Dynaudio Xeo 2 -langattomat aktiivikaiuttimet testissä

Vauhtia ja vaivattomia tilanteita

Langatonta helppoutta, Bluetoothilla tai häviöttämästi, ja poikkeuksellisen tasapainoinen soundi. Näillä kulki lujaa!

Hitto, ovat ne pienet. Kun Dynaudion kaltainen valmistaja tekee hifikäyttöön tarkoitetut aktiivikaiuttimet on mielessä ensimmäisenä sellainen normaalikokoinen MDF-laatikko. Ei Xeo 2:n naamataulu mikään postikortin kokoinen ole, mutta syvyyden puute hämää. Xeo2:t häviäisivät seinustalle todella hyvin, vaikka nyt niitä jalustoille asennettuna kuuntelenkin. Ja kun tukevat langatonta signaalin siirtoa niin virtakaapelin lisäksi muuta johtosoppaa ei välttämättä tarvita. Seinäasennusta varten on kiinnityspisteet standardikiinnikkeille, mutta tietysti lähimmäs seinää päästään, jos kaiuttimen voi asettaa vain hyllylle, joka ei ole tarpeettoman syvä.

On siellä kaiuttimen takana tuttuja ja turvallisia liitäntöjäkin, analogiset sisääntulot 3,5-millisellä plugilla ja RCA-liittimillä. Ja sitten optinen digitaalitulo ja USB. 1980-luvulla oli coolia omistaa 17 erilaista analogista ohjelmalähdettä ja vahvistin, jossa oli niille kaikille sisääntulot. 2010-luvulla on coolia kuunnella musiikkia ja tehdä se helposti, Xeo 2 tukee nykynäkemystä erittäin hyvin. On nimittäin vielä Bluetooth sekin mukana.

Mutta Bluukka on häviöllinen, ei se voi kuulostaa hyvältä! No usein se itse asiassa kuulostaa oikein hyvältä. Ja jos ohjelmalähteesi ei ole Spotify (tai äänenlaadultaan hyvin kyseenalainen Youtube...) vaan Tidal, Classics Online HD tai vastaava häviötöntä bittivirtaa tarjoava musiikkipalvelu niin 290 euron hintainen Dynaudio Connect tarjoaa tavan siirtää langaton ja häviötön signaali kaiuttimille muiden laitteiden yhteydessä olevalta purkilta. Ja toki Xeo 2 tukee myös isompien Xeo 4:n ja Xeo 6:n kanssa esiteltyjä Xeo Hubia, Xeo Extenderiä ja Xeo Linkiä.

Hyvin mietityt

Dynaudio Xeo 2 -kaiutinparin takapaneelissa on tehty käyttäjän elämä mahdollisimman helpoksi. Kaksi vipstaakia pitää asettaa oikeiin asentoihin. Ensin kerrot kummallekin kaiuttimelle, onko se vasen vai oikea, jottei stereokuva kippaa peilikuvaksi.

Tämän jälkeen valitset vielä kaiuttimen sijoituksen. Mitä lähempänä seinää tai seiniä mikä vain kaiutin on - merkistä ja mallista riippumatta, sen enemmän bassopää korostuu. Jos haluat kuunnella musiikkisi ilman reipasta bassokorostumaa, kerro Xeo-parille, onko se vapaasti sijoitettuna, lähellä seinää vai jopa ihan nurkassa. Ja jos haluat tuhdimmin bassoa, kokeile kaiutin seinustalla tai nurkassa kääntää sitä vipstaakia kohti vapaan sijoituksen asentoa.

Mikäli johtotason ratkaisut ovat sinulle oleellisia niin se kaapelisoppa lähtee kaiuttimen takana olevassa syvennyksessä alaspäin ja sijoitus ihan seinää vasten on edelleen mahdollinen. Tämä on hyvin järkevää. Puhtaasti tosi hienoa on sen sijaan se, että normaalivalaistuksessa elementtien ja etulevyn saumoja ei tahdo nähdä ollenkaan. Tanskan pojilla on toleranssit kohdallaan. Koska maskit kiinnittyvät magneeteilla, ei niitäkään varten tarvita tappeja tai reikiä puhdaslinjaista etulevyä pilaamaan.

Xeo 4:n ja Xeo 6:n suunnittelusta valmistaja sai varmasti ihan riittävästi raippaa, se kaiuttimien päällä oleva erillinen "scooppi" kaukosäätimen vastaanottimena ei ollut ehkä elegantein ratkaisu. Xeo 2:ssa niin äänenvoimakkuussäätimet kuin merkkivalotkin on upotettu siististi kotelon pintaan.

Mutta nämä asiat eivät kuitenkaan ole Dynaudio Xeo 2:n hienoin puoli. Äänenlaatu on sen hienoin puoli.

Todella nopealiikkeinen

Dynaudion "talon soundi" on muhkea. Se kuulostaakin kivalta silloin kun tila on suuri. Ongelma tulee siinä, että moni suomalainen tila ei ole suuri (eikä bassoja seinistä pihalle päästävä) ja lähtökohtaisesti muhkea ääni voi muuttua ummehtuneen paksuksi. Sitten on bassoa, mutta ei elävyyttä, ei ilmavuutta eikä aitoa läsnäoloa.

Neutral - Wall - Corner -säätää bassotasoa kaiuttimen sijoituksen mukaan.

Dynaudio Xeo 2 poikkeaa valmistajan soundipolitiikasta. No no, älkääs bassonälkäiset hätäilkö. Kaiuttimet nurkkiin ja ei sitä bassotoistoon vaikuttavaa kytkintä nurkka-asentoon, kyllä jytisee. Mutta mahdollisimman tasapainoista ääntä kaipaavalle Xeo 2 saattaa olla parempi ratkaisu tyypillisessä suomalaiskodissa, kerrotalossa etenkin, kuin valmistajan mikään muu malli.

Kaiuttimet olivat minulla hieman normaalia lähempänä kuuntelupaikkaa ja leveämmällä kuin yleensä kaiuttimia pidän. Kun se kerran ei aiheuttanut mitään sivuoireita, tarjosi vain todella hienon kolmiulotteisen stereokuvan vahvalla läsnäololla. Oheislaitteisto oli minimalistinen Logitech Transporter -verkkosoitin ja lainassa oleva Mauri Pännärin Revenge -putkiesivahvistin. Ja voi hirveä, mitä vauhtia Xeo 2:lla pääsee. Tahti on suoraan Top Gearin superautovertailusta, tukka putkella ja posket lepattaen kiidän moottoritietä kohti määränpäätä. Herbie Hancockin Hang Up Your Hang Ups sinkoaa eteenpäin pakottomasti, napakasti ja detaljeja syvältä äänitteestä kaivaen.

"Iskuäänet heräävät kevyinä
ja nopeina, tulos on
hyvin elävä ja
innostava soundi."

Xeo 2:n soundi on hyvin aineeton. Kaiutin levittää musiikin kuuntelijan eteen erottelevana ja vaivattomana. Iskuäänet heräävät kevyinä ja nopeina, tulos on hyvin elävä ja innostava soundi. Bassopää on kuin tiukaksi trimmattu six-pack. Tarvittaessa voimaa on hyvinkin, mutta koko ajan ei hölskytä pulleana ja päälimmäisenä. Saman mösjöö Hancockin Doin' It -kappaleen basso sykkii mehevänä ja ulottuvana, mutta jäntevänä. Parasta bassossa on se, että se ei soi tippaakaan irrallisena vaan on tiukan kiinteä osa kokonaisuutta.

Tuhtibassoinen Katie Meluan Piece By Piece soi vähintään riittävän tuhdisti, ulkoisesti pienen Xeo 2:n ulottuvuus on kiitettävän hyvä. Mutta ei niin tuhdisti, etteivätkö Katien suun liikkeet näkyisi ilmassa sanojen tahdissa. Ja juuri kun basso pysyy ruodussa, keskialueen puhtaus ja kuulaus ovat erittäin hienoina esillä. Dynaudiolla on myös reipas pinkka ässiä hihassaan kaiutintekniikan suhteen. He osaavat sovittaa suhteellisen kookkaan keskialuetta toistavan elementin pieneen suuntaimettomaan diskanttiin niin, että minkäänlaista epäjatkuvuutta ei ole.

Sen verran tähän väliin teknistä mumbojumboa, että tuo sovitus onnistuu, koska bassokeskiäänielementin kartio on joustava. Bassoilla koko kartio liikkuu signaalin mukana, mutta kun toistettavat taajuudet alkavat olla lähellä jakotaajuutta vain pölykupin alue liikkuu. Eli Dynaudion ei tarvitsekaan ähkiä sitä, miten saisi yhtä aikaa tehovasteen ja vapaakenttävasteen siisteiksi kun diskantin ja keskiäänielementin kokoero on suuri. Ne ovatkin itse asiassa akustisesti jotakuinkin samankokoisia siinä jakoalueella.

Bassoelementin koko kartio liikkuu matalilla taajuuksilla, mutta liikkuva pinta-ala pienenee tasaisesti siirryttäessä korkeammille taajuuksille.

Kotiin vai töihin?

Hifistejä on paljon erilaisia, joten myös makuja on paljon erilaisia. Mikäli oma makusi puoltaa tasapainoa, puhdasta erottelua ja vaivattomasti kuuluvien nyanssien luomaa aitoutta, on Dynaudio Xeo 2 erinomainen valinta. Tietysti fyysisesti pienellä kaiuttimella on rajoituksensa maksimiäänenpaineen ja basson ulottuvuuden suhteen, mutta moneen nautintoon nämä riittävät aivan täydellisesti. Käytännössä Xeo 2 -pari on kokonainen hifilaitteisto moderneilla sisääntuloilla ja kaukosäädöllä.

Töihin? Tarvitsenko minä töihin kaiuttimet, eivätkö suljetut kuulokkeet ole nykyiseen avokonttorihenkeen paremmat? No en ajatellut vain taustamusiikin kuunteluun. Xeo 2 on niin läpikuultava ja neutraali, että se toimii oikein hyvin tarkkailukaiuttimenakin. Vielä kun Xeo 2 kestää kuuntelua vaikka käsivarrenmitan päästä sen voi asentaa tietokoneen eteen seinälle ja kääntää kytkimellä bassotoisto siihen sopivaksi.

Ainoat huonot puolet liittyvät epämusiikillisiin asioihin. Dynaudio Xeo 2 ei ole uskottavan näköinen. Ei ole pinnassa sademetsän viimeisen eksoottisen puun pinnasta kuorittua viilua eikä takaa luikertele saman sademetsän paksuimman käärmeen kokoisia kaapeleita. Kaiutin on pieni ja ulkoisesti vähintäänkin hillitty, ellei jopa vaatimaton. Mutta se tarjoaa hintaisekseen erittäin hyvää ääntä, siinä puolessa ei ole mitään tippaakaan vaatimatonta.

Sitten on vielä yksi huono puoli, joka tosin ei haittaa teitä kaiuttimien ostajia yhtään. Olen aika varma, että varsin moni, joka istuu alas ja kuuntelee Xeo 2:ta jättää monen kalliimman kaiuttimen ostamatta. Mukaanlukien valmistajan omia malleja.

PS. Oliko harvinainen ja eksoottinen oheislaitteisto isokin syy Xeo 2:n erinomaiseen ääneen? Ei, ne soivat todella hyvin halvalla RCA-kaapelilla vanhan OPPO-DVD-soittimen perään kytkettyinäkin.

Lyhyesti: Äänellistä tasapainoa, erottelua, helppoutta ja nopeutta modernissa paketissa.
Hinnat:
Dynaudio Xeo 2: 1 365 euroa parilta
Dynaudio Connect: 290 euroa
Maahantuoja: Scanteknik

Dynaudio-kauppiaasi:









Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Valmistaja: 
Mallimerkintä: