Suomalainen luonto on monimuotoista ja häkellyttävän kaunista, mutta iso osa siitä jää piiloon pinnan alle. Järven tarina paljastaa vedenalaisen kauneuden ja nostaa kotimaiset vesistöt samalle tasolle hienoimpien ulkomaisten vesidokumenttielokuvien kanssa. Meikäläiset vesikasvit, kalat, selkärangattomat, norpat, linnut, hirvet ja karhut ovat suorastaan eksoottista katsottavaa kun ne näytetään näin hyvin ja värikkäästi kuvattuina. Tämä kaikki meidän takapihoillamme?
Järven tarinaa kuvattiin kolme vuotta ympäri Suomea ja kuvausmateriaalia kerääntyi lähes 700 tunnin verran. Minäkin melkein pääsin töllistelemään touhua, mutta aikataulut eivät lopulta natsanneet. Luontodokumentin kuvaaminen ei tokikaan vastaa mitään sykettä nostattavan toimintakohtauksen purkittamista, mutta kuvaamiseen tarvittava pitkäjänteisyys ja luonnon käsiin antautuminen on varmasti omalla tavallaan kovinkin kiehtovaa ja meditatiivista touhua.
Tässä dokumenttielokuvassa saadaan katsella vesistöjen elämää monelta kantilta lähelle tirkistellen ja kauas kuikuillen. Kuoriutuvia kalanpoikasia, risuihin kiinnittyneitä sammaleläinyhdyskuntia, kiireettömästi vaeltavia vesikotiloita, pohjasta ylös kuplivia ja hiekkaa pyörittäviä lähteitä. Laajoja järvimaisemia loputtomine saarineen, voimalla eteenpäin uivia hirviä, hauskoja saukkoja ja majavia, ei niin kuninkaallisesti tappelevia laulujoutsenia, valtavan värikkäitä, vapaana lipuvia kaloja.
Edeltäjänsä Metsän tarina (Suomen kaikkien aikojen toiseksi katsotuin dokumenttielokuva) jää upouuden Järven tarinan jalkoihin, vaikka sekin toi kotimaisen luonnon kauniisti esille ja on suositeltavaa katsottavaa. Metsän tarinassa musiikki oli ehkäpä vähän liiankin messevää, eikä kulkenut käsikkäin lupsakammin elämäänsä elävän suomalaismetsän kanssa. Järven tarinassa musiikki pysyy jo vähän kiltimmin säestävässä roolissa ja avustaa perinteisten suomalaisten myyttien esiin nostamisessa. Myös tarinan rakenteessa on otettu aimo harppaus eteenpäin. Antti Tuurin käsikirjoittama ja Samuli Edelmannin kertoma tarina miellyttänee koko perhettä, se ei ole liian päällekäyvä eikä suunnattu vain perheen pienimmille. Sekoitus myyttejä ja veden kiertokulkua on ihan mukava mauste sille tärkeimmälle, eli luontokuvaukselle.
Järven tarina on kaunis ja ehdottomasti valkokankaan arvoinen suomalainen dokumenttielokuva. Se on toteutettu ja kuvattu laadukkaasti, eläinten touhuihin on rakennettu hyvää dynamiikkaa (ja välillä hupsuja inhimillistettyjä tuokioita), äänisuunnittelu toimii hienosti, musiikki on kauniin eteeristä ja kokonaisuus on täyteläinen läpileikkaus suomalaisesta vesiluonnosta ja sen asukeista. Talviset kohtaukset saivat myös haluamaan heti ulos, vaikka siellä onkin ihan vähäsen kylmä (kuten talvisin tapana on). Mutta on se vain parasta – puhdas, raikas luonto sekä ilmainen meditaatio ja stressinpoisto. Ah.
P.S. Löytyy dokumentista myös sitä perimmäistä huumoria. Sisardokumentissa Metsän tarinassa saatiin jo katsella (ja kuunnella) miten erilaiset eläimet hoitavat kakkimisen, nyt Järven tarinasta löytyy esimerkiksi tämä saukko touhaamassa luontaisia touhujaan.
Lisätiedot:
Järven tarina
Ensi-ilta: 15.1.2016
Pituus: 76 min.
Ohjaus: Marko Röhr ja Kim Saarniluoto
Käsikirjoitus: Antti Tuuri ja Marko Röhr
Tuotanto: Markko Röhr / MRP Matila Röhr Productions Oy
Kertoja: Samuli Edelmann
Laulaja: Johanna Kurkela
Kuvaaja: Teemu Liakka
Leikkaaja: Kim Saarniluoto
Äänisuunnittelija: Juha Hakanen
Säveltäjä: Panu Aaltio
Luontokuvaajat: Teemu Liakka, Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen, Jan Henriksson, Atte Henriksson, Juha ”Norppa” Taskinen, Juha ”Tyyne” Laaksonen
Vedenalainen B-kuvaaja: Pasi Lensu
Hydrobiologi: Juha ”Roope” Flinkman
Sukellusmestari: Ari Ilola
Kommentointi suljettu.