Yamaha NS-SW1000 -aktiivisubwoofer testissä

Vanhempi portsari

On sisustussubbareita. Kompakteja ja vielä kokoaankin sirompia. Valkoista pianolakkaa tai kaunista puuviilua. Ja sitten on Yamaha NS-SW1000, mustanpuhuva järkäle kilowatin vahvistimella.

Yamaha NS-SW1000:n lookki on todella karu. Se ei todellakaan koita olla se kiva, pieni ja soma sisustussubbari. Mattamusta pinta muutamalla viisteellä, iso äänenvoimakkuussäädin ylhäällä edessä ja suurikokoinen refleksiputki kyljessä. Uskottavuutta lisää se, että massaa on jonkun matkaa päälle 40 kg.

Subwooferin lähtökohdaksi Yamaha on ottanut kevlar-kartioisen 12-tuumaisen ja sille kilowatin kokoisen vahvistinjärkäleen seuraksi. Tipan yli kymmenen kiloa subbarin kokonaismassasta tulee pelkästä tuon vahvistimen muuntajasta. Vahvistin toki on hyvähyötysuhteinen D-luokkainen eli bassoelementille (joka on ärsyttävän hyvin piilotettu, maskin irroittamiseenkin tarvittaisiin ilmeisesti sorkkarauta) on tarjolla huomattavan paljon puhdasta sähkötehoa.

Mittaa on puolisen metriä kanttiinsa, tarkalleen ottaen 44 x 46 x 52 senttiä. Yhdessä tylyn olemuksen kanssa se tarkoittaa, että tämä subbari huomataan. Voit toki koittaa piilottaa sen sohvan alle, mutta veikkaan, että sitten se vasta huomataankin.

Harjoiteltu juttu

Kirjainlyhenne YST tuli Yamahalla käyttöön jo puoli ikuisuutta sitten. Yamaha (Active) Servo Technologyssä kyse on takaisinkytkennästä vahvistimen ja bassoelementin välillä. Tarkoitus on vähentää säröä, vähentää kompressiota ja venyttää bassotoistoa entistä alemmas.

Liitännät ovat niin hyvät kuin subbarissa voi vain olla. Iso peukku Yamahalle monelta valmistajalta kadonneista kaiutintasoisista liitännöistä.

Minä muistan ensimmäisenä YST:tä käyttävänä tuotteena kompaktin jalustakaiuttimen, jonka bassotoisto ylettyi vaimentumattomana epäilyttävän alas ja oli muutenkin laadukas. Kaiutin sai huomattavan määrän suosiota kotimaisessa lehdistössä. Tästä on aikaa varmaan parikymmentä vuotta. Eikä välttämättä ollut firman ensimmäinen kokeilu sekään.

Subwooferien puhutuimmassa päässä ovat yleensä ne pelkkiin subbareihin erikoistuneet firmat. Se vain ei tarkoita, etteikö muillakin olisi kokemusta siitä, miten tuottaa laadukasta ja riittävän alas asti ylettyvää bassoa. Miten Yamaha onnistuu NS-SW1000:llaan? Lupaus 18 hertsin alarajataajuudesta on kova ja vaikka sinne päästäisiinkin niin äänenlaatu on eri asia kuin yksi numero. Selviää kun ähelletään painava järkäle paikoilleen ja kaapelit kiinni.

Tuhtia auktoriteettia

Subbarin integraatio pääkaiuttimiin on hyvä. Naksautin Genelec 8030 -parista 85 hertsin bassoleikkurin päälle ja NS-SW1000 istui vain parin minuutin hakemisella varsin hyvin kohdalleen. Käytännössä jakotaajuussäädin 40 hertsin minimiasentoon ja sitten vain vähän sieltä takaisinpäin, sitten vain voimakkuus sopivaksi.

NS-SW1000:lla on tavallaan kaksi eri luonnetta, joiden välillä voi liikkua jakotaajussäädintä kääntämällä portaattomasti. Jakotaajuus siellä 40 hertsin tuntumassa Jammu on perinteinen subwoofer, joka tuo voimaa alabassoille. Tällöinkin todellinen jakotaajuus on selvästi ylempänä väitetyyn verrattuna. Ihan hirveää!!! No kyllä, on se, mutta myös erittäin yleistä. Todella harvoin nupissa tai näytössä väitetty jakotaajuus olisi edes lähellä subwooferin todellista akustista jakotaajuutta. Eli jos tämä asia kaataa innostuksesi niin älä osta mitään muutakaan subbaria, todennäköisesti tilanne on seuraavassakin valinnassasi tasan sama.

Sitten, mitä ylemmäs jakotaajuutta nostaa, NS-SW1000:n luonne muuttuu ensin keski- ja sitten yläbassovoittoiseksi. Enemmän iskua, vähemmän voimaa ja vapinaa. Toisaalta jakotaajuus nousee sen verran ylös, että sovitus stereojärjestelmään käy hyvin hankalaksi - harvan kaiuttimen bassopää kun hyytyy sinne 100 -150 hertsin kieppeille. Kotiteatterivahvistimen kanssa asiat toimivat sujuvammin, Yamahan jakotaajuussäätimellä subbarin luonne omaa makua vastaavaksi ja AV-vahvistin hoitaa sitten sovituksen pääkaiuttimiin (kaiutinasetuksista subbari päälle ja kaikki muut kanavat pieniksi).

NS-SW1000 ei ole soundiltaan viimeisen päälle kuiva, se soi aina aavistuksen tuhdisti. Tämä on ihan varmasti tarkoituksellista, sillä suurin osa yleisöstä lähinnä kavahtaisi oikeasti täysin neutraalia eli täysin korostumatonta ja pehmoilematonta bassotoistoa. Tästä kertoo sekin, että juuri mikään huonekorjaus ei lanaa bassopäätä täysin korostumattomaksi vaan jättää sen muutaman desibelin lämpöiseksi. Reippaasti rahaa subbariin niin haluaahan sitä, että se kuuluukin - ihan ymmärrettävää.

Mustalla LFE-otto. Linjaoton taajuusvasteet punaisella jakotaajuus maksimissa, vihreällä puolivälissä ja sinisellä minimissä.

Jakotaajuus maksimissa, vihreällä Music- ja punaisella Movie-valinta.

Mutta kun se kerran hieman erottuu niin miten? Omilla säädöillään NS-SW1000:n isku pysyy aavistuksen pehmeänä koko ajan. Se viimeinen kovasta ja painavasta esineestä rintalastaan -potku puuttuu. Sen sijaan tarjolla on vahvaa tilan paineistusta ja huomattavan alas asti ulottuvaa voimaa. Miten alas? Riippuu huoneesta, pihamittauksissa käytännön alaraja on noin 30 hertsiä, mutta toisto ei katkea ihan seinään sen alapuolella eli sopivalla huonetuella päästään paljon alemmas. Jopa alle 20 hertsin, jos huoneen seisova aalto sattuu puskemaan sinne lisää energiaa.

Sopivalla sijoittelulla tämä onnistuu kuunteluhuoneessani ja silloin Divine Worksin Soundtrack to the New Millenium -albumin vitosraidan jyrähdystä edeltävät vavahdukset kuuluvat aivan selvinä. Vavahdukset, joilla on saanut monta subbaria - kallistakin - rutisemaan hajoamisen partaalla. Toisaalta koska kotelo on varsin suuri, ihan alimpia vapinoita ei yritetä puskea ulos vaimentumattomana ja niin elementti kuin vahvistinkin ovat järeitä, puhdasta ääntä saadaan älyttömän paljon.

Iso äänenvoimakkuusnuppi etulevyssä on varmasti siinä tarkoituksella. Pienillä liikkeillä voi helposti hallita sitä, miten isolta leffa tai musiikki kuulostaa. Mission Impossible -soundtrackin The Heist -orkesteriraita soi neutraalisti. Voimaa on, mutta bassopää ei pomppaa pintaan. Paitsi, jos haluan niin nupinkäännöllä voimaa tulee lisää juuri niin paljon kuin haluan. Elämää suurempaa tunnelmaa, vapinaa niin, että kitit rapisevat keittiön ikkunanpokista. Vaikka keittiö on yläkerrassa.

"Karu voima ja auktoriteetti
huokuvat vahvasti ulospäin."

NS-SW1000:lla on huomattavan helppoa löytää huoneesta monenlaisia resonansseja. Heliseviä irtoesineitä, resonoivia rakenteita, pärähtäviä väliseiniä. Kuten olemukseen sopiikin, itse subwoofer ei päästä ylimääräisiä sivuääniä vaikka hoidettava tilanne olisi tiukempikin.

Yhdistettynä huonekorjaukseen sointiin saadaan vähän lisää tiukkuutta, mutta ei NS-SW1000 silti ole rasvaprosentti 5 -tapaus. Jammu on portsareista se vanhempi, mahaa on vähän ja kaksoisleukaakin näkyy. Vaan ei ole tullut vastaan kaveria, joka olisi uskalanut käydä ottamassa poskesta kiinni, karu voima ja auktoriteetti huokuvat vahvasti ulospäin.

Ei pitsiliinan telineeksi

Jos etsit nopeinta ja herkintä subwooferia toistamaan lempikonserttisalisissasi soittavien kontrabassojen pienimmätkin nyanssit niin NS-SW1000:n luonne ei ole ehkä ihan paras mahdollinen. Se kun mieluummin iskee nyrkin pöytään niin, että lattiaan tulee pöydänjaloista jäljet. Voimalla. Toimii se toki akustisellakin musiikilla, mutta parhaat puolet eivät silloin tule selvinä esille.

Music-valinta tarjoaa enemmän iskua, Movie-vaihtoehto taas lisää voimaa alimmille taajuuksille.

Sen sijaan silloin kun subwooferin päätehtävä ei ole pitää päällää pitsiliinaan ja tukea teemukin kokoisten "kaiuttimien" hengetöntä piipitystä, Yamahan kyvyt ja luonne istuvat kuin 20 000 tonnia kiviä dumperin lavalle. Murahdus ja mennään, kuormasta riippumatta. Painetta saadaan hyvin ja toisto ylettyy varsin alas, vain alimmat vapinat jätetään vielä järeämpien mallien harteille. Parhaiten Yamaha NS-SW1000 on kotonaan kun viihteenä pyörii elokuva tai musiikki, jossa jykevä fiilis on hienostelua oleellisempaa.

PS. Saa sitä kuulemma pianolakkapinnallakin, mutta ei se NS-SW1000:sta pienempää ja heppoisempaa tee.

Lyhyesti: Tuhdisti täräyttävä subwoofer, jonka karua olemusta sisustusvastaava kauhistuu ja äijät ihailevat.
Hinta: 1495 euroa
Valmistaja: Yamaha

Lisätiedot

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: 

Kommentit

Ei saanut sairaan siisti leimaa. Tuon hinta on tullut alaspäin jonkin verran. Olisiko tuo leffoille riittävä KT yksiössä?

Resurssit riittävät paljon paljon pidemmälle kuin koskaan pystyt kerrostalossa soittamaan :) .

Hiukan tuo alarajataajuus mietityttää? Tosin muo loivasti laskeva vaste voisi olla omiaan betoniseen KT yksiöön. Tila siis sinällään iso eli vajaa 40 neliötä koska keittiöt ja sängyt sohvat ja muut samassa tilassa.

Huone korostaa aina alimpia ja kivirakenteisessa Yamahankin toisto voi hyvin venyä infraäänille. Hyvä lähtökohta voisi olla jakotaajuussäädin noin kello yhdeksässä ja siitä sitten hienosäätöä (jako korkeammalle -> alimmat vaimenevat ja ylemmät tulevat esiin, jako matalammalla -> päinvastoin).

Jos samaan rahaan saa Elac 2070 niin kumpi tuo enemmän vakuuttavuutta leffoille? Elacin huonekorjaimelle en laske arvoa tässä tapauksessa koska antimode

Elac menee alemmas ja potkaisee napakammin, Yamahassa on taas enemmän uhoa ja voimaa. Valintapäätös pitää tehdä sen perusteella, kumpaa niistä arvostaa enemmän.