Rega Brio-R -vahvistin ja DAC -DA-muunnin testissä

Brittiläisvalmistajan hinnat alkaen -mallit eivät tosiaan pröystäile ulkonäöllään. Kuluttaja, jolle oleellisinta on pakaran paksuinen umpimetallinen etulevy ja kuorma-auton vannetta muistuttava volumesäädin, ei näitä huomaa ollenkaan. Testiin tuleet hopeanharmaat vaihtoehdot ovat jopa vaatimattomia, siinä missä maahantuojalta loppumaan päässet mustat antaisivat ehkä paremmin viitteitä sisällään asuvasta eläimestä.

Brittiläisen valmistajan Brio-R -vahvistimen ja nimensä mukaisesti toimivan DAC -DA-muuntimen ajatuksessa on jotain peribrittiläistä hifihenkeä. Value, he sanoisivat. Me puhumme paljon pidemmällä muodolla ja ehkä silti hieman yksinkertaistaen hintalaatusuhteesta. Jätetään epäoleellinen pois ja mietitään, miten musiikista saisi mahdollisimman paljon irti sillä rahasummalla, joka laitteisiin on laitettavana.

Nyt CD-levyjen saatua rinnalleen tietokoneet ja verkkosoittimet, ja jossain mielessä jo edelleen ja yläpuolelleenkin, on perinteinen stereovahvistimen ja CD-soittimen paketti hajoamassa. Nytkin testiin tuli vahvistimen seuraksi DA-muunnin, joka nielee digitaalisignaalia monesta eri ohjelmalähteestä ja muuntaa sen perinteiselle vahvistimelle sopivaan analogiseen muotoon.

”Brio-R ja DAC onnistuvat
kaivamaan esitykseen
hyväntuulisen svengin.”

Niin, perinteiselle vahvistimelle. Brio-R ylläpitää myös tiettyä brittihifiin liitettyä perinteistä henkeä, joka kulkee nimillä PRAT (pace, rhythm and timing) tai Flat-Earth. Koska hifiharrastus on täynnä monenlaisia kuppikuntia, nuo termit toimivat sekä haukkumasanoina että ihastelun välineinä. No, minä lähinnä ihastelin sitä hillittömän hyväntuulista vauhtia, jota setti piti yllä. Vaikea siitä oli haukkuja ruveta keksimään.

Ilopilleri

Aivan ensitahdeista alkaen oli selvää, että tässä on sitä jotain. Elävyyttä, helppoutta, iloisuutta ja pirteyttä. Ok, ehkä soundista sitten puuttuu se paras kuulaus ja puhtaus, mutta tilalla oleva elämänmakuinen pieni roso tuntui yhtäkkiä paljon aidommalta kuin viimeiseen saakka siloiseksi hinkattu keinotodellisuus.

Tässä vaiheessa olin kokeilemassa pelkkää vahvistinta Logitech Transporter -verkkosoittimen ja Aurelia Graphica -kaiutinparin kanssa eli Regan oma DA-muunnin vasta odotti vuoroaan.

Biisistä toiseen, musiikkilajista riippumatta, Brio-R:n soundissa oli jotain sellaista innostavaa ja aitoa, jota ei tule aina vastaan selvästi kalliimmissakaan kapineissa. Bassopää ei murahda aivan alas asti, mutta enempää ei osaa kaivatakaan koska musiikki rullaa erittäin hyvää tahtia koko ajan eteenpäin.

Muistan menneisyydestä pykälää vanhemman Brion kuuntelun. Siinä oli soundillisesti hieman samaa, mutta samalla se jätti tunteen, että seuraksi valitun kaiuttimen pitää olla mahdollisimman helppo kuorma. Tällä uusinta-R-kierroksella ei esiintynyt mitään tuollaista, ulkoisesti hyvin vaatimaton vahvistin piti Graphica-parin kanssa yllä sellaista tahtia, ettei paremmasta väliä.

Brio R:n hyväntuulinen drive tuo eloa siinä klassiseen kuin rock-musiikkiinkin, mutta minun korvaani sen ominaispiirteet ovat ehkä vahvimmillaan juuri kevyellä musiikilla.

Monimuotoinen muunnin

On ihmisiä, joiden mielestä DA-muunnin on maailman tylsin hifilaite. Rega DAC ei istu siihen ryhmään. Ensinnäkin se hallitsee varsin hyvin ne tarpeet, joita digihifistillä on eli se ei aiheuta tarpeettomia ongelmatilanteita. USB-tulon lisänä on pari sekä koaksiaalisia että optisia tuloliitäntöjä. Toisin sanoen pelkistetyn oloinen muunnin toimii keskuksena suurellekin määrälle digitaalisia ohjelmalähteitä. Etenkin, kun se hyväksyy signaaliksi käytännössä mitä vain aina viimeisimpiin korkearesoluutioversioihin asti.

DAC:ssa on viisi erilaista suodinta, jotka vaikuttavat äänenlaatuun. Suotimien ero on sekä esi- että jälkisoinnin määrä ja suodon muoto. Kyse on siis siitä alipäästösuodattimesta, joka poistaa toimintakaistan yläpuoliset roskat pois. Puristi ihmettelee, että eikö yksi täydellinen riittäisi. Käytännön harrastaja tietää, että se, mistä minä pidän, ei välttämättä ole nappivalinta kaverille. Kaikilla harrastajilla on omia makuja, tarpeita ja toiveita – ja juuri niin kuuluukin olla.

Hämmensin itseni aloittamalla loogisesti Filter 1 -vaihtoehdosta. Tuo mainittu lievä Flat-Earth-henkinen hieman karu ja ehkä karkeakin, mutta enemmän musiikkiin ja muusikoihin kuin äänitetuotantoon paneutuva soundi korostui selvästi. Ja suoraan sanottuna minun makuuni jo hieman liikaa. Tiedän, jollekin toiselle tulos olisi hyvin voinut olla entistä innokkaampi tutina puntissa.

Mielessä kävi sekin, että Transporter-verkkosoitin on erittäin hankala vertailukohta. Se kun parin tonnin hintalappunsa lisäksi edustaa erittäin hyvää hintalaatusuhdetta äänenlaatunsa puolesta.

No, napista DACia ja tutkimaan seuraavia suodinvaihtoehtoja. Tässä kohtaa tuli taas erinomainen muistutus siitä, että yllättävänkin pienet asiat voivat muuttaa lopputuloksen täysin eri henkiseksi. Filter 1:n vaihtuminen Filter 3 tai 4-versioihin tuotti soundin, joka oli jotakuinkin yhtä soljuvaa ja kuulasta kuin vertailukoneessa. Se ei ole aivan pieni saavutus. Ei, kyse ei ole suurista äänensävyllisistä vaihteluista, joita kaiuttimien vaihtaminen tuottaa vaan toisenlaisista muutoksista. Pienistä vivahteista, jotka itseasiassa määrittelevät ne todelliset luonteenpiirteet.

Roppakaupalla sisäistä kauneutta

Kaksi pientä harmaata laatikkoa. Kun markkinoilla on toinen toistaan uhoavampaa lookkia, nämä voivat helposti jäädä huomiotta. Ne isot uholaitteet eivät vain välttämättä välitä samaa, mihin Rega Brio-R ja DAC pystyvät. Iloa, hyväntuulisuutta ja pirteää elävyyttä.

Tarkkuus, neutraalius ja läpikuultavuus ovat kaikki hyveitä, mutta Brio-R ja DAC onnistuvat niiden lisäksi kaivamaan esitykseen hyväntuulisen svengin, jonka seurauksena on se kaikkein paras asia: mieli lähtee miettimään valmiiksi, mitä kivaa seuraavaksi kuuntelisin.

Lyhyesti: Pienet ja hillityt laitteet, joiden soundi on menevän elävä ja hyväntuulinen.
Hinnat:
Rega Brio-R 699 euroa
Rega DAC 699 euroa
Maahantuoja: Stereo Helsinki