Nitrosäiliö2 parantaa sitä, missä alkuperäinen Nitrosäiliö jätti eniten toivomisen varaan – mehevyyttä ja uskottavaa ison kaiuttimen tuhtiutta.
Nitrosäiliö on ollut hyvin suosittu rakennusohje eikä tietysti syyttä. Sata desibeliä watilla -herkkyys eli toimivuus yhden watin putkivahvistimellakin, hifistyneen neutraali sointi, todella tarkka stereokuvan piirto ja reippaan tehonkeston ansiosta todella hurjat äänenpainevarat isompaankin vaimennettuun leffaluolaan.
Jos Nitrosäiliö ei ole tuttu, kannattaa ehdottomasti lukea alkuperäinen rakennusohje ja tietysti myös uusitun jakosuotimen ja siten paremman äänenlaadun artikkeli Taide-Nitroista.
Etenkin moni isommassa kevytrakenteisessa tilassa kuunteleva on kuitenkin toivonut Nitron soundiin lisää täyteläisyyttä. Ongelma ei johdu niinkään jakosuodinsuunnittelusta vaan tietyistä akustisista lähtökohdista.
Kun Nitrosäiliötä mittaa ulkotiloissa korkealla mittatornissa, sen taajuusvaste on hyvin siisti. Sitten kun kaiuttimen tuo normaaliin huoneeseen, taajuusvaste alakeskialueella (noin 100 – 1000 hertsin välinen kaista) muuttuu ihan perunapelloksi. Jos sama tehdään pienielementtiselle peruskaiuttimelle, ilmiötä ei kuitenkaan esiinny. Miksei?
Suuren suuntaavuuden sivuoire
Pikkukaiutin (yhdellä 4 – 6.5 -tuumaisella bassokeskiäänisellä tehty normaalipurkki) on käytännössä ympärisäteilevä alle kilohertsin taajuuksilla. Toisin sanoen se levittää äänensä tasaisesti joka suuntaan huonetta. Siksi huoneessa mitattu taajuusvaste onkin hyvin samanlainen kuin ulkona mitattu. Kaikki huoneheijastukset summautuvat, mikään yksittäinen ei huonemittauksessa erotu selvänä.
15-tuumainen bassokeskiääninen on aivan eri tapaus, se suuntaa ääntä hyvin vahvasti eteenpäin. Seinistä ja katosta tulee paljon vähemmän heijastunutta ääntä kuin pikkukaiuttimen kanssa. Lattia on kuitenkin lähellä ja lattiaheijastus pääseekin värittämään ääntä selvästi. Tästä on tuloksena se, että 15-tuumaiseen pohjautuva kaiuttimessa lattiaheijastuksen vaikutus näkyy selvänä – muita heijastuksia kun ei ole peittämässä sen vaikutusta.
Helppo ratkaisu
Ratkaisu on Nitrosäiliön tapauksessa hyvin yksinkertainen, jossa edes alkuperäisiä Eighteen Sound 15NMB420 -bassokeskiäänistä, XT1086-torvea eikä NSD1095N-diskanttidriveriä tarvitse vaihtaa. Lasketaan se 15-tuumainen alas lattianrajaan, näin lattian kautta tuleva heijastus on toiminta-alueella samassa vaiheessa suoran äänen kanssa eikä aiheuta taajuusvasteeseen korostumia ja vaimentumia.
Koska XT1086-torvella ja NSD1095N-diskanttidriverillä jakotaajuus on vain vähän yli kilohertsin, tämä onnistuu. Lattian rajaan asetetulla 15-tuumaisella on pieni mutka taajuusvasteessa noin kilohertsissä, mutta käytännössä se ei kuuntelussa häiritse vaikka taajuusvastemittauksessa näkyykin. Sitäpaitsi tuhti matto alkaa vaikuttaa juuri sillä alueella eli ongelma häviää sitä kautta entistäkin olemattomammaksi.
Parasta on se, että Nitrosäiliö2 toimii tasan samalla jakosuotimella (sillä uudemmalla versiolla) kuin normaalikoteloinen alkuperäinen Nitrosäiliö! Soundi vain on selvästi erilainen, se kaivattu ison kaiuttimen uskottavuus bassoillakin on nyt vihdoin läsnä. Suosittelen edelleen sijoitusta seinustalle ja silloin bassopää on mehevä ja lujaa potkaiseva vaikka tila ei olisikaan pieni ja kivinen.
Oma talomme vastaa pitkälti rintamamiestaloa eli olohuonetta kiertävät lautaseinät ja purueristeet, sopivan bassotoiston sain tulppaamalla yhden kolmesta refleksiputkesta. Pienemmässä tai raskasseinäisemmässä tilassa bassoa voi tasoittaa tulppaamalla toisenkin.
Yksinkertainen kotelo
Kotelomateriaalin voit valita juuri niin, että oma mielesi tyydyttyy. Prototyyppini ovat perinteiseen tapaan 12-millistä havuvaneria, kevyitä kaiuttimia kun on kamalan paljon mukavampi kantaa kuin painavia. Etulevy on 60 senttiä leveä ja 70 senttiä korkea, mutta neliölookkia haaveileva voi oikein hyvin tehdä 70×70-senttisen naamataulun.
Minulla syy 60 sentin leveyteen oli puhtaasti se, että sain protot tehtyä 122cm leveästä vakiolevystä minimihukalla.
Prototyyppien syvyys on 34 senttiä ja tässä kokoluokassa seinämäpaksuuden muutos ei isoa heittoa tilavuuteen tee. Mutta jos haluat olla täsmällinen niin laske käyttämälläsi seinämävahvuudella sopiva syvyys, jolla saat sisätilavuudeksi noin 120 litraa. Eighteen Sound 15NMB420 -bassoelementin upotussyvyys on sitten muuten juuri tuo protokotelon seinämäpaksuus, 12 milliä.
Elementit asennetaan sivusuunnassa etulevyn keskelle, basson keskipisteen etäisyys on kotelon alareunasta 243 mm ja diskanttitorven 555 mm. Näin torven ja bassokeskiäänisen väliin jää noin sentti ja kotelon alareunassa oleva bassokeskiääninen on turvassa lattianrajassa riehuvilta kengänkärjiltä ja imurin suulakkeilta.
Refleksiputkia on kolme, halkaisija 10 senttiä ja pituus kullakin 15 senttiä. Isossa tilassa tai jos pidät tuhdista bassopäästä kaikki putket voivat olla auki. Jos yläbasso alkaa kumista pienessä huoneessa, sitä voi rauhoittaa tukkimalla putken tai kaksi. Nitron 15NMB420-bassoelementti ei ole parhaimmillaan näin isossa suljetussa kotelossa ja vain yksi putki avoinna hätyytellään jo 20 Hz -alarajataajuutta muutenkin. Protoparissa putket ovat takana ylänurkissa.
Normaaliin tapaan kotelo on hyvä tukea sisältä mahdollisimman jäykäksi. Mitä ohuempi seinämä, sitä tiheämpi tukirimaverkosto. Tuiksi sopivat esimerkiksi pari senttiä kanttiinsa vahvat rimat. Bassoelementin kohdalle on takaseinään hyvä liimata muutama jäykistyslaippa (noin 5 cm leveitä soiroja, jotka liimataan kapeasta syrjästä takaseinään ja jotka ylettyvät kotelon reunasta reunaan) koska siihen kohtaan ei saa helposti tukea etu- ja takaseinän välille.
Vaimennus tehdään refleksikotelolle normaalisti eli pääasiassa kotelon laidoille. Takaseinälle riittää viisisenttinen vaimennuslevy, mutta ylös, alas ja sivuille on hyvä käyttää paksumpaa noin kymmenen sentin kerrosta.
Lattialistasoundia?
Kun kaiutin on valmis, sitä on syytä kallistaa sen verran taaksepäin, että torvi osoittaa suoraan kohti kuuntelijaa. Minulla juuri sopiva kallistus noin 2,5 metrin päässä olevalle kuuntelutuolille oli pari Ikean pienintä Blanda-puukulhoa etunurkkien alla. Ilman kallistusta ulkoasu on toki huonekalumaisempi, mutta diskanttipää jää vähän tummaksi. Taustamusiikkikuuntelussa asia ei tietysti haittaa yhtä paljon kuin keskittyneessä sweet-spottailussa ja alle voi huonekaluhenkeä vahvistamaan laittaa vaikka nurkkiin 5-7-senttiset jalat.
Tuo kallistuksen tuoma korotus etureunassa ja kookas bassokeskiääninen tarkoittavat, että torvi nousee melko ylös vaikka kaiutin ei olekaan perinteinen tolppamalli. Stereokuva asettuu vain vähän alemmas kuin normaali-Nitrosäiliöllä, mutta äänensävy on paljon mehevämpi ja bassojen seurattavuus todella paljon parempi.
Stereokuva on tarkka, mutta ei ehkä ihan niin tarkka kuin normaalikoteloisessa Nitrossa. Tämä on se pieni asia, jossa pitää antaa periksi. Ero on kuitenkin huomattavan paljon pienempi kuin saavutettu äänensävyllinen etu. Nitrosäiliö2 on paljon miellyttävämpi kuunnella ja harva tarvitsee uuden kaiuttimen kanssa subwooferia.
Toki, mittausta tuijottamalla voi vinkua siitä, että toisto ei ylety 20 hertsiin vaimentumattomana ainakaan isossa huoneessa. On vain ihan eri asia tuijottaa sitä kippuraa tai kuulla Nitrosäiliö2:n bassopään jäntevä potku ja mehevä voima kun hanaa alkaa avata enemmän.
Tuttu säädettävyys
Kuten edellinenkin Nitrosäiliö, myös Nitrosäiliö2 on äänensävyltään säädettävä. Bassotoiston säätö onnistuu sillä refleksiputkien tukkimisella ja jakosuotimessa on helppoa muokata äänensävyä muuten.
Diskanttipiirissä oleva vastus (vakioarvo 12 ohmia) ja sen rinnalla oleva kondensaattori (vakioarvo 1,5uF) ovat ne oleelliset osat. Vastusarvo säätää ylempää keskialuetta ja sen rinnalla oleva kondensaattori ylädiskanttia. Nämä osat kannattaa siis ehdottomasti sijoittaa kotelon ulkopuolelle, ei kukaan jaksa ruuvata elementtejä irti soundin hienosäätöä varten. Helppo tapa on käyttää tuplajohdotusliitinpaneelia ja valjastaa siitä yhdet liittimet vahvistimelta tulevalle kaiutinkaapelille ja hyödyntää toiset vastuksen ja kondensaattorin kytkentään. Hienompi versio on sitten juottaa oikeat osat kiertokytkimeen. Tarkoitukseen sopii esimerkiksi 1×12-asentoinen kiertokytkin, jota sitten rajoitetaan 5-asentoiseksi varren tyvessä olevalla koukkupäisellä prikalla.
Yläkeskialueelle osuvat konsonantit ja etenkin kovien konsonanttien, k-p-s-t, artikulaatiossa kuuluu oikea voimakkuus. Jos kaiutin sylkee nuo korville ja aiheuttaa kuunteluväsymystä äksyllä soundillaan, tasoa on liikaa ja siihen auttaa vastusarvon kasvattaminen. Seuraavat suuremmat vakioarvot ovat 15 ja 18 ohmia. Jos vastaavasti haluat saada lisää energiaa tuolle alueelle, koita pykälää tai kahta pienempiä vastuksia eli 10- tai 8.2-ohmisia.
Ylädiskanttia säätävä kondensaattori käyttäytyy tosin päin kuin ylempään keskialueeseen vaikuttava vastus. Kondensaattorin kanssa suurempi arvo nostaa tasoa ja pienempi laskee. Jos ylädiskanttia on liian vähän, äänitteiden ilmavuus jää vajaaksi ja tilantoisto voi kuulostaa kuivalta tai tylsältä. Vastaavasti liian suurella voimakkuudella esimerkiksi rumpujen pellit sihahtelevat pinnassa. 1.5uF vakioarvosta seuraavat suuremmat ovat 2.2uF ja 2.7uF, pienemmät vastaavasti 1.0uF ja 0.82uF.
Vastuksia ja kondensaattoreita kannattaa ehdottomasti tilata muiden osien yhteydessä koko sarja säätöä varten. Kun yhden osan hinta on vain jonkun euron, ei kokonaisbudjetti nouse juurikaan vaikka on hankkinut koko järkevän säätöalueen verran osia.
Oikeat arvot riippuvat monesta tekijästä joten vain itse kuuntelemalla jotain tuttuja kappaleita, löytää juuri oikean äänensävyn. Minulla helppo testibiisi näiden säätöön on Katie Meluan Shy Boy. Siinä ässät ovat sopivasti pinnassa ja kun ne saa soimaan niin, ettei vielä ota korviin, toimii yleensä kaikki muukin musiikki.
Kuuntelutilan akustiikka ja kuunteluetäisyys vaikuttavat samoin kuin oheislaitteisto. Mikko Kutvosen rauhallisesti soivalla Kärpäsellä vakio-osillakin soundi oli leppoisa kun taas hyvin meneväluonteisella Naim Superunitilla yläpäätä piti rauhoittaa selvästi, jottei kuunteluväsymys olisi iskenyt.
Vain kokeilemalla itse löydät ne juuri oikeat arvot, joilla Nitrosäiliö2 kuulostaa bassoiltaan lujaa iskevältä, mutta kuitenkin riittävän mehevältä ja diskantiltaan avoimelta ja heleältä olematta kuitenkaan rasittava.
Pieni varoitus
Nitrosäiliö, niin alkuperäinen kuin tämä kakkosversiokin, mahdollistaa paljon asioita. Se piirtää stereokuvaa monta kertaa kauempaa kuin perinteinen pieni hifipurkki, 6-8 metrin päästäkin asiat ovat vielä hallussa. Se tarjoaa dynamiikkaa, jota normaalikaiuttimiin tottunut ei osaa kuvitellakaan. Nitro myös toimii mainiosti silloin kun tila on vaimennettu ja silti tarvitaan esimerkiksi leffakäyttöön riittäviä äänenpaineita.
Mutta! Nitro on herkkä kaiutin ja kestää paljon tehoa eli äänenpainekyvyt ovat todella rajut. Törttöily Nitrosäiliön kanssa voi aiheuttaa kuulovaurion. Sen hankkimiseen ei edes tarvita pitkäaikaista luukuttamista vaan yksi paha kiekaisu voi tehdä pahaa jälkeä. Nitrosäiliö ja Nitrosäiliö2 ovat kuin nopeat urheiluautot. Niillä voi pitää ihan eri tavalla hauskaa kuin perus perhekärryllä, mutta järki on syytä kuitenkin pitää mukana.
Kaiutinrakennustarvikekauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama
22 Comments
Kiitos taas, Samu
Kiitos taas, Samu
Voi vain ihailla intohimoasi rakentamiseen ja tiedonsiirtämiseen.
Toivottavasti särö HH- ja DVDPLZ-palstoilla tämän myötä vaimenee – olet ansainnut parempaa !
Kiitoksia. Kun näitä tekee
Kiitoksia. Kun näitä tekee paljolti omaksi ilokseen niin se nitinä jää onneksi hetkellisen vastaantulon jälkeen aika kauas taakse 🙂
Mielenkiintoista, että
Mielenkiintoista, että samoilla elementeillä saatiin näinkin erilainen lopputulos toteutettua. Nyt täytyy pohtia miten boksista saisi vielä jotenkin sisustukseen sopivan ja laittaa yksisilmäiset vaihtoon.
-Miten paljon vaimennusvanua
-Miten paljon vaimennusvanua/levyä pitäisi laittaa
-onko refleksit takana alhaalla vai?
-mitä jos laittaa 2 refleksiä etulevyyn joko molemmin puolin ihan alas tai keskelle
torven ja 15″ väliin (jos edes mahtuu)
-kaipaako muutamaa soiroa taka/etu seinän väliin tueksi?
Sorry, huomasin, että en
Sorry, huomasin, että en ollut maininnut näistä asioista mitään. Lisäsin artikkeliin kohdat refleksiputkista, vaimennuksesta ja tuennasta. Jos haluat putket muualle kuin missä prototyypeissä oli niin huolehdi vain, että niistä ei suoraan näy bassoelementti.
Mites mahtaa toimia, jos
Mites mahtaa toimia, jos elementit latoo aavistuksen epäsymmetrisesti etulevyyn? Ainakin torvi pitäis saada kurkkimaan kokonaan alaslasketun valkokankaan takaa – se kun ei ole akustisesti läpinäkyvä – mutta tila ei salli vetää kaappeja niin levälleen, että se onnistuisi symmetrisellä etulevyllä. Alkuperäisiä Nitroja oon nähnyt kyllä elementit sivussa, mutta ovat tainneet kaikki olla pintaan upotettavia, jolloin koko etulevyn käsite hämärtyy…
Jos on tarve niin vedä
Jos on tarve niin vedä elementtejä reunemmalle. En heitä hihasta mitään väitettä, mitä tarkalleen ottaen tapahtuu, mutta pienet muutokset rakenteessa voivat vaikuttaa vain pieniä määriä soundiin.
Jes, kiitos! Näinhän se on
Jes, kiitos! Näinhän se on että kokeilematta ei voi tietää. Ja siirtääkö sentin vai viisi on kovasti eri juttu. Ehkä nämä eivät ole se mun juttu, kun asennuspaikka on niin nafti.
Ihan yleisesti kajareihin liittyen, myös kysymystäni sivuten: Kun (yläpään) elementit asennetaan aina tarkoituksella eri etäisyydelle ylä-, sivu-, ja alareunasta difraktioiden minimoimiseksi, miksi on OK (tai ilmeisesti jopa suotavaa) asetella elementit kuitenkin sivusuunnassa täsmälleen samalle etäisyydelle etulevyn reunoista? Miksei myös tähän päde tuo teesi difraktioiden minimoimisesta, eli asettelisi samoin tein elementin eri etäisyydelle kaikista särmistä, mukaanlukien sivut?
Usein hifikaiuttimet eivät
Usein hifikaiuttimet eivät osoita ihan tarkasti kohti kuuntelijaa vaan niiden äänensävyä ja stereokuvan piirtoa hienosäädetään kuuntelijan oman maun mukaiseksi pienellä ohisuuntauksella tai reippaasti kääntämällä. Tämän tuloksena etäisyys sivuihin muuttuukin identtisestä erilaiseksi.
Sitten vielä se, että minä koitan lähes aina miettiä myös sen, että kaiuttimia voi olla edessä kahden sijaan kolme – kotiteatterin etukolmikko siis. Olen sen verran visuaalisesti kovapäinen, etten haluaisi ainakaan kotiini epäsymmetrisesti tehtyä kaiutinta keskikanavaan 🙂
Aivan! Hassua silti, että
Aivan! Hassua silti, että alalla vallitsee näin kaunis yhteisymmärrys sivusuuntaisesta symmetriasta. 🙂 Symmetrinen on toki kaunista, ei siinä mitään.
Se oiskin komiaa, kun olisi tila jossa voisi olla kolme identtistä etukajaria! Ei tosin toimis kuin screenillä; telkkaria kun ei viitsi asentaa hullun ylös (eli korvalinjan eli diskanttien yläpuolelle) eikä toisaalta kajareitakaan ihan lattialle. Tuloksena on se yleinen tilanne, että sivukajarit ovat ylhäällä/korkeat (ehkä diskantit kuvan keskilinjalla) keskikajari joko lattialla tai puolessa välissä seinää vaakamallisena. Näissä Nitrokakkosissa tilanne toki vähän muuttuu, kun malli on tavallista lattiakajaria matalampi! 70-80cm on silti toki omaan makuun aivan liian korkea paikka sijoittaa telkkarin alareuna… Eli ei näistä mulle millään keskaria leipois, jos ei luopuis samalla kokonaan telkusta. Päämielenkiinto on onneksi musassa, leffoissa balanssi saakin olla sen verran pielessä mitä täysin erilainen keskikajari aiheuttaa.
Tuo kiinnostaisi, mutta kun
Tuo kiinnostaisi, mutta kun ei ole välineitä eikä taitoa 🙁 Tekeekö noita joku ihan valmiiksi asti. Tuo kuviopuu tekee kotelot mutta tekisikö ihan jakosuotimia myöten asti valmiiksi.? Niiden sivulla on kuva kaiuttimesta joka kelpaisi. Onko nitro1 vai nitro2?
Marko
Kannattaa kysyä Hifitalolta
Kannattaa kysyä Hifitalolta tai Kuviopuusta, saisiko jommalta kummalta kaiuttimet ihan valmiina.
Pitää kysyä. Tuo jakosuodin
Pitää kysyä. Tuo jakosuodin siinä eniten mietityttää. Miten nitrot kävisi kotiteatteriin kun keskikaiuttimen herkkyys olisi 10 dB pienempi? Ilman keskaria, nostaa av:sta tasoa keskarille vai erillinen kaiutinsetti leffoille?
Kiitoksia vastauksista.
Marko
Herkkyys on vähemmän
Herkkyys on vähemmän kriittinen asia kuin äänensävyn ja suuntaavuuden samankaltaisuus. Jos keskikanava on rakenteeltaan jotain ihan muuta kuin Nitro, se on enemmän tai vähemmän kaukana optimaalisesta.
Tavallaan helppo ratkaisu on tietysti se, että on kaksi eri settiä.
Moi! Mistähän tuollaista
Moi! Mistähän tuollaista kartonki refleksiputkea voisi ostaa?
Tai voiko laittaa 110mm viemäriputkea ja miten se vaikuttaa putken pituuteen?
Aloittelija kiittää.
Jani
Hifitalolta saa
Hifitalolta saa halkaisijaltaan 10-senttisiä putkia ja 110mm viemäriputki on sisähalkaisijaltaan 103mm eli just nappi. Melkein mikä vain putki pitää lyhentää oikeaan mittaan.
Voiko refleksin tehä ns
Voiko refleksin tehä ns ”tunnelina” kotelon alareunaan kun laskee refleksin tilavuuden ja sitten tekee leveydeltää ja pituudeltaan sellaisen että tilavuus tulee oikeaksi? Tässä se ei onnistu kun refleksi ei saa olla suoraan basson takana ja ei mahdu etureunaan mut ylipäätänsä vai onko tunneli refleksi ihan oma juttunsa?ja voiko tunneli refleksi sijaita missä kohtaan vaa vaikka keskelläkoteloa takareunassa vai onko takoitettu aina ala reunaan/sivuille jne kun siinä on tavallaan valmis tunneli kun tekee reiän ja laittaa yhen levyn pohjan/päädyn viereen tietylle etäisyydelle?
Ja minkätakia kaupallisissa yleensä autosubbareissa on tunneli refleksi ja pa subeissa?kaupallisissa koti subeissa niitä en ole nähny ja en kovin monessa tee se itse projektissakaan? Se voisi olla joissain tapauksissa nätimpi ratkaisu pyöristetyillä reunoilla..
Refleksivirityksessä
Refleksivirityksessä viritystaajuus ei määräydy putken/kanavan tilavuuden vaan sen pinta-alan ja pituuden suhteen mukaan (ja kotelon tilavuuden eli sama putki eri kokoisissa koteloissa ei anna samaa viritystaajuutta). Kun pidät pinta-alan samana ja pituuden samana niin voit vaihtaa putken/putket kanavaan. 2-3 putkella tehdyssä on vain automaattisesti se hyvä puoli, että putkia tukkimalla voi muuttaa viritystaajuutta eli bassoalueen taajuusvasteen muotoa. Putkia umpeen -> yläbassot miedontuvat ja alabassoille tulee enemmän voimaa eli auttaa, jos huone tahtoo kumista. Saman voi toki tehdä askartelemalla monta kanavaa, mutta onko se sitten enää kaunista/järkevää…
Putken/kanavan paikka vaikuttaa aina jonkun verran. Kanavassa on se, että yleensä yksi seinä jatkuu pidemmälle kuin toinen/muut ja kanavan pituuden laskeminen ei siksi välttämättä mene yhtä helposti kuin putkien. Toisaalta, se pieni ero viritystaajuudessa muuttaa bassotoistoa aika vähän verrattuna huoneen aiheuttamiin muutoksiin.
Voiko näitä käyttää surutta
Voiko näitä käyttää surutta myös ihan oikeassa PA-käytössä, eli mikserin & vahvarin perässä bändikäytössä?
Nitro2:n äänenpainevarat ovat
Nitro2:n äänenpainevarat ovat hurjat verrattuna normaaleihin hifikaiuttimiin. Kunhan vahvistinteho riittää niin on vaikea kuvitella, miten niiden kapasiteetin saisi kotioloissa loppumaan. Mutta sitten kun siirrytään isoihin tiloihin (tai varsinkin ulkoilmaan), kapasiteettivaatimukset kasvavat äkkiä ihan eri mittakaavaan. Nitro2 pärjää siellä tiettyyn rajaan saakka, mutta ei sitä ole optimoitu äänenpaineen vaan äänenlaadun mukaan.
Hieman tietoa ja testiä
Hieman tietoa ja testiä tuosta diskanttidriverista: http://www.pearl-hifi.com/06_Lit_Archive/15_Mfrs_Publications/40_Voice_Coil/2010/2010_12_Dec.pdf
Paljon mittaustuloksia, mutta
Paljon mittaustuloksia, mutta ei juurikaan kommentteja niistä. Moni lukija olisi varmasti arvostanut sitä, että tuloksia olisi avattu selkokielelle.