Jee! Ei kiiltävää muovipintaa, joka imee sormenjälkiä kuin sikala kärpäsiä. Satiinipintainen puukuori sekä näyttää että tuntuu hyvältä. Revo Superconnect on esineenä hieno vaikkei siinä ole edes sähköjä päällä. Tyyli on ajaton, ei karrikoidun retro vaan vain tyylikäs ja ajaton.
Saa radion mattavalkoisena tai -mustanakin ja jos tykkäät tutkia sormenjälkiä suurennuslasilla niin lisähintaan myös valkoisella tai mustalla kiiltopinnalla. Testityksilön musta naamataulu on saatavilla vain tähän pähkinäkuoriseen, hopeinen etulevy kaikkiin värivaihtoehtoihin.
OLED-näyttö on pelin ainoa kiiltävän musta kohta. Kun töpseli ei ole seinässä, siinä ei näy yhtään mitään. Standby-tilassa ruutu näyttää kelloa ja päivämäärää, toiminnassa sitten kaikkea oleellista. Jos valikoista pitää jotain hakea niin pitkien listojen selailu tuntuu vähän kankealta. Normaaliasiat sujuvat kuitenkin parilla napinpainalluksella.
Kun pöytäradiota etsii niin Bluetooth on varmasti varustelussa toivomuslistan kärkipäässä. Luonnollisesti se on olemassa, aptX-versiona vielä eli äänenlaadullisesti erittäin hyvänä. Spotify Connect olisi tietty tosi makea. Kyllä, se löytyy myös. Sitten kun sanotaan, että radio niin mitä se tarkoittaa? Superconnectin tapauksessa meille tuttua FM-radiota, mutta myös digitaalista DAB-vaihtoehtoa ja yllätyksenä nettiradioita. Kyllä, Revolla voi surfata koko maailman nettiradiovalikoimaa.
Harvinaisin ominaisuus on kuitenkin se, että koska Superconnect kytkeytyy kotiverkkoosi nettiradioiden toistamisen takia, se osaa myös lukea verkkolevylläsi olevan musiikin. Myös häviöttömästi pakatut FLAC-tiedostot kelpaavat eli vaativan harrastajan korvalehdet alkavat heti väristä – riittääkö Superconnectissa myös äänenlaatu siihen, että FLAC-toisto on oleellista.
Ei erikoisuuksia rakenteessa
Jokainen valmistaja alleviivaa ja kehuu omaa ratkaisuaan äänentoistoratkaisuissa, luonnollisesti myös Revo. Mutta 15 wattia ja yksi 3,5-tuumainen laajakaistaelementti eivät ole ihan se viimeinen sana pöytäradioidenkaan tekniikassa. Monessa pelissä on moninkertaisesti enemmän tehoa ja kaiutinelementtejä enemmän kuin minulla hyllyissä.
Koteloa sanotaan käsityönä tehdyksi ja puiseksi. Aitoa puuta, amerikkalaista pähkinää, on tosin vain pinta ja alaspäin osoittavan refleksiputken suulta näkee, että runko on MDF:ää. Etulevy on alumiinia ja takalevy terästä. Ei siis eksoottisia hunajakennorunkoja tai muita hitech-työstön helmiä.
Vaan hitechin suitsutus esitteessä ei tarkoita, että lopputulos kuulostaisi automaattisesti erityisen hyvältä. Vain kuuntelemalla selviää, soiko Revo Superconnect hyvin vai jättääkö se kylmäksi.
Roskisdyykkausta?
Kahlaamalla vain valtavaa määrää nettiradiokanavia ei Superconnectin äänenlaadusta välttämättä pääse jujulle. Nettiradioista suurin osa, pika-arviolta ainakin 99%, on 128 kilobitin MP3-streamia ja se ei kuulosta hyvältä. Ja miksei olisi, koko maailma kuuntelee niitä läppärin kaiuttimista tai kolmen euron kuulokkeista. Ihan sama.
Vaan Revo Superconnectin kanssa ei todellakaan ole ihan sama. Kyllä sillä kuuntelee sitä 128kbps-tavaraakin, mutta koneen äänenlaatu paljastaa, että kyse ei todellakaan ole mistään CD-laadusta. Joten parempaa soimaan. Tidal iPhonesta soimaan ja kuuluu, että nyt kuunnellaan jotain ihan muuta kuin perus pöytäradiota.
Vähintään oikeaa hifiä…
Ensimmäinen huomio on se, että bassopää ei ole jotakuinkin jokaisen markkinoilla olevan kompaktin yhden laatikon ratkaisun tapaan jatkuvasti henkseleitä paukuttava ”minä olen näin pieni ja pystyn jytisemään näin paljon”. On se toki uskottavaa myymälän hyllyssä, mutta tippaakaan yliammuttuna voi ruveta kuulostamaan rasittavalta yllättävän pian. Vaan kun siten saadaan helpommin asiakkaan rahat kassalaariin eli pääasia hoidettua.
Superconnectilla musikki kuitenkin kiitää ihan eri tavalla kun bassopuuro ei ole oletuksena peittämässä kaikkea muuta alleen. George Bensonin Beyond the Blue Horizon -levy jäi pyörimään pitkäksi aikaa. Siinä on mainioita yhdessä soittavien muusikoiden hienovaraisia kiihdytyksiä, kaverin yllyttämisiä kiihdyttämiseen ja tahallisia pieniä takakenoja, joista otetaan vauhtia seuraavaan hyväntuuliseen spurttiin.
…vai parempaa kuin perushifi?
Kuuntelijan vartalo sykkii mukana, nyökkii, nojaa ja kulkee sitä tahtia kuin musiikki kuljettaa. Kauppias kertoi, miten vaikeaa on lähteä aamulla kotoa kun Superconnectista virtaava musiikki ei päästä irti. Lauseen uskottavuus ropisi kovasti kun sen kuuli sanatarkasti kolmannen kerran samasta suusta. Mutta toisaalta nyt kun peliä kuuntelee itse niin on pakko myöntää, että ei ole musiikki pöytäradiosta toistunut tällä groovella koskaan aikaisemmin. Eikä ollenkaan aina perinteisestä hifikaiutinparistakaan.
Kun sanoin, että bassopää ei pullistele, en tarkoita, että Revo olisi kevytsointinen. Se on vain luonnollinen, ei jumputtava. Ja saa siitäkin lisää bassoa, sen kun kääntää valikon bassonupista. Säädettävyys on hyvästä senkin takia, että bassopää korostuu huoneessa eri tavalla sijoituksesta riippuen. Parempi siis hakea omaa korvaa miellyttävä basson voimakkuus sen mukaan, mihin Revon asettaa.
Ocean’s Eleven -soundtrackin alkuraidalla George Clooneyn ääni kuulostaa uskottavalta ja lämpimältä, mutta ei paksulta. Hyvillä perinteisillä hifikaiuttimilla artikulaatio ja diskantin puhtaus ovat tietysti vielä parempia, mutta onhan sitä saatava lisärahalla sitten lisää. Bassotestinä hyppään nelosraitaan The Plans. Kyllä, bassoa irtoaa ja kompaktiksi laitteeksi kiitettävän alas ulottuvana.
Kun hanaa avaa reippaasti niin toki rajat tulevat vastaan ja nimenomaan bassopäässä ensimmäisenä. Kyse kun nyt ei ollut jääkaapin kokoisesta pelistä kilowatin vahvistimella ja supererikoismegapitkäiskuisilla 18-tuumaisilla. Ja niin hauskoja sellaiset 18-tuumaiset bassot ovatkin lyhyinä annoksina, ei niitä jaksa kovin kauaa vaan meluun väsyy.
Superconnect soi pelkistetyn kauniisti ja siinä on se erityisen mukava puoli, että musiikki vetää mukaansa vaikka aamusta iltaan. Se nettiradioiden tyypillinen 128kbps ääni alkaa tosin väsyttää eli ohjelmalähteenä ennemmin ainakin Spotify Premium tai mieluummin Tidal ellei sitten ihan omalta verkkolevyltä löytyvä musiikki. Koska Revo ei koita olla erikoisen jyhkeä, poikkeuksellisen kimaltava tai harvinaisen erotteleva, sen ääni ei väsytä. Ja koska menopuoli on kuitenkin erinomaisen hyvässä jamassa, sen ääni ei ole vaisu.
Menevä tapaus, mutta kenelle?
Siten – se oleellinen kysymys, onko Superconnect yli 400 euron hintansa arvoinen? On se kivan näköinen, mutta pingpongialaiset tekevät mistä vain kivan näköisen kunhan hintaa saa olla yli vitonen. Ja Superconnectissa ei ole akkua eli sitä ei noin vain napata kainaloon terassille eikä varsinkaan pidemmälle retkelle. Kaukosäätimenkään tuntuma ei ole ihan paras mahdollinen.
Jos kaipaat uhkean muhkeaa soundia niin Revo ei ole markkinoiden paras ratkaisu, se kun ei yritä olla myymälän makein tapaus. Vaan jos äänitteen soundien sijaan se musiikkillinen sisältö on sinulle oleellista, Superconnectin tarttuva soundi on ehdottoman loistava.
Tein viimeisiä kuunteluja Revo Superconnectilla niin, että se nökötti kookkaan kaiutinparin oikean puoliskon päällä. Äänenlaatua kuvaa ehkä parhaiten se, että harhaannuin ihmettelemään, miksi kaiutinparin vasen yksilö on pimeänä. Pääsin läiskäisemään itseäni kämmenellä otsaan – tajusin, että vain Superconnect on päällä, ei normaalit stereot. Se varmasti kuvaa parhaiten äänenlaatupuolta.
Nettiradioiden toistoa ei löydy kovin monesta pöytäradiosta saati sitten kykyä soitella niitä verkkolevylle tallennettuja aarteita. Monelle nuorelle verkkolevy saattaa olla streamauspalveluiden aikakaudella outo ajatus musiikkisäilöksi ja kun Revo Superconnect ei välttämättä edes soi aivan teinimaun vaatimalla tavalla niin ehkä selkein ratkaisu on kutsua sitä vaativan aikuisen pöytäradioksi.
Lyhyesti: Mukaansatempaavaa soundia pelkistetyn elegantissa kuoressa ilman turhaa pullistelua.
Hinta: 429 euroa
Maahantuoja: Musiikin.com
Revo-kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.