Lapsena näin asiat mustavalkoisina, kuten moni muukin lapsi. Teininä mukaan tuli vahvoja mielipiteitä, mutta sävytoisto laajentui vain vähän. Hifialalla olen ollut jo jonkun aikaa ja kokeillut paljon kaikenlaista. 17 vuotta sitten, myöhäisteininä, alkanut hifitoimittajan työ piti näkemyksen pitkään kapeana. Vain puhdasoppisuus ja objektiivinen paremmuus oli ainoa oikea tie autuuteen.
Nyt tukevasti keski-ikäisenä (Samu 42-vee, muistakseni) tuntuu helpommalta. Maailmassa onkin paljon ja monenlaisia hauskoja asioita. Uskallan hölmöillä koska se tuntuu ihan sopivalta. Sonyn pressitilaisuudessa loppusyksystä 2014 esiteltiin parit bassokuulokkeet, joista toiset ihan mekaanisesti tärisivät päässä basson tahtiin. Kuin sohvatäristimet, mutta henkilökohtaisemmalla vibralla. Ne olivat oikeasti tosi hauskat ja piti saada testiin.
”Kuulokkeet, jotka mekaanisesti
tärisivät päässä basson tahtiin.”
Pressitilaisuuden väki osaa tietysti käsitellä pressiä joten mukaan sullottiin toisetkin ”bassokuulokkeet” ennen kuin ehdin vedota niiden ei-oikeaoppisuuteen ja kieltäytyä.
Korvanlehdet ovat makuasioita
MDR-XB450-kuulokkeet eivät istu päähän aivan räätälintyönä tehdyn nahkahanskan lailla, kuten hetki sitten testatut MDR-1A:t. Ovathan nämäkin mukavat, mutta minulle nämä on-ear, osittain korvanlehden päälle tulevat, istuvat merkistä ja mallista riippumatta aina korvaa ympäröiviä malleja huonommin.
Korvan päälle tulevia perustellaan sillä, että ne ovat pienempiä. Ne ovat vähemmän alleviivaavat julkisella paikalla kuin yleensä suuremmat korvan ympärille asettuvat. Tämä väite olisi uskottavampaa, jos jengi valitsisi sitten ulkoasultaan mahdollisimman vaisuja ja hillittyjä luureja.
Mieleen kyllä tulee, että korvanlehden päälle asettuva kuuloketyyny voi olla vaatimus kalloon välittyvän tutinan toimivuudelle.
MDR-XB950BT-Bluetooth-mallin kuuloketyynyt ovat hieman suuremmat ja omat kuulemmaelimeni mahtuvat niiden sisälle kokonaan. Tulos on selvästi mukavampi istuvuus ja XB950 onkin kaikistä päässäni käyneistä luureista selvästi sieltä paremmasta päästä. 450BV:n muovinen panta on pehmustamaton ja 950BT:n metallipannassa on tuhti pehmuste, tämäkin vaikuttaa.
Ulkopuolelta katsottuna 450BV:t ja 950BT:t ovat samankokoisia joten mukavampien käyttöä ei estä yhtään se, että toiset änyttäisivät bussissa istuvan vierustoverin silmään muka pienemmiltä.
Sähköä tarvitaan
Bluetooth-yhteys tarvitsee tietysti sähköä toimiakseen. MDR-XB950BT:n kanssa oletetaan, että ostajalta löytyy jo yksi USB-liitäntä kotoa. Mukana tulee USB-kaapeli luurien akun lataukseen, mutta ei virtalähdettä. Oletus ei toki ole kovin hurja, kyllähän niitä USB-paikkoja normikodista alkaa löytyä varsin tihään. Ellei jonkun toisen laitteen mukana ole tullut USB-laturia niin harvalla meistä ei tietokonetta ole. Ainakaan niistä meillä, jotka lukevat AudioVideo.fi-sivustoa.
MDR-XB450BV:n tutinamoottori saa virtansa kahdesta AAA-paristosta, jotka ovat vasemmassa kuulokkeessa. Bass Boost -kytkin ja vibran voimakkuudensäätö ovat vastaavasti oikealla puolella.
MDR-XB450BV – tasapainoa tai tutinaa
Ilman Bass Boost -toimintoa edullisen XB450BV:n sointi on varsin tasapainoisen selkeä. Ei yhtään ponneton vaan Ocean’s 11 -soundtrackin raita The Plans jysähtää voimalla alas ja vavahdus tuntuu korvissa. Ihan sitä parhaiden hifiluurien ilmavuutta ja viimeistä kimallusta ei irtoa, mutta eivät nämä toisaalta maksakaan kuin noin kymmenesosan niistä.
Sitten kun napsauttaa Bass Boostin päälle niin bassoa tulee runsaasti lisää. Huomaan lähestyvän henkisen rollaattori-iän vaikuttavan, bassoa on alkutuntumalta vähän turhankin runsaasti. Tosin parin kappaleen kuuntelun jälkeen asiaan on jo paljolti tottunut. Vaan näiden jujuhan oli se korvavibraattori. Siis lisää tutinaa.
Kuulokkeiden bassovibraa pitää osata avata sopivasti. Ja sopivasti riippuu omasta maustasi ja myös kuunneltavasta kappaleesta. Täysille on selvästi liikaa, tutina kutittaa korvia koko ajan jo miedolla äänenvoimakkuudella kun soitettava materiaali on bassovoittoista.
Klassiselle ja akustiselle jazzille tämä tietysti sopii kuin iso loraus ketsuppia hienon jäätelöannoksen päälle. Mieluummin siis ilman. Vaan popille ja etenkin leffasoundtrackeille ja pelimusiikille vibra tuo huomattavan määrän lisätunnelmaa. Black Hawk Down -soundtrackin Hunger-aloitusraidan vavahdukset tuntuvat vahvempana kuin järeän luokan kotiteatterissa. Eivät toki koko kehossa vaan vain päässä.
Minä olisin pitänyt efektistä vielä enemmän, jos pelkän vibran saisi päälle ilman Bass Boost -toiminnon lisättyä tuhtiutta. Tai olisi edes säädettävissä, sopivasti lisää jyskettä, muttei liikaa keskialuetta peittoon.
MDR-XV450-mallia saa muuten ilman bassovibraakin, hinta on tietysti silloin vähän halvempi. Mutta kun se koko tämän luurin juju on juuri tuo hymyn huulille tuova vavahdus, jonka voimakkuuden voi asettaa juuri itselleen ja kuunneltavalle materiaalille sopivaksi. Jos sen unohtaa, alkaa samalla rahalla olla aika monta muutakin kokeiltavaa vaihtoehtoa.
MDR-XB950BT – sävykkäämpää sykettä
Aloitin samalla kalliimman MDR-XB950BT-kuulokkeiden kuuntelut samalla Black Hawk Down -soundtrackilla ja ilman bassoboostia, aikuis-moodissa. Ensifiilikset ovat, että luurithan ovat kerrassaan mainiot. Joillain langattomilla kuulokkeilla Bluetoothin läpi kuunneltuna esiintyvää kuivakkuutta ei huomaa vaan sointi on täyteläisen miellyttävä ja melko kuulaskin. Soundissa on jotain samaa kuin siinä piuhan varassa kulkevassa MDR-1A:ssa.
950:n pehmusteista pitää muuten sanoa, että moni kuuloke on tosi mukava, jos ei käytä lasisilmiä tai ainakin niiden sanka on hengettömän ohut – kuten omissa edellisissäni oli. Paksumpisankaiset sitten tuppaavat narisemaan kuulokkeiden kanssa. Vaan eivät MDR-XB950BT:t, nämä istuvat hyvin ja ovat täysin äänettömät lukuunottamatta musiikkia.
Bassoboostin kanssa bassoa tulee tietysti lisää. Tuhtibassoisella Ocean’s 11 -soundtrackin The Plans -raidalla voisi kuvitella, että näissäkin on vibratoiminto – kyllä nimittäin vavahtaa. Ei sillä, bassopäätä ei voi sanoa yhtään vaatimattomaksi silloinkaan kun Bass boost ei ole kytkettynä. Ehkä aavistuksen kevyempi kuin MDR-1A:ssa, mutta sehän olikin selvästi kaupallisesti sävytetty. Hyvin potkii Herbie Hancockin Doin’ It ja Analog Pussyn Discotek ryskii voimalla.
Hurjan avoin sointi ei ole, se on seuraus siitä, että bassopäätä on tuotu pintaan. Jos basso on pinnassa niin keskialue jää sitten väkisin hieman taustalle. Akustisen musiikin kuuntelijaa asia ärsyttää koska 950BT:t ovat mukavat ja toimivat, listahittien kahlaajat tai teknotädit ja -sedät taas eivät piirteestä pahastu. Ja hehän näiden kuulokkeiden selkein kohderyhmä ovat.
Johtotason ratkaisu
Entäs se kuulokejohto, joka MDR-XB950BT:n mukana tulee? Hyvä apu, jos puhelimessa vielä riittää virtaa, mutta kuulokkeiden akku sattui simahtamaan. Vaan miltä ne kuulostavat kun vaihdetaan langattomasta perinteiseen ratkaisuun?
Sama Analog Pussyn Discotek saa vielä lisää ryhtiä, bassoisku muuttuu terävämmin ja tarkemmin iskeväksi. Kuten yleensä, keskialue ja diskantti muuttuvat myös kuulaammiksi vaikka Bluetoothilla aloittaessa mitään vikaa ei osannutkaan osoittaa. Eli äänenlaadullinen puristi elää johtojen varassa, käyttömukavuuteen panostava lataa akut ja kuuntelee Bluetoothin välityksellä.
Jos et ymmärrä mitään koko Bluetoothista ja sen ihanuudesta niin kannattaa säästää rahaa ja hankkia sitten MDR-XB950AP-mallit. Muuten sama luuri, mutta ilman Bluukkaa.
Tumman tuhdit tapaukset
Mustanpuhuvat Sonyt tarjoavat hyvin hinnalleen vastinetta. Halvempi MDR-XB450BV-malli houkuttelee nuoria ostajia sekä selvästi alle satasen hintalapullaan että moneen materiaaliin hauskaa fiilistä tuovalla vibrallaan. Jos tutinatoiminto ei ole sinun makuusi niin sen voi tietysti jättää käyttämättä, ihan passelit luurit akustisellekin musiikille, jossa sellon sävyihin ei kaivata ylimääräistä ukkosen jytinää.
MDR-XB950BT muistutti minua siitä, että olen kuitenkin keski-ikäinen setämies. Bass boost toi jyskettä, jota en kamalan pitkään jaksanut kuunnella joten käytin niitä pääasiassa efekti poiskytkettynä. Vaan ilman ylimääräistä bassokorostusta XB950BT on päässä hyvin mukava ja sitä kuuntelee ilokseen niin Bluetoothilla kuin piuhallakin.
Ymmärrän hyvin toiveet johdottomasta elämästä ja MDR-XB950BT tukee niitä sujuvasti. Tiedän myös, että joitain ahdistaa ajatus tapahtumaketjusta, jossa nykäisee vahingossa liian kovaa kuulokkeiden johdosta, johdon liitin sitten heilahtaa puhelimen kuulokeliittimessä ja rikkoo sen. Kallis korjaus. Ja vältettävissä langattomalla ratkaisulla.
Molemmat Bass Boost kuulokkeet toimivat ilman bassoboostia hyvin ja reippaasti lisäjytkettä kaipaaville sitä on sitten tarjolla. Jos olet keski-ikään ehtinyt ja kuvittelet, että kestät tämän määrän jytinää niin suosittelen ensin omakohtaista kokeilua. Mielesi voi olla vanhempi kuin toivot.
Sen sijaan, jos termi keski-ikäinen aiheuttaa vain noloa tirskahtelua niin anna palaa, nämä todennäköisesti pitävät hymyn huulillasi pitkään.
Kommentointi suljettu.