Levyarvostelu – Keith Jarrett – Creation, ECM (2015) – Rio, ECM (2011)

Keith Jarrett vihastuttaa ja ihastuttaa

1945 syntynyt Keith Jarrett on yksi maailman tunnetuimpia ja monen mielestä paras jazz-pianisti. Yli sadan albumin mies teki ensimmäisen oman levynsä jo vuonna 1967.

Monipuolinen Jarrett on myös kunnostautunut klassisella puolella soittaen mm. Bachia, Bartokia, Mozartia ja Sostakovitsia.Viimeinen levy on vielä tekemättä, viimeisin on vuodelta 2014 Pariisissa, Roomassa, Tokiossa ja Torontossa pidettyjen soolokonserttien satoa. Jarrett on niistä koostanut yhdeksän osaisen pianosarjan, jonka nimeksi on komeasti pannut Creation. Nimi viittaa pikemminkin improvisointiin kuin Haydnin saman nimiseen oratorioon.

Levy herättää kummastusta. Kokonaisuutta voisi kutsua meditaatioksi harmaalla vyöhykkeellä. Onko tämä jazzia vai konserttimusiikkia? Jarrettin valitsemat improvisaatiot ovat kestoltaan 7-10 minuuttisia, tempot ovat hitaita, soitto tietysti taitavaa ja syvällistä, mutta kovin tasapaksulta kokonaisuus kuulostaa. Mistä oikein on kysymys? Oikeille jäljille pääsee (ehkä?) tutustumalla 1981 pidettyjen Bregenz- ja Munchen-konserttien vasta 2013 CD:llä julkaistun albumin lehdykkään.

Jarrett kirjoittaa: ”People who see monotony (boredom) in Nature will see monotony in true improvisation.” Pianisti lienee turhautunut hektiseen nykymenoon, jossa jo viiden minuutin kappaleen kuunteleminen tuottaa monille vaikeuksia. Luulenkin pianistin toimineen kieli poskessa ja tehneen tästä vajaan 73 minuutin levystä tahallaan mahdollisimman vaikeasti kuunneltavan. Siis vakain tuumin ja harkiten.

Keit Jarret, Rio

En tiedä yhtään pianosarjaa tai -sonaattia, joiden osien tempomerkintä olisi suurimmalta osalta vain adagio ja andante. Mutta ehkä Creation onkin uuden Slow Music -villityksen alkulaukaus?

Nuorempana Jarrettin soitto oli rennompaa eikä puolen tunnin improvisaatio tuntunut yhtään liian pitkältä. Reippaampaa meininkiä on ollut myöhemminkin. Rio de Janeirossa 2011 äänitetty tupla-cd on toista maata. Rion kuumassa yössä pianisti irroittelee poikamaisemmin, tempot vaihtelevat ja 15 improvisaation kokonaisuus on hienoa kuultavaa. Raivokkaat aplodit kertovat brasilialais kuuntelijoiden ihastuksesta. Jos Rion konsertti on pianistista ilotulitusta, Creationilla poltellaan tähtisädetikkuja ja talikynttilöitä. Siitä vain jokainen testaamaan omaa luontosuhdettaan.

Teksti: 
Tagit: