Onkyo DP-X1 -musiikkisoitin testissä

Pieni musta taikalaatikko

Tämä pieni musta laatikko on yksi nautittavimman kuuloisista äänilähteistä, joita on koskaan eteen tullut.

Onkyo DP-X1 on suurinpiirtein yhtä korkea ja leveä kuin nykyiset isot älypuhelimet. Paksuutta, massaa ja särmikkyyttä on enemmän, mutta 4,7-tuumainen kosketusnäyttö toimii yhtä sujuvasti kuin puhelimissa ja käyttöjärjestelmänä on Android.

Suoraan sanottuna DP-X1 on aika erilainen ja monessa suhteessa hyvin järkevä musiikkisoitin verrattuna muutaman edeltävän vuoden tarjontaan. Speksien puolesta - tupla ESS Sabre ES9018K2M -DA-muuntimet, erotetut audiopiiristöt varsinaisesta emolevystä ja tupla ESS Sabre 9601K -vahvistimet - kone on vähintään järeää hifiä ellei hyvää highendiä. Ja sitten ominaisuuksien puolesta se ei ole vain tätä päivää vaan myös huomista.

Android-käyttöjärjestelmä mahdollistaa musiikkipalveluiden käytön, Tidalilla minä tätä pääasiassa kuuntelinkin, ja jos et halua streamata musiikkia netistä DP-X1:ssä on musiikin varastointia varten 32GB omaa muistia sekä kaksi microSD-korttipaikkaa. Kumpaankin korttipaikkaan voi laittaa maksimissaan 200GB-kortin. Siis 432GB tilaa yhteensä, riittää varsin pitkälle vaikka et suostuisi alentumaan "CD-tasoiseen kuraan" enää ollenkaan.


Näytön laatu ja tuntuma ovat oikein hyvät.

Normaalien CD- ja hires-tasoisten (maksimi 384kHz/24bit) tiedostojen lisäksi DP-X1:ssä on tuki DSD-tiedostoille ja MQA:lle. Se siis tuskin käy vanhanaikaiseksi ihan äkkiä.

Kannettava vai "kannettava"?

Onkyo DP-X1 sujahtaa sujuvasti taskuun, se on helppo napata minne vain mukaan ja koska lataus sujuu normaalilla USB-pistokkeella, lisävirtaa saa nykymaailmassa käytännössä joka paikasta. Jos sitä nyt mihinkään tarvitsee kun täydellä akulla soittelee lupauksen mukaan noin 16 tuntia eli harva ehtii koko hereilläoloaikanaan tyhjentämään akun varausta.

Kumman vain kuulokeliitännöistä, normaalin 3,5-millisen plugin tai nelinapaisen balansoitua kytkentää vasten olevan 2,5-millisen, voi kytkeä myös linjatasoiseksi annoksi. Toisin sanoen vaikka DP-X1 mahtuu taskuun, sitä voi ihan hyvin käyttää myös kodin rauhassa ohjelmalähteenä.

Riippumatta siitä, kytketkö DP-X1:n stereoihin vai tuikkaatko kuulokkeet siihen kiinni, käytössäsi on erittäin tarkka taajuuskorjain, jolla voit hienosäätää soundia omien tarpeittesi mukaiseksi. Muistipaikkojakin on vaatimattomasti täysi tuhat eli ihan varmasti riittää kaikille eri kuulokkeillesi omat muisti ja jää vielä "pari" varalle. Kaupan päälle on nippu valmiita esiasetuksia ellei neutraali kelpaa.

Kun DP-X1:n on helppoa ladata kaikkien musiikkipalveluiden sovellukset, se tosiaan toimii erinomaisesti myös olohuoneen pöydällä liitettynä stereoihin. Digitaaliantoa hienolle ja eksoottiselle DA-muuntimellesi siinä ei ole, mutta ei tarvitsekaan.

Hintansa arvoinen

800 euroa Android-laitteesta, jolla ei voi soittaa, on tosi paljon rahaa. Ruutukaan ei ole pyllyn levyinen kuten makeimmissa tableteissa. Sen on sitten oltava tosi hyvä siinä muussa, mitä se tekee. Ja Onkyo DP-X1 on tosi tosi tosi hyvä siinä, että se soittaa musiikkia.


Kuulokeannot löytyvät sekä tavallisena että balansoituna.

Niillä valituilla DA-muuntimilla ja vahvistinasteilla on toki merkitystä. Uskaltaisin kuitenkin sanoa muutaman kerran DSD-ääntä kuunnelleena, että sillä musiikkitiedostojen muunnoksella DSD-muotoon on vielä enemmän merkitystä.

Onkyon hihassa on lisäksi kolme ässää, digitaalifiltteriksi voi valita Sharp, Slow tai Short -vaihtoehdon. Sharp ja Short ovat aavistuksen räväkämpiä ja Slow, jota päädyin lähinnä käyttämään, sitten enemmän soljuva. Erot näiden välillä ovat huomattavan pieniä, mutta Slow vaikutti kyllä omiin korviini miellyttävimmältä.

Kuulokevahvistimien antojännite on selvästi suunniteltu tyypillisille kevytkuulokkeille, jotka tapaavat olla hyvin herkkiä. Erittäin epäherkät, mutta hyvin oikein mukavan kuuloiset AKG K 601:t soivat volume tapissa vielä ehkä aavistuksen liian hiljaa - ottaen huomioon, että volume oli tapissa. Vaihtamalla DP-X1:n perään herkemmät kuulokkeet, äänenpainevarat riittävät varmasti aiheuttamaan kuulovaurion.

"Huomio kiinnittyy musiikin
kulkevuuteen, rytminen
puoli välittyy erinomaisesti."

Ei vain vippaava jalka

Ihan ensimmäisenä huomio kiinnittyy musiikin kulkevuuteen, rytminen puoli välittyy erinomaisesti. Hyvällä rytmimusiikilla, nyt Herbie Hancockin Flood-live, DP-X1:n kanssa on alussa vaikea keskittyä muuhun kuin juuri siihen, että jalka vippaa ja ruoto notkuu sykkeen tahdissa. Rytmisesti tämä pieni musta laatikko pesee töpselisähköön kytkettäviä monen tuhannen euron mustia laatikoita. Ja se tekee sen todella tyylillä.

Nimittäin päinvastoin joissain rytmistä puolta korostavissa kapistuksissa, DP-X1 on erittäin rento kuunneltava. Tätä jaksaa kuunnella aamusta iltaan ilman minkäänlaista kuunteluväsymystä. Tietysti olettaen, että stereosi tai kuulokkeesi eivät ole ihan hanurista.

Onkyo DP-X1:n soundissa ei ole minkäänlaista rasittavaa diskanttikiristelyä, ei puolta tippaakaan keskialuekovuutta eikä aavistustakaan tylsyyttä tai elottomuutta. Jos absoluuttinen jokaisen detaljin alleviivaava erottelu on sinun juttusi, DP-X1 ei välttämättä ole oikea ratkaisu. Mutta mikäli haluat nauttia kokonaisuudesta nimeltään musiikki, Onkyo on tehnyt sinulle todellisen helmen.

Vanhemmatkin äänitteet, kuten Jimmy Smithin ja Wes Montgomeryn Night Train, soivat todella hienosti ja muusikoiden tekemiseen huomiota ohjaten. Toisin sanoen, voit valita soitettavan musiikin vapaasti pelkästään musiikillisten ansioiden mukaan ja työntää tyhjänpäiväiset audiofiiliäänitteet juuri sinne, mihin aurinko ei paista.


Kuin älypuhelin, mutta paljon tukevamman ja vakuuttavamman oloinen kädessä.

Sitten toisaalta tuoreehko Megadeathin Dystopia vetää kylmät väreet selkäpiihin ensiriffeillään, mutta ei saa korvia valumaan verta vaikka reipasta ylinopeutta kaahaavan teoksen pyörittäisi läpi useamman kerran peräjälkeen. Bassopää murahtaa juuri kuten kuuluu, ei yhtään paksuna tai mössöisenä, mutta ei myöskään tippaakaan kevyenä (ja jos haluat lisää bassoa niin sormi sinne DP-X1:n ekvalisaattorille). Jokainen kiihdytys saa lihakset jännittymään ja jokainen hidastus kylmät väreet syöksähtämään selkäpiihin.

Kaikkein tutuimpia lempikappaleitani en laita soimaan koska en varmasti näkisi enää kirjoittaa kyyneliltä mitään, nytkin ollaan jo rajoilla.

Mikä olisi DP-X1:n oikea hintalappu?

Pyrin välttämään linkkauksia eri merkkien laitteisiin, mutta nyt on pakko. PS Audio PerfectWave Directstream DAC, joka sattumoisin myös tekee kaikelle materiaalille muunnoksen DSD-muotoon ennen DA-muunnosta, on jumalaisen kaunisääninen laite. Se ennen kaikkea demonstroi, miten digiäänessä ei ole pakko olla minkäänlaista kolkkoa tai mekaanista sävyä, jota ne älppärien pyörittäjät aina osoittavat sormella suu vaahdossa.

"Musiikki soljuu vailla
minkäänlaista rasittavuutta."

Ihan sama, mutta aavistuksen miedommassa mittakaavassa Onkyo DP-X1:llä. Tutut äänitteet ovat yhtäkkiä helpomman kuuloisia kuin juuri koskaan, musiikki vain soljuu vailla minkäänlaista rasittavuutta. Kyllä, tämä pieni musta "digiboksi" kuulostaa erittäin analogiselta.

Eli DP-X1 on sen melko tuhdin hintalappunsa arvoinen? Takuulla on, tällä äänenlaadulla sitä voi suositella vilpittömästi varsin kriittisellekin musiikkinnauttijalle. Etenkin, jos olet koskaan ollut sitä mieltä, että vain analoginen ääni kuulostaa hyvältä, sinun pitää ehdottomasti ottaa tyypit Onkyo DP-X1:stä. Joko lempikuulokkeittesi kanssa tai sitten kytkemällä se suoraan stereoihisi.

Minä ehdotan Onkyolle, että tekevät tästä samasta laitteesta normaalilevyisen ja noin 15 kilon painoisen "hifi-musiikkisoittimen" ja laittavat hintaan kaksi tonnia lisää. Se saisi ylistäviä arvioita vaikka kuinka paljon vaikkei äänenlaatua viilattaisi tippaakaan.


Kaksi microSD-korttipaikkaa nielevät maksimissaan 200GB kortin.

Lyhyesti: Enemmän musiikkiin kuin äänitteeseen keskittyvä hyvin kaunisääninen ohjelmalähde kotiin ja reissuun.
Hinta: 799 euroa
Maahantuoja: LoudGroup

Klikkaa tästä katsoaksesi lähin Onkyo-kauppiaasi

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: 
Tagit: