GSM-lisäantennilla Netflix, Yle-Areena ja Spotify toimimaan ilman katkoksia

Oikea suunta signaalille

Ilmateitse välitettävä nettiyhteys on herkkä häiriöillle, mutta suurimpaan osaan niistä on tarjolla yksinkertainen apu.

Me olemme hyvin riippuvaisia nettiyhteydestä. Niin paljon, että yksi kiertävä vitsi on laittaa puolisoehdokas elämään päivä takkuilevassa verkossa. Tällöin näkee, millainen hän on pahimmillaan.

Vitsi on varsin totta, elämme elämämme verkossa. Käytämme ajattelemattamme pilvipalveluja koko ajan ja vähän väliä olisi mukava käydä tarkastamassa joku asia netistä. Mitä vain pitää kysyä, oraakkeli (Google) osaa vastata.

Hyödyn lisäksi hupi on sekin netissä. Hyviä tv-sarjoja, elokuvia ja musiikkia toistavat palvelut ovat yleisessä käytössä - Yle Areena, Netflix ja Spotify ehkä selkeimpinä esimerkkeinä. Jos netti kakoo eli leffa jumittaa ja musiikki pätkii, verenpaine nousee nopeasti kiehumislukemiin. Pätkiminen ei käy, sille täytyy tehdä jotain. Mutta mitä?

Kävin Järvenpäässä haastattelemassa Tele-Tukku Oy:n Pasi Latva-Käyrää ja Matti Pulkkasta. Miehiä, jotka tietävät erittäin hyvin, minkälaiset ongelmat netin pätkimistä aiheuttavat. Valitettavasti he tietävät myös, miten vaikea kuluttajan on saada varmasti osaavaa apua. Speksejä osaavat kaikki lukea (lukutaitohan opetetaan jo ala-asteella kaikille suomalaisille), mutta asian ymmärtäminen on asia erikseen.

On helppoa myydä kaupasta antenni, jonka esitteessä on isompi numero kuin toisen antennin esitteessä. Vaan jos se ei olekaan oikea ratkaisu? Osa jälleenmyyjistä on perehtyneitä ja osaavat auttaa kun kerrot tilanteen, mutta tietysti pitää löytää se osaava jälleenmyyjä. Helpompaa on kun tietää itse aiheesta edes jonkin verran.

Mistä ongelma johtuu?

Ensin pitää miettiä, mikä netin pätkimisen aiheuttaa. Ensimmäinen ja selkein syy on se, että etäisyys oman operaattorin antennimastoon on liian pitkä. Asia, joka kaupungissa ei tule mieleenkään, mutta maaseudulla on selvä murhe.

Toinen vaihtoehto on se, että talon rakenteet estävät kunnollisen signaalin saamisen. Niitä haitallisia rakenteita on monenlaisia. Matalaenergiatalon alumiinifoliolliset eristeet ja selektiivilasit, joissa on metallikalvo ja argon-kaasu sisällä, heikentävät signaalia rajusti. Paksut betoniseinät ovat samalla tavalla tehokkaita vaimentimia. Peltihallit ovat myös hankalia, mutta harvempi asuu niissä. Musiikkia saattaa tietysti tehdä mieli kuunnella. Myös maan alla olevat tilat vaimentavat paljon.

Signaalinvoimakuusmittarit ovat kalliita.

Yksi ratkaisu on tehdä rakenteisiin ns. RF-aukko, jonka kautta signaali pääsee sisälle. Toinen vaihtoehto on käyttää materiaaleja, joissa ei ole metallikalvoja. Mutta halusit ne juuri sen pienen energiankulutuksen vuoksi? No sitten sitä erillistä antennia miettimään.

Kahden antennin helppo ratkaisu

Selkein ratkaisu saada paremmin kattava verkko sisätiloihin on passiivinen ratkaisu, jossa ulkona oleva suunta-antenni on vähähäviöisellä kaapelilla kiinni sisällä olevassa paneeliantennissa.

Jos sisälle tarvitaan useampi antenni kattamaan suurempaa aluetta, on helpointa käyttää yhtä montaa ulkoantennia kuin paneeliantenneja on sisällä. Ulkoantennin signaalin jako kun söisi antennilla saatavan vahvistuksen äkkiä pois.

Jos tarve on saada vain nettiyhteys kuntoon, vaihtoehtona on liittää ulkoantenni suoraan mokkulaan. Tele-Tukun sivuilla on lista kaikista Suomessa myytävistä mokkuloista ja niihin sopivista antenneista: shop.tele-tukku.fi/media/contenttype/mokkulat.pdf

Suunta-antenni vai ympärisäteilevä antenni?

Se, tarvitsetko ulkoantenniksi suuntaavan mallin vai ympärisäteilevän, riippuu ongelman syystä.

Jos syynä heikkoon signaalin on talon rakenne (pihalla puhelin näyttää vahvaa kenttää ja sisällä talossa heikkoa), ympärisäteilevä ulkoantenni riittää. Sen hyvä puoli on siinä, että mikäli perheenjäsenillä on useampia operaattoreita käytössä, yksi antenni hoitaa ne kaikki.

Mikäli syynä heikkoon signaaliin on pitkä etäisyys operaattorin antennimastoon (yhtä surkea signaali sisällä ja pihalla), tarvitaan operaattorin tukiasemaa kohti käännetty suunta-antenni, jonka vahvistus auttaa kuuluvuudessa. Jos käytössä on useampia operaattoreita, vaatii jokainen huonosti kuuluva operaattori oman suunta-antennin ulos ja sille paneeliantennin sisälle.

Suuntaava antenni sisä- ja ulkoasennuksiin.

Suomessa vain passiiviset ratkaisut ovat sallittuja kuluttajalle. Aktiivisia toistimia saa myydä, sellaisen saa ostaa ja asentaa paikoilleen, mutta sitä ei saa käyttää. Syynä lakiin ovat pingpongiasta saatavat halvat mallit, jotka saattavat tukkia koko tukiaseman. Ebaysta saa huonon satasella tai parilla ja hyvät maksavat kymmenkertaisesti.

Venekäyttöön (haluat toki, että jahdillasi on kunnollinen nettiyhteys) on myös omat antenniratkaisut, jotka osaavat parhaimmillaan poimia sataman WLANin tai lähimmän 3G/4G-yhteyden riippuen, kumpi toimii paremmin.

Pituus on hyvästä, periaatteessa.

Valmistajien lupaukset suunta-antennien vahvistuksesta pitävät paikkaansa vaihtelevasti. Asia on helppoa nähdä siitä, että hyvin lyhyelle antennille saatetaan luvata sama tai suurempi vahvistus kuin 2-3 kertaa pidemmälle, mutta rakenteeltaan samanlaiselle. Selvä nyrkkisääntö siis on, pidempi tarjoaa enemmän.

Langaton internet ei tule pysty- eikä vaakapolarisaatiolla vaan 45 asteen kulmassa olevalla polarisaatiolla. Tehokkaimmat suunta-antennit ovat kaksi polarisaatiota yhdistäviä ja niiltä tuleekin kaksi kaapelia vastaavalle ristipolarisaatioantennille sisälle.

Mutta! Mitä pidempi antenni, sen kapeampi suuntakuvio ja mitä kapeampi suuntakuvio, sen tarkemmin suuntauksen on oltava kohdallaan. Kotiasentajalla menee tässä kohtaa helposti sormi suuhun. Mokkulan signaalivoimakkuusmittari on toki auttava apu, samoin kun se, jos sattuu tietämään oman antennimaston tarkan suunnan. Se vain on tieto, jota operaattorit ainakin aikaisemmin panttasivat.

Satelliittilautasten suuntaukseen on muutaman kympin toimivia mittareita, mutta GSM-antenneille ei. Ja ilman tarkasti oikeaa suuntausta, suunta-antennin tarjoama vahvistus jää pieneksi ja häviää pahimmillaan kokonaan kaapeliin. Mittareita on kyllä myynnissä, mutta kun hinnat ovat tonnin-pari on järkevämpää pyytää apuun osaava antenniasentaja, joka hakee oikean suunnan.

Lisäksi pitää muistaa se, että eniten vahvistavat antennit ovat kapeakaistaisia. Ne on suunniteltu hoitamaan vain yksi tietty taajuusalue. Laajakaistaisemmat antennit, jotka vahvistavat hoitavat kaiken 3G:stä 4G:hen, eivät vahvista yhtä paljoa.

Myös koteloituja antenneja on tarjolla. Ne ovat tosin lyhyempiä kuin parhaat koteloimattomat eli vahvistusta on vähemmän. Joissain tapauksissa koteloidun ulkonäkö voi toki olla oleellinen valintakriteeri ja koteloitu antenni kyllä toimii, jos vahvistusta ei tarvita hurjasti.

Ympärisäteilevä pöytäantenni.

Antennin lisäksi kaapeli on erittäin kriittinen osa järjestelmää. Sekä kaapelin laatu että sen pituus vaikuttavat siihen, paljonko pelkkä piuha imaisee antennin tuomasta vahvistuksesta. Huonolla tai liian pitkällä kaapelilla suunta-antennin hyöty kuihtuu johtoon. Tottakai myös tarve vaikuttaa: 3G, 4G vai LTE.

Tiivistettynä:

1. Pullotalo vai liian kaukana lähettimestä?
2. Nyrkkisääntönä omakotitalossa kannattaa käyttää suunta-antennia.
3. Signaali pelkästään mokkulalle? Silloin johto suoraan mokkulaan ulkoantennilta. Jos myös puhelimet tai esimerkiksi GSM-ohjattavat pistorasiat pitää saada toimimaan niin kahden antennin passiiviratkaisu on parempi. Siinä suuntaava ulkoantenni syöttää sisälle asennettua paneeliantennia.
4. Paras paikka ulkoantennille on antennimastossa. Yleensä vähän pidempi kaapeli haittaa vähemmän kuin antennin huono paikka.
5. Joissain tilanteissa 4G:n yrittäminen on turhaa, parempi yhteys saadaan kunnollisella 3G-antennilla, joka keskittyy vain siihen.

Tilanteita on paljon erilaisia ja kuhunkin on oma ratkaisunsa. Ihan yksiselitteistä ratkaisua ei siis voi antaa ja valitettavasti antenniasentajiakin on paljon eri tasoisia. Lisäluettavaa löytyy mm. juuri Tele-Tukun sivuilta aiheesta mobiiliverkon sisäpeiton toteuttaminen:
shop.tele-tukku.fi/media/contenttype/sisaverkonpeitto_es.pdf

Kaavio eri tarkoituksiin käytettävistä taajuusalueista.

Teksti: 
Kuvat: 
Tele-Tukku, valmistajat
Tagit: 

Kommentit

Kyllä tulee murhe mieleen kaupungissakin. 20 min kävelymatka kauppatorille Turussa ja Huawein pupunkorvilla ei saa minkäännäköistä 4G-yhteyttä, 3G kiiruhti huimaan 4 megan latausnopeuteen. Kiikutin purkin äkkiä takaisin Elisalle.

DNA:lla tiesinkin kuuluvuuden heikoksi, asiakaspalvelusta menivät lipsauttamaan, että alueelta on tullut muitakin valituksia, mutta heti perään tekivät selväksi, että mitään ei kyllä olla asialle tekemässä. Operaattoreille on tärkeämpää pitkät sopparit kuin asiakastyytyväisyys.

Talo on rakennettu 50-luvulla eikä ole mikään pullo, ikkunatkin ovat ihan tavalliset. Ja syy siihen, että miksi testailin 4G:tä on se, että Elisan laajakaistakin on onneton.

Veikkaan, että samat pupunkorvat minullakin. Saan noin 15-17 megaisen 4G yhteyden aikaiseksi Helsingissä vaikka LTE-antennin pitäisi olla hyvin lähellä. Niin vain on myös voimalinja... Edellisellä toimistolla vauhti oli 45-50 megaa ja sitä edellisellä voimajohto antennin ja toimiston välissä tappoi 3G:nkin. Langaton elämä ei ole välttämättä erityisen ruusuista...