Ref1 ei ole yhtään ylenpalttisen tuhti. Tarkka kyllä, sävykäs ja nopea. Bassotoiston alaraja riippuu sitten enemmän huoneesta ja oheiskalustosta kuin kaiuttimista. Kivirakenteisessa huoneessa ja kotelot suljettuina basso venyy kuuloalueen alapuolelle, jos vain vahvistimesi ei leikkaa alimpia pois. Jos huoneesi on niin iso tai kevytrakenteinen, että se ei korosta bassoja, voit pitää kotelot refleksiviritettynä. Silloin alaraja tosin jää ”vain” 20 hertsin kieppeille.
Juuri se, mitä lääkäri määrää
Ref1 on osoittanut kykynsä paljastaa vahvistimien luonteenpiirteitä kiitettävän hyvin. Se siis toimii hyvin työkaluna tässäkin suhteessa. Onko stereokuva suttuisen epämääräinen vai tarkka ja avoin? Asia saadaan selville. Keskittyykö bassopotku ylemmille alueille vai riittääkö pohjatonta voimaa ihan alimmille iskuille? Ei jää Ref1:llä epäselväksi.
Paukuttelin valokuvaamisen ohessa Infected Mushroomia ja jossain vaiheessa oli vain pakko käydä hiljentämässä äänenvoimakkuutta paljon. Infectedillä on taipumus kylvää HYVIN matalataajuista informaatiota levyilleen paljon ja jatkuva vapina alkoi tuottaa jo mietoa pahoinvointia. Samaa efektiä ei ole koskaan tapahtunut millään normaalilla kaiutinparilla, vain järeillä subwoofereilla.
Ref1 on tarkka kaiutin. Jos pidät yleisavarasta soinnista, jossa stereokuvaa maalataan leveällä telalla pitkin koko etuseinää, ei tämä sitä tarjoile. Kolmiulotteisuutta ja äänitteelle taltioidun tilan tarkkaa paljastamista sen sijaan kyllä. Bassopää on hyvin poikkeuksellinen niin ulottuvuudessa kuin tarkkuudessakin, etenkin suljettuna. Ja yleinen äänensävy on erittäin neutraali, muu kalusto ja musiikin piirteet toistuvat selkeinä. Minä olen hyvin tyytyväinen näihin työkaluihin. Ne ovat juuri sitä, mitä tarvitsen.
PS. Mikäli kaipaat pieniä muutoksia soundiin niin kotelon pitäminen noin 20-litraisena suljettuna tuo vähän lisää slämmiä yläbassoille. Jos tekisin nämä olohuoneeseen ihan vain nautiskelua varten niin tuo pikkukotelo olisi valintani. Jättämällä diskantin suodinpiiristä 8,2-ohmisen vastuksen rinnalla olevan 2.2uF-kondensaattorin pois, yläpää tummenee aavistuksen ja etenkin akustiikaltaan kovissa tiloissa muuttaa ääntä rauhallisemmaksi. Vastaavasti sijoitettaessa kaiuttimet akustisesti läpinäkyvähkön valkokankaan taakse 2,2uF:n tilalla kannattaa kokeilla kaksi-kolme pykälää suurempaa kondensaattoria eli arvoja 3,3uF tai 3,9uF. Ne nostavat ylädiskanttia eli tasapainottavat kankaan diskanttia imevää luonnetta.
Lyhyesti: Epäherkkä ja kuormaltaan keskivertoa vaikeampi kaiutin. Äänensävy on hyvin neutraali, kaiutin piirtää stereokuvan tarkan kolmiulotteisena ja paljastaa myös oheislaitteiston luonteen selvästi.
Herkkyys: Noin 85 dB
Bassoelementti: Seas L26ROY
Diskantti: Eighteen Sound HD1030 8ohm ja Eighteen Sound XT1086-torvi
Mitat: 29x 105 x 26 cm
Hinta: noin 550 euroa / sarja (sisältää elementit, torven, tiivisteet, ruuvit, suodinkomponentit, sisäisen johdotuksen ja liitinterminaalin).
Osien maahantuoja: Hifitalo
Kaiutinrakennustarvikekauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama
22 Comments
Mielenkiintoisen oloiset
Mielenkiintoisen oloiset kaiuttimet ja tuntuisivat siltä millaisia ajatellut seuraavaksi rakennella. Osaatko sanoa toimivatko lähellä seinää? Kotelon pitäminen 20 litraisena, voiko tämän siis suoraan rakentaa joko 60 tai 20 litraisena versiona? Miten vertautuvat OR-28 Hi kaiuttimiin?
Menevät alemmas kuin 28Hi ja
Menevät alemmas kuin 28Hi ja Ref1:n diskantilla ei ole korostumaa. Stereokuva on myös tarkempi. Ainakin suljettuna toimivat lähellä seinää kunhan tila ei ole ihan opiskelijaboksin kokoinen (tosin sellaisessa asuva on todennäköisesti tottunut bassokorostukseen eli tavallaan sielläkin).
Kaiuttimen voi tehdä suljettuna 20-litraisena (enemmän slämmiä yläbassoilla) tai 60-litraisena (neutraalimpi bassotoisto ja myös kestää suljettuna sitä seinän läheisyyttä paremmin). 60ltr kannattaa tehdä refleksinä, jonka voi tarvittaessa muuttaa putken tukkimalla suljetuksi.
Miten nämä vertautuvat
Miten nämä vertautuvat Ruutinassakoihin?
Epäherkemmät ja menevät
Ref1:t ovat epäherkemmät ja menevät paljon alemmas. Ruutinassakan tekemisestä on monta vuotta eikä minulla ole ollut niitä eli en pysty vertaamaan suoraan, miten soundi muuten poikkeaa.
Heips. Sellaista ajattelin
Heips. Sellaista ajattelin että millä olet verrannut että nämä ovat neutraalit kaiuttimet. Onko verrokkina ollut ns. studiomonitorit vai yksinkertaisesti paljon erilaista kalustoa kuuntelemalla on selkeä käsitys siitä miltä neutraali kuulostaa? Mielenkiintoiset pömpelit kylläkin ja monipuolisesti sovitettavissa erilaisiin järjestelmiin 🙂
Olen kuunnellut n.20 vuoden
Olen kuunnellut n.20 vuoden hifitoimittaja-aikanani aika monta sataa eri kaiutinta (en tiedä yhtään tarkkaa määrää). Suurimmassa osassa näkyy mittauksissa ja kuuluu äänessä esim. bassoboostia tai korostusta diskantilla – tai sitten monimutkaisempia taajuusvasteen venkuroita. Joissain luonne on selkeämmin havaittavissa, joissa vähemmän pinnassa. Ref1:n olen tehnyt oman osaamiseni (kuuntelu ja mittaukset) rajoissa mahdollisimman neutraaliksi.
Pitää muistaa, että taajuusvastetta tuijottamalla ei perushifisti näe välttämättä niitä pieniä asioita, jotka tekevät soundista kuitenkin paksun, tumman, äksyn tms. En tarkoita, että olisin Suomen ainoa siihen pystyvä, mutta ihan lyhyellä kokemuksella se ei onnistu. Mittauksilla perusasiat kuntoon ja sitten kuunteluilla lopullinen hienosäätö.
Viivasuora taajuusvaste ei
Viivasuora taajuusvaste ei tosiaan kerro mitään siitä että miltä kaiutin kuulostaa… Uskoisin että korvanelinten omalla ”taajuusvasteellakin” on merkitystä sille miltä eri osa-alueet kuulostaa. Iän myötä korkeimmat taajuudet häviää tai sitten yksinkertaisesti kuulon voi pilata nopeastikin kuuntelemalla liian kovaa. Omalla kohdalla kuulo on kärsinyt nuoruusvuosien bassohuudatuksesta autossa ja kova äänenpaine alkaa särkeä korvia hyvin äkkiä. Työterveyshuollossa mitattuna kuuloaistin pitäisi olla kyllä muuten ihan hyvässä kunnossa. Onneksi vielä voi nauttia musiikista täysipainoisesti kuhan ei huudata liian pitkään liian kovalla voimakkuudella.
Varmasti löytyy myös hyvin erilaisia mieltymyksiä siitä miltä musiikin pitäisi kuulostaa. Senhän huomaa jo levyjä kuunnellessa kuinka ne on miksattu. Vaikka studioissa on todennäköisesti neutraalit monitorit niin silti tuntuu tulevan hyvin erilaista tavaraa. Yhtenä esimerkkinä mark knopflerin tuotantoa josta osa levyistä on todella hyvän kuuloisia ja muistaakseni privateering albumi soi todella ”tumpusti”…
Mutta mielenkiintoiset pömpelit ja itselle sopisi parhaiten jalustamallinen ”pikkukaiutin”.
Sitten vain kompakteja
Sitten vain kompakteja jalustamalleja puuhaamaan 🙂
Ois kyl jännä, ku vois
Ois kyl jännä, ku vois jotenki mitata oman korvan taajuusvasteen. Sit suunnittelis kajarin sen perusteella 😀 Lienee fantasiaa moinen, vaik vois ehkä asiaa pohtia…
Jokaisen kuuloaisti kuulee
Jokaisen kuuloaisti kuulee eri tavalla, mutta on myös tottunut kuulemaan kaikki luonnolliset äänet juuri sillä omalla tavallaan. Eli jos kaiutin toistaa mahdollisimman luonnollisesti, se kuulostaa aidoimmalta riippumatta siitä, millainen kuuloaisti kuuntelijalla on.
Ulkonäköön liittyvä kysymys.
Ulkonäköön liittyvä kysymys. Onko kuvissa näkyvä vaneri käsitelty millä tavalla ja minkä laatuinen koivuvaneri on kyseessä?
Koivuvanerin laatu on ”se,
Koivuvanerin laatu on ”se, mitä lähikaupan hyllyssä oli”. Päällä on muistaakseni Tikkurila Kiva -lakka ja siinä maksimimäärä valkoista pigmenttiä. Pointti ei ollut tehdä hienoa puusepäntyötä vaan perussiistit ja käsiin tikkuja jättämättömät 🙂
Jos jollakin lukijalla olisi
Jos jollakin lukijalla olisi jo valmiiksi valkokankaan takana kolme kappaletta littanoissa koteloissa olevia Nitrosäiliötä ja asiallinen subipatteristo sitä alinta oktaavia täydentämässä, niin suosittelisitko hänelle vaihtoa (tai päivitystä) Ref1 pääkaiuttimiin? Mitä menetetään ja saadaanko tilalle jotain uutta?
En minä näe mitään järkeä
En minä näe mitään järkeä vaihtaa Nitroista Ref1:n. Ref1 on tehty vertailukaiuttimen tarpeita varten ja toimii toisaalta hyvin normaaliolohuoneessa kunhan vahvistin ei ole ihan mopo. Nitro tarjoaa paljon, mutta vähän vaikea minun olisi esim. kokeilla vahvistimen tehonantokykyä kaiuttimella, jonka herkkyys on 100-101dB. Tai pitäisi mennä naapuriin ja ohjata sieltä vahvistinta 🙂 . Nitro on myös vähän turhan suuri pieneen kuunteluhuoneeseeni lähes päivittäistä siirtelyä ajatellen.
Ref1 20l vs. Purismi 10l,
Ref1 20l vs. Purismi 10l, suljettuina?
Aika eri kamppeita ovat.
Aika eri kamppeita ovat. Toisessa on normaali 6,5-tuumainen nappidiskantilla ja toisessa erittäin järeä 10″ subwoofer sekä kompressiodriveri isolla torvella.
Tämmöiset tein -ja tosi hyvät
Tämmöiset tein -ja tosi hyvät tuli, suurkiitokset !
Hienoa, kun Samu jaksat näitä julkaista. Kun on paljon vaihtoehtoja, löytyy kullekin juuri se sopivin. Mulla kun oli tarvetta hyvä-ääniselle, mutta ”pienikokoiselle” ratkaisulle (20 l suljettuna).
Sitäpaitsi juttusi ovat ei pelkästään opettavaisia vaan myös hauskoja.
Olen aivan lääpälläni, vaikka en vielä ole edes päivittänyt 12 W:n 300BXLS/C3m putkivahvistimeni toisiopuolta 8:sta neliohmiseksi.
Vielä kerran kiitoksia !
Hyvähyvä 🙂 ja ei kestä.
Hyvähyvä 🙂 ja ei kestä.
Mitkä ovat kotelon sisämitat
Mitkä ovat kotelon sisämitat ? Rakennusohjeessa kerrotaan :”Kotelon leveys on 29 cm, syvyys 26,5 cm ja korkeus metrin”, ovatko nämä sisämittoja ? Sisätilavuudeksi tulee noilla arvoilla 76,85 litraa, ohjeessa mainitaan 60 litran sisätilavuus.
Nuo ovat kotelon ulkomittoja
Nuo ovat kotelon ulkomittoja sillä mainitulla 15mm seinämävahvuudella (kotelomateriaali omassa parissani 15mm koivuvaneri).
Moro,
Moro,
Pariin kertaan olen tätä miettinyt, josko rakentais. Mitäpä olet mieltä , toimisiko tämä Marantz 6011:n kaverina, vai pääsiskö paremmin oikeuksiinsa jonkun 3 kanavaisen päätteen kanssa ? tulisi siis leffasettiin. (tosin varat loppuu kesken jos pitäisi vielä näille päätekin hommata) Oletko soittanut näitä millään monikanavavaffilla ?
Kotiteatterijärjestelmien
Kotiteatterijärjestelmien kanssa oletus on, että bassoalue toistetaan subwooferilla eli se ei jää av-vahvistimen pääteasteiden niskoille. Etenkin suljettuna Ref1 on bassoiltaan kyllä huomattavan tarkka ja napakka eli vaikka vahvistimen kontrolli ei olisikaan superhyvä, kaiuttimen soundi ei mene ihan pehmoiseksi. Äänenpainevarojen riittävyys on sitten asia, jota on vaikeampi arvuutella. Kerrostalossa rauhallisessa kuuntelussa av-vahvarin potku todennäköisesti riittää ihan sujuvasti ja varta vasten tehdyssä äänieristetyssä leffahuoneessa todennäköisesti ei.
Uskoisin kyllä, että pääset alkuun Ref1:llä ihan hyvin ja laitat sitten hiljalleen rahaa säästöön sopivaa päätevahvistinta varten.