RinneRadion staRRk-levynjulkaisukeikka ja Tapani Rinteen haastattelu

Wunderkammer ja RinneRadio

Helsingin juhlaviikkojen Wunderkammer-klubi tarjosi tänä vuonna Tapani Rinteen kuratoimaa visuaalista poikkitaiteellista ohjelmaa ja innolla odotetun RinneRadion staRRk-levyn julkaisukeikan. Keikkaraportin lisäksi saamme lukea, mitä sanottavaa Tapani Rinteellä on uudesta levystä ja RinneRadion nykytilasta.

Wunderkammer, eli kuriositeettikabinetti, houkutti elokuun viimeisenä perjantaina monipäisen yleisön tutkimusmatkalle Musiikkitalon neljään pieneen saliin. RinneRadion levynjulkaisukeikan lisäksi Tapani Rinne oli kerännyt iltaan valikoiman viihdyttäviä ja kiehtovia ohjelmanumeroita musiikin kehystämistä sirkusesityksistä itse tehtyihin soittimiin. Lyhytkestoisia esityksiä oli tarjolla eri saleissa neljän tunnin aikana useassa osassa ja oman kokemuslistansa sai vapaasti koostaa kiinnostuksien mukaan.

"Viihdyttävän erikoinen
Wunderkammer ja
kiintoisan karu
Black Box."

Viihdyttävän erikoinen Wunderkammer ja kiintoisan karu, mutta upean äänentoiston tarjoava Black Box antoivat RinneRadion keikalle ikimuistoisen pohjan. Harvemmin sitä levynjulkkarikeikkaa saa kokea kolmessa muutaman kappaleen herkuttelusessiossa, joissa suorastaan kiusoiteltiin yleisöä tarjoamalla huippulaatua pieninä annoksina.

RinneRadion jäsenten (Tapani Rinne, Muffler ja Juuso Hannukainen) lisäksi lavalle asteli perkussionisti Teho Majamäki tuomaan oman erinomaisen lisänsä RinneRadion livesoundiin. Merja Niemisen visuaalit nostattivat tunnelmaa vielä yhden ulottuvuuden verran. Askeettinen Black Box muuntui staRRk-levyn tummaa ja maagista tunnelmaa välittäväksi portaaliksi, jossa oli olemassa vain RinneRadion huumaava syke.

RinneRadio - Black Pink

Haastattelin Tapani Rinnettä levynjulkaisukeikan lähestyessä, tässä keskustelumme ja Tapani Rinteen fiilikset ennen klubi-iltaa.

”Yhtyeessänne on koneosasto vaihtunut vastikään Verneri Lumesta DJ Muffleriin. Miten jäsenen vaihdos on vaikuttanut?”

Jäsenvaihdokset vaikuttavat bändin ilmeeseen oleellisesti. Mielestäni edellisen jäsenen "korvaaminen" uudella on tylsä vaihtoehto. Mielekkäämpää on etsiä sellainen uusi soittaja, jolla on oma persoonallinen otteensa ja joka tuo bändiin selkeästi uutta ja erilaista näkökulmaa. Mufflerilla on oma soundinsa, joka on tuttu drum and bassia ja dubstepiä seuraavalle yleisölle. Nuo tyylit ja vaikutteet kuuluvat jossain määrin myös RR:n nykysoundissa, mutta tarkoituksenamme on kuitenkin tehdä uniikkia musiikkia ilman genrerajoja. Mieluummin tehdään omaa musiikkia aistit avoimina kuin kopioidaan päivän trendejä.

”Miten uuden albumin luomisprosessi eteni, onko sen pohjana jokin tietty teema tai filosofia?”

Uusi albumi on hyvin pitkälti Mufflerin ja minun yhteistyön tulos ja meidän yhdessä säveltämä. Tekninen tuotanto (äänitys ja miksaus) on lähes kokonaan Mufflerin käsialaa, kun taas sisältötuotanto on minun raamittamani. Vakiojäsenistä Juuso Hannukainen soittaa muutamalla raidalla lyömäsoittimia ja joitain vierailijoitakin kuullaan: Pekka Kuusisto, viulu ja laulu, Milla Viljamaa, harmoni, Aili Ikonen ja Stina Koistinen, äänet.

Levyn yleisilme on tummahko ja sähköinen heijastellen tämän hetken tuntemuksiamme muusikista ja maailman menosta. Omista soittimistani ehkä eniten on esillä bassoklarinetti, ajoittain erittäin runsaasti manipuloituna, mutta myös saksofoneja kuullaan. Tummuudestaan huolimatta toivon musiikin välittävän toiveikkuutta.

”Uudessa materiaalissa ja livenä on Rinneradion soundi jälleen uudistunut. Mikä pitää Rinneradion niin uudistumiskykyisenä? Ja miten Rinneradio on mielestäsi muuttunut vuosien mittaan?”

Uudistuminen on uteliaisuutta. Periaatteessa jokainen kirjoittaa koko elämänsä yhtä ja samaa laulua ja piirtää sitä samaa taulua, mutta kun pitää aistinsa ja mielensä avoimena, työ kehittyy ja siihen tulee variaatioita. Kehityksen suunta riippuu tietysti kuulijasta.

”Musiikissanne on paljon kerroksia ja vekkuleita ääniuniversumeita. Mahtaako se tuottaa haasteita äänitykseen ja miksaukseen?”

Yksinkertainen on usein kaunista. Pidän kuitenkin siitä, että isojen linjojen ja vahvojen ideoiden takaa löytyy myös pieniä yksityiskohtia, jotka aukeavat hitaammin ja jotka syventävät ja pidentävät elämystä. Maalausta voi katsoa sekä kaukaa että läheltä - vilkaisten tai siihen uppoutuen. Kerroksellisuuden rakentaminen vaatii luonnollisesti aikaa. Kestävää jälkeä syntyy kun hyvässä sävellyksessä yhdistyy spontaani soitto ja huolellinen studiotuotanto. Hämmästyttävän usein äänitystilanteessa pätee ensimmäisen oton taika.

”Keikoillanne nähdään usein paljon visuaaleja, miten ne ovat saaneet alkunsa?”
Onnistunut visuaalisuus palvelee kokonaisuutta. Se myös auttaa muusikoita soittamaan paremmin. Panostuksen määrä (valot, videot jne.) vaihtelee paikan ja sen fasiliteettien mukaan. Levynjulkkarikeikalla 31.8. Musiikkitalossa visupuolta hoitaa kansitaiteestakin vastaava Merja Nieminen, joka projisoi 3-D -animaatioitaan Black Boxin seinille. Odotan innolla!

”Mikä oli elämäsi ensimmäinen voimakas musiikillinen kokemuksesi?”
Ensimmäinen voimakas musiikillinen kokemukseni oli stereot! Tai ehkä ei ensimmäinen, mutta ainakin erittäin voimakas. Se, että matkaradion jälkeen sai kuulla musiikkia kovalla volyymillä ja isolla soundilla, vaikutti. Musiikin tyylilajilla ei ollut niin väliä.

Teksti: 
Kuvat: 
Leena Kouhia ja Saša Tkalčan
Tagit: