Muistatte ehkä noin vuosi sitten testatut Sonyn ensimmäisen sukupolven 3D-videolasit, HMZ-T1:t. Uusi HMZ-T2 perii ensimmäiseltä sukupolvelta paljon, kuten valtavan kuvakoon, joka tuo tunteen ison leffateatterin parhailla paikoilla istumisesta.
Valmistaja sanoo ”Nauti 2D- ja 3D-peleistä ja elokuvista Full HD -kuvanlaadulla” kun itse OLED-näytöille kuitenkin sanotaan pykälää pienempi 1280×720 pikselin resoluutio, sama kuin T1:ssä. OLED-paneelit tuovat monta hyvää asiaa, mutta ovat itse kuitenkin tietyssä mielessä pullonkaulana.
”Vaikea löytää katsottavaksi elokuvaa,
jossa olisi sekä oikeasti hyvä juoni
että hyvin tehty 3D-kuva.”
Erinomainen 3D
Ongelmaton kolmiulotteisuuden toisto tuo tottakai esille yhden hyvin suuren ongelman: Alkaa olla ärsyttävän vaikeaa löytää katsottavaksi elokuvaa, jossa olisi sekä oikeasti hyvä juoni (aikuisille) että hyvin tehty 3D-kuva.
Piirretyissä (testipätkinä Disneyn Bolt ja Autot 2) efekti on erittäin toimiva ja tunnelmaa lässäyttäviä floppeja ei tule eteen. Peleissä efekti on tyypillisesti sen verran voimakas, että täydellisen immersion tarjoavat HMZ-T2:t heiluttavat pelaajaa railakkaasti. Moneen kertaan kehumani Gran Turismo 5 toimii erinomaisesti, mutta rajummat action-pätkät saavat maailman pyörimään sitä tahtia, että keski-ikäisellä on vaikea pitää aamupalaa mahassa.
Ongelmallisimpia ovat ”oikeat elokuvat”. Parhaimmillaan joka kolmas tai neljäs kohtaus näyttää erittäin aidolta ja hienolta – sitten siirrytään lähiotokseen, jossa efektiä liiotellaan, ja koko homma lässähtää. No, se ei toki ole lasien vika, että materiaali on vähintäänkin vaihtelevaa.
Hyvillä elokuvilla HMZ-T2 on iso ikkuna kolmiulotteiseen maailmaan. Efekti on erittäin realistinen ja uskottava, pienin varauksin. Mikäli 3D-tehostetta liiotellaan, se näkyy hyvin selvästi. Kun 3D-kuva näytetään tarkasti ja ongelmitta, materiaalin erot korostuvat.
Aika hyvä kuvanlaatu
Sanoin, että 3D-efekti on pienin varauksin erittäin realistinen ja uskottava. Se varaus tulee OLED-paneelin 1280×720-pikselin resoluutiosta ja etenkin melko paksusta pikseliverkosta. Kuvanlaatu ei riitä näyttämään kuvaa, jonka koko on samaa luokkaa parhaiden leffateatterien parhaiden paikkojen kanssa. Ei sillä, nykyisillä digiprojektoreilla leffateattereissakin saa kärsiä pikseliverkosta eli ehkä tämä on vain aitoakin aidompaa. Yhtä kaikki, minua se häiritsee suhteellisen paljon. Niin leffateattereissa kuin HMZ-T2-laseissakin.
Ongelma korostuu paikoissa, joissa on paljon pieniä yksityiskohtia. Ne kun eivät enää näytä ollenkaan aidoilta pinnoilta tai muodoilta vaan pikselikasoilta. Animaatioissa sivuoire jää useammin melko häiritsemättömän miedoksi, mutta aidolla materiaalilla erittäin skarpin kuvan ja näkyvän pikseliverkon yhdistelmä ei ole mukava.
Muuten kuva on mainio. Kontrasti on erinomainen, mustan taso kiitettävän hyvä eikä väritoistostakaan osaa sanoa pahaa sanaa. Paitsi, että kuva on mainio ainoastaan silloin kun lasit ovat tarkasti oikein päässä. Pieni pystysuuntainen asentovirhe vie terävyyden. Päähän asettaminen pitää tehdä huolellisesti ja mieluummin ilman silmälaseja. Ainakin vain lasien kanssa toimeentulevien on entistä kriittisemmin kokeiltava HMZ-T2:n istuvuus omaan päähän.
Loistava äänenlaatu ja kipeä nenänvarsi
Siinä, missä ensimmäisen sukupolven HMZ-T1:ssä oli korvalehden peittävät kuulokeosat, on nyt siirrytty korvan sulkevaan inserttikuulokkeeseen. Koska kuulokkeet ovat erilliset standardilla miniplugilla videolaseihin kytkettävät niin niiden tilalle voi vaihtaa halutessaan mitkä vain ulkoiset kuulokkeet.
Käytännössä ei vain tee mieli vaihtaa. Mukana olevat nappikuulokkeet tarjoavat erittäin uskottavan ja ulottuvan bassotoiston, tasapainoisen erottelevan ja avoimen keskialueen ja puhtaat korkeat taajuuden. Yhdessä Cinema-tilaprosessoinnin kanssa eli leffoille osaa videolasien kanssa parempaa ääntä enää kaivata. Ellei kuulokejohto olisi äärilyhyt, nämä ottaisi mieluummin mukaan muuhunkin käyttöön kun haluaa oikeasti hyvää äänenlaatua matkalle mukaan. Highendimpiä kuulokkeita toki löytyy, mutta hinnat ovat sitten vähintään useiden satasten luokkaa.
Videolasien asettaminen päähän on edelleen hieman hankalaa. Jos lasit ovat vähänkin väärällä korkeudella suhteessa silmiin, kuva menee aivan mujuksi. Tarkkana on siis oltava. Vielä tarkempana on oltava kun haluaa HMZ-T2:n päähän niin, ettei se paina nenänvartta. Omien melko eteen asettuvien silmälasieni kanssa en onnistunut saamaan videolaseja ollenkaan järkevästi päähäni. Dioptriasäätö olisikin hyvä lisäys kummallekin ruudulle, se auttaisi saamaan kuvan terävyydestä kaiken irti, jos oma näköaisti ei edusta kotka-tasoa.
Liian hankalat vai tarpeeksi hauskat?
Ensimmäiselle versiolle oli helppoa antaa paljon anteeksi, mutta jatko-osan kanssa odotin isompaa hyppäystä käyttömukavuuteen ja myös kuvanlaadun puutteisiin. HMZ-T2:t voivat ovat päässä jotain ihan ok:n ja hankalan välimaastosta, vain kokeilemalla itse rauhassa saa sopivuuden omaan kalloon selville.
Ellei kolmiulotteinen kuva kiinnosta, näissä ei juuri ole pointtia. Normaali televisio tai projektori ja valkokangas ovat ehdottomasti järkevämpi ratkaisu. Sen sijaan, jos 3D on sinulle ehdoton juttu niin HMZ-T2:lle kannattaa antaa mahdollisuus. Sen 3D:n laatu on erinomaista, vaikka muita murheita vielä onkin.
On hyvin paljon henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni, painavatko hyödyt vai haitat enemmän. Minua korpesi eniten se pikseliverkko, mutta olenkin tottunut isoon valkokangaskuvaan, jossa yksittäisiä pikseleitä ei erota vaikka seisoisi kankaan edessä.
Teitä varmaan kiinnostaa sekin, että hinta on noussut ykkösmallin 800 eurosta tasan tonniin. No se on perusteltavissa jo pelkästään sillä, että kuulokkeet ovat äänenlaadullisesti ainakin sen parin satasen arvoiset – ne oikeasti ovat niin hyvät. Mutta ovatko HMZ-videolasit ylipäätään hintansa arvoiset? Eivät varmasti kaikille, mutta 3D-toistoon friikahtaneelle ehkä hyvinkin.
Kommentointi suljettu.