6040 on Genelecin se malli, johon koko nykyiset 8000- ja G-mallistot perustuvat. Kyky hyödyntää DSP:tä taitavasti on nostanut 20-vuotiaan kaiuttimen nykypäivään.
Kerroinkin jo Genelec 6040R -uutisessa lämpimistä muistoista, jotka liittyvät alkuperäiseen Genelec 6040A -”parkkimittariin”. Kaiuttimeen, joka aloitti Genelecin nykyisen reippaasti pyöristetyn kotelomuodon.
Suunnittelija Harri Koskisen kanssa mietitty muotokieli herätti huomattavan paljon huomiota tullessaan markkinoille vuonna 2001. Muotoilu herättää aina tunteita. Joillekin se on liian vaisua ja yhtä aikaa toisille tarpeettoman räikeää – ja osalle muotokieli on juuri nappi. 6040A:n muoto oli funktionaalinen, ajaton ja ärsyttämätön. Ehkä jopa ystävällinen, mutta kaiuttimessa kuitenkin hyvin paljon normikenkälaatikoista poikkeava. Siitäkin huolimatta, että se peruskenkälaatikko ei ole kovinkaan optimaalinen ulkomuoto.
999 kaiutinta tuhannesta oli suorakaidelaatikoita suuntaimettomalla diskantilla eli erittäin paljon diffraktioista kärsiviä.
Diffraktioden, kotelon särmistä lähtevien suoraa ääntä sotkevien heijastusten, vaikutus on kyllä ollut tiedossa jo tuolloin 2001 viisikymmentä vuotta. Marraskuussa vuonna 1951 Harry F. Olson kirjoitti AES:n (Audio Engineering Society) paperissa www.aes.org/e-lib/browse.cfm?elib=17816 siitä, miten eri kotelomuodot vaikuttavat kaiuttimen taajuusvasteeseen. Huolimatta siitä, että diffraktiot vääristävät taajuusvasteen ja sen lisäksi sotkevat stereokuvan tarkkuuden, 999 kaiutinta tuhannesta oli suorakaidelaatikoita suuntaimettomalla diskantilla eli erittäin paljon diffraktioista kärsiviä.
6040 oli suuri harppaus kohti entistä puhtaampaa ääntä. Genelecillä oli kyllä kokemusta diffraktioiden vähentämisestä kotelon särmien viistoamisella ja pyöristämisellä 1022- ja 1024-malleissaan. Lisäksi suuntaimet vähentävät oleellisesti sivusuuntiin lähtevää ääntä ja siten vähentävät diffraktioita. 6040 oli kuitenkin kotikäyttöön todella paljon helpomman kokoinen kuin 1022- ja 1024-järkäleet ja toimi akustisena ja visuaalisena perustana 8000-sarjalle (8040 on paljolti 6040 ilman jalkaa) ja siitä edelleen kehitetylle G-mallistolle.
6040R on Genelecin historian ensimmäinen Signature-malli. R:t eli Signaturet ovat iisalmelaisen ajanlaskun hienompia virstanpylävitä esille nostava mallisto. 6040, jos mikä, kuuluu selkeästi Genelecin historian merkkipaaluihin. Jää nähtäväksi, mitä muita tuotteita Signature-perheeseen tulee.
6040A:han verrattuna 6040R on saanut kaikki nykypäivän hienoudet. 150-wattiset D-luokan päätevahvistimet sekä bassolle että diskantille tuovat alkuperäistä suuremmat äänenpainevarat, 43 hertsiin ulottuva bassotoisto ulottuu A-mallia alemmas ja GLM:n (Genelec Loudspeaker Manager) AutoCal-huonekorjaus tekee paljon tasatakseen huoneen aiheuttamia vääristymiä taajuusvasteeseen. Hardcore-hifisteille iso plussa on sekin, että ihan kaikkia AutoCalin tekemiä korjauksia pääsee jälkikäteen tutkimaan ja muokkaamaan.
Alkuperäiset hienoudet ovat toki tallessa. Kaiuttimen kiinteä jalusta tekee kokonaisuudesta siistin näköisen, nostaa kaiuttimen automaattisesti sopivalle kuuntelukorkeudelle ja siirtää kaikki liittimet lattianrajaan eli ilmassa ei roiku kaapeleita vaan ne saadaan kaikki mahdollisimman tarkkaan pois silmistä. 999 millimetrin kokonaiskorkeus (alkuperäinen tavoite oli tehdä alle metrin korkuinen kaiutin, onnistui ihan hyvin) saa paketin näyttämään sopusuhtaiselta.
Ennakkoasenteellinen kuuntelu
Haukun aluksi Geneleccejä. 1037 ja 8040 ovat räväkimmät mallit, mitä muistan iisalmelaisista kuulleeni. Eivät ne äksyjä ole verrattuna joihinkin markkinoilla oleviin, mutta räväkämpiä kuin parhaat Genelecit. Ja siis eivät 1237 tai 8340 vaan nimenomaan analogiset 1037 ja 8040. Vaimeassa akustiikassa molemmat toimivat, mutta tyypillisessä kovapintaisessa olohuoneessa soundi voisi olla miellyttävämpikin. Eli miten 6040R, 8040:n kanssa akustisesti lähes identtinen kaiutin, pystyy viehättämään? Laitetaan parkkimittarit soimaan Genelecin Helsingin toimistolla.
Heti ensimmäisenä huomio kiinnittyy epäkaiutinmaisuuteen. Kuuntelutilassa on itse asiassa kolmet Genelecit rinnakkain ja katsomatta, minkä virtavalo palaa valkoisena eikä standby-punaisena, voi jo olla vaikea arvata, mikä kaiutinpareista on soimassa. Ainakin, ellei tunne kyseisten mallien luonteenpiirteitä hyvin tarkasti.
Billie Holiday ja I’m A Fool To Want You on monessa laitteistossa tunnelmallinen, mutta vähän riipivä ja kiristelevä – 6040R-parilla minkäänlaista rasittavuutta ei ole tippaakaan. Vanha äänite vain soljuu todella kauniina kappaleesta toiseen, tämän ääressä olisi helppo viettää ilta toisensa perään. Vanha ja erittäin kyseenalainen viisaus sanoo, että monitorikaiuttimet ovat aina liioitellun analyyttisiä ja rasittavia kuunnella. AutoCal-huonekorjauksen jäljiltä 6040R:t pyyhkivät tälläisen ajatuksen korvien välistä viimeistä ripettä myöten viemäriin.
Toki 6040R-pari on huomattavan erottelukykyinen eli rasittamattomuus ei tule siitä, että soundi olisi mitenkään yleistumpelo. Korjauskäyristä näkee pienen vaimennuksen keskialueella, sillä tasapainotetaan 100 – 200 hertsin alueelle lattiaheijastuksesta jäänyttä kuoppaa. Korostukset on helppo tasoittaa pois, mutta vaimentumia ei. Usein vaimentumille ei pysty tekemään mitään, mutta 6040R:n tapauksessa AutoCal oli pystynyt tasoittamaan yllättävän paljon alakeskialueen kuoppaakin taajuusvasteessa.
Hämmentävän hyvä bassotoisto
BFG’s tuo hymyn huulille ihan samantien. Bassolla on äänitteelle kuuluva hieno potku, mutta kiitos huonekorjauksen, myös huomattavan hyvin sävykkyyttä ja tarkkuutta. Kaipaisinko lisää ulottuvuutta? En, en oikeastaan. Kaikella kuuntelemallani musiikilla 6040R:n bassotoisto ylettyy aivan riittävän alas, lähelle 40 hertsiä. Oleellisempaa kuin infraäänien vapina, on se luontainen pullistelematon auktoriteetti ja tosi hieno tarkkuus koko toistuvalla bassokaistalla.
Ja hei! Jos haluat lisää ulottuvuutta ja myös äänenpainetta, poimit vain omiin tarkoituksiisi sopivan SAM-subwooferin valmistajan valikoimasta. Valkoinen 7360 olisi aika makea, jos saisi teetettyä erikoisvärisen yksilön…
Kaikella kuuntelemallani musiikilla 6040R:n bassotoisto ylettyy aivan riittävän alas
Megadeth ja Trust-albumilta Cryptical Writings. Bassomatto kappaleen alussa luo juuri niin painostavan tunteen kuin kuuluukin, ilman subwooferiakin. Kun biisin kanssa päästään vauhtiin, lievästi ässävikainen albumi ei ota korviin, mutta paljastaa kyllä äänitteen ässävian. Metallican Die, Die My Darling on häiritsevän kihiseväksi tehty äänite. Kihisevyys paljastuu, mutta laatikollista pieniä nauloja ei kaadeta kuuntelijan korviin vaan vain kerrotaan sellaisten olemassaolo. Tämä siitäkin huolimatta, että tässä vaiheessa kuunteluvoimakkuutta on jo varsin paljon.
Ocean’s Eleven -soundtrackin The Plans välittää Clooneyn ja Pittin dialogin erinomaisen tarkasti, samoin kuin yltiömuhkean basson. Ja Lyman Zerga -raita luo taas halun katsoa loistava trilogia jälleen kerran läpi. Hyvä läpikuultavuus teokseen ja rasittavuuden puuttuminen luovat erinomaisen vahvat tunteet.
Hyvästä parempi
6040R on hyötynyt huomattavan paljon Genelecin DSP-osaamisesta. Kiitos hyvän huonekorjauksen, bassoalue on oleellisesti analogisia malleja iskevämpi, sävykkäämpi ja luonnollisempi. Tuoreimmat versiot AutoCal-ohjelmistosta pystyvät myös tekemään hienosäätöjä keskialueelle ilman sivuoireita ja tuloksena on rasittamaton ja miellyttävä sointi, johon ei analogimalleilla kovassa akustiikassa välttämättä päästy.
Osaa ihmisistä 6040R:n hintalappu ärsyttää kun se on teknisesti samankaltaista 8340A:ta kalliimpi. Toiset taas näkevät klassikon arvon ja integroidun jalustan tuoman helppouden ja tyylin. Molemmat ovat oikeutettuja mielipiteeseensä ja voivat toimia ostopäätöksen suhteen kuten parhaaksi katsovat. Minun silmiini 6040R on visuaalisesti huomattavasti valmiimpi ja kokonaisvaltaisempi tuote kuin 8340 ja jos sisustukseni olisi yhtään huolella mietitty, valinta kallistuisi salamana R:n suuntaan. Se on samalla tavalla klassikko kuin moni muukin kansainvälisesti arvostettu suomalainen design-tuote.
Lyhyesti: DSP:llä terästetty iisalmelaisklassikko on superjoustava tilan ja sijoituksen suhteen. Se soi miellyttävästi ja kuitenkin musiikkiin innostavan erottelevasti.
Hinta: Noin 7 000 euroa pari
Valmistaja: Genelec
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.