Hurjasti edellistä sukupolvea modernimpi ja tyylikkäämpi ulkoasu sekä selvästi parantunut äänenlaatu ovat tuoreen Bronze-malliston valttikortit.
Monitor Audio esitteli talvella 2020 Bronze-sarjan kuudennen sukupolven. Bronze on ”perusmalliston” toiseksi edullisin kaiutinsarja ja ollut iät ja ajat erittäin myyty ja lehdistössä pidetty. Edellinen sukupolvi oli ainakin minun silmiini tyyliltään selvästi vanhahtava, tämä uusi tehtaankin sanoin moderni mallisto sen sijaan on selkeästi tätä päivää. Monitor Audio sanoo, että ulkonäköpiristyksen tarkoitus oli tehdä ”pelkistettyä, mutta ei mitäänsanomatonta” tyyliä. Väittäisin heidän onnistuneen oikein hyvin.
pelkistettyä, mutta ei mitäänsanomatonta
Kuten lähes kaikissa Monitor Audion malleissa, kaiutinelementit kiinnittyvät paikoilleen pitkillä pulteilla takalevyn kautta. Tästä on kaksi oleellista hyötyä: yksi on tietysti se, ettei etulevyn pelkistettyä ulkoasua rikota kourallisella ruuveja ja toinen akustisesti oleellinen kun läpi kotelon kulkevat pultit jäykistävät kotelorakennetta huomattavan paljon. Ulkoasun puhdaslinjaisuutta auttaa sekin, että maskit kiinnittyvät magneetein eli etulevyssä ei ole kiinnitysreikiä.
Akustisista uudistuksista ensimmäisenä nappaa silmään uusi diskanttielementti, jonka tyyli on selkeästi samanlainen kuin Silver- ja Gold-malleissa. Elementin ritilän rei’itys ei vaikuta ääneen, mutta on sekä visuaalinen juju että suojaa tehokkaasti herkkää kullanväristä diskanttikalottia uteliailta sormilta, kynsiltä ja nokilta. Verkon takana olevalla diskantilla on nyt pieni suuntain ympärillään. Se auttaa sovittamaan diskantin suuntakuvion bassokeskiääniseen ja on erittäin oleellinen etenkin Bronze 100 ja Bronze 500 -mallien 8-tuumaisen bassokeskiäänisen kanssa. Lisäksi suuntain vähentää elementin kuormitusta heti jakotaajuuden yläpuolella eli siellä, missä asia on kriittisin.
Tehonkestoa on parannettu myös bassoissa. Puhekelan koko on suurempi eli se kestää lämpiämättä kovaa soittamista entistä paremmin. Kartioiden muotoa on myös muokattu, jotta kartioresonanssit saadaan muokattua ja käytettyä mahdollisimman yksinkertaista jakosuodinta eli lyhyttä signaalitietä.
Laaja, mutta selkeä mallisto
Joillain valmistajilla on useita hyvin samankaltaisia malleja, joista on vaikea hahmottaa, mikä on minkäkin juju. Bronzet ovat onneksi selkeitä. Niin jalusta- ja kuin lattiamallejakin on pienempi 5.5-tuumaisella bassolla ja isompi 8-tuumaisella bassolla. Vaikka lattiakaiuttimien kaksi ”bassoelementtiä” näyttävät ulospäin identtisiltä, Monitor Audio on käyttänyt jo pitkään kummassakin omaan tarkoitukseensa optimoitua mallia. Ylempi on suunniteltu puhtaaseen keskialueen toistoon ja alempi on nimenomaan bassoille tehty pitkäiskuinen malli. Toisin sanoen ylempi on bassokeskiääninen ja alempi on nimenomaan bassoelementti.
Näiden perusmallien lisäksi on sitten kotiteatteriin C150-keskikaiutin, FX-surroundkaiuttimet, W10-aktiivisubwoofer 10-tuumaisella bassoelementillä ja 220 wattia jatkuvaa tehoa tarjoavalla vahvistimella sekä AMS Dolby Atmos Enabled -kaiuttimet. AMS istuu ulkonäöllisesti ihan nappiin Bronze 50:n ja Bronze 100:n päälle, mutta sitä voi käyttää hyvin muidenkin mallien kanssa.
Testissä ovat nyt solakat Bronze 50 -jalustakaiutin ja Bronze 200 -lattiakaiutin. Nuo mallit tutkin läpi musiikinkuuntelijan vinkkelistä ja jatkan sitten kasaamalla C150, FX ja W10 -malleista kotiteatterin.
Lähtökohta lattialta – Bronze 200
Aloitan kuuntelut malliston selkeimmällä musiikinkuuntelijan vaihtoehdolla eli Bronze 200:lla. Lattiamalli ei tarvitse erillistä jalustaa ja sen voi olettaa soivan kaikissa olosuhteissa tarpeeksi tuhdisti ilman subwooferia. Aloitusraidaksi Mission Impossible -elokuvan soundtrackilta raita The Heist. Ilmavuus välittyy hienosti, samoin rumpujen voima. Kaiuttimet ovat nyt noin 30 cm päässä seinästä ja voimaa on suoraan sanottuna vähän yliampuvasti. 20 -30 cm siirto eteenpäin tekisi bassoalueesta neutraalin, mutta tämä vain nyt tuntuu aika mukavasti elämää suuremmalta ja leffasoundtrackiin sopivalta joten annan olla näillä paikoilla.
The Heistin kohdassa 2:40 oleva matalataajuuksinen humaus ei toistu samalla tavalla kuin hyvin järeillä kaiuttimilla, mutta se nyt ei ole minkäänlainen yllätys. Enemmänkin yllätys on, että tuo signaali ei aiheuta sivuoireita, vaikka äänenvoimakkuutta on jo melko runsaasti.
eniten viehättää se, ettei soundi laahaa yhtään ”käsijarru päällä”
Siirrän kaiuttimia 20 cm kauemmas seinästä ja mätkimisenergian määrän varmistamiseksi mäjäytän vielä hetkeksi soimaan Billy Gibbons And The BFG’s:n kappaleen Got Love If You Want It ja potku on kyllä solakalle kaiuttimelle kiitettävän hyvää. Bassoilla on luontaista voimaa ja jäntevyyttä, mutta eniten viehättää se, ettei soundi laahaa yhtään ”käsijarru päällä”. Tuo kääntyy ihan suoraan mukaansa tempaavaksi soundiksi.
Entäs se herkempi puoli bassomätön lisäksi? Runsaan puolen vuosisadan takaa Billy Holiday ja I Get Along Without You Very Well. Stereokuva on ilmava, esittäjät ovat kaikki paikoillaan, mutta mitään ei osoiteta sormella eikä merkitä alleviivaustussilla. Enemmänkin niin, että edessä soi vahvasti läsnäoleva hengittävä kokonaisuus. Musiikkidiggareille koukuttava kokemus, mutta studiotyöskentelijälle ei välttämättä riittävän analyyttinen.
Hinautumalla runsaan metrin edemmäs tilan tarkkuus avautuu aivan eri tavalla ja kolmiulotteinen teräväpiirtostereokuva kertoo hyvinkin selkeästi äänitteelle, nyt George Bensonin The Gentle Rain -kappale soimassa, tallennetun tilainformaation. Bronze 200 on sen kokoinen kaiutin, ettei se pysty luomaan enää kolmen metrin päähän supertarkkaa sterokuvaa. Yksinkertaista fysiikkaa, jota ei voi kiertää normaalilla kotelokaiuttimella. Tilanne olisi sama vaikka kaiuttimien hinta olisi kymmenkertainen.
Kannattaa muistaa myös se, että avara ja ilmava stereokuva ei ole välttämättä yhtään huonompi kuin supertäsmällinen tilamallinnus. Stereokuva on monessa musiikissa asia, joka ei vaikuta millään tavalla siihen, miten esityksen tunnelma ja muusikoiden ideat välittyvät. On tietysti äänitteitä, joissa stereokuvalliset asiat ovat hyvin oleellinen osa, mutta kaikissa niistäkään se sisältö ei vain ole kovinkaan pitkään kuuntelijan kiinnostusta ylläpitävää. Kokeilkaa vaikka selailla albumeja, joiden nimessä on sana Test.
Hämmästyttävä pienokainen – Bronze 50
Ajattelin tehneeni isonkin virheen kun kuuntelin ensin isoa lattiamallia ja sitten peruutan vaatimattomampaan jalustamalliin. Vaan teinkin virheen olettaessani tehneeni virheen. Bronze 50 kuulostaa nimittäin hämmentävän samanlaiselta kuin Bronze 200.
Bassoilla jalustamalli on hieman pyöreämpiluonteinen, tuplaelementtisen ja kookkaamman Bronze 200:n jäntevyyteen ja ulottuvuuteen ei ymmärrettävästi päästä. Ero on kuitenkin pieni ja osalla äänitteillä häviää lähes kokonaan. Yleinen sointitasapaino, keskialue, diskantti ja stereokuva ovat Bronze 50:llä ihan samat kuin Bronze 200:llakin. Katie Meluan Shy Boy -testiraita soi kuulaasti ja kauniisti vailla mitään rasittavuutta, Rinneradion Rajavaara nousee kiitettävän painostavaa tunnelmaa piirtävänä saaden kylmät väreet selkäpiihin ja Ocean’s Eleven -soundtrackin The Plans -raidalla Pittin ja Clooneyn artikulaatio on selkeää, mutta alleviivaamatonta.
äänessä ei ole mitään, joka saisi kaiuttimen kuulostamaan pieneltä tai etenkään alle 400 euroa pari maksavalta
”Soi kokoistaan isomman kuuloisesti” on ehkä kuluneimpia hifilauseita, joita markkinoinnissa on käytetty. Bronze 50 nyt vain on juuri tuota. Ei se hätyyttele järeiden mallien bassopuolen kontrollia tai ulottuvuutta, mutta sen äänessä ei ole mitään, joka saisi kaiuttimen kuulostamaan pieneltä tai etenkään alle 400 euroa pari maksavalta. Bassokin on todella hyvää luokkaa uskottavuudeltaan ja tarkkuudeltaan.
Selkeä äänensävyllinen ero nyt esitellyn Bronze-sarjan solakoiden mallien ja kalliimman malliston Silver 50:n ja Silver 300:n välillä on se, että samalle etäisyydelle seinästä asetettuna Bronze soi mehevämmin. Silver on optimoitu soimaan bassoiltaan varsin neutraalisti lähellä seinää kun taas Bronze tarvitsee samaan äänensävyyn enemmän etäisyyttä. Uskon tämän olevan tarkasti suunniteltu juttu ja valmistajan tietävän, että nämäkin käytännössä päätyvät usein hyvin lähelle seinää ja sitten vain soivat muhkeasti.
Harvinainen läpikuultavuus
Nykykaiuttimissa törmää onneksi harvemmin äänensävyltään räikeästi päin seiniä soiviin kaiuttimiin. 90% on kohtalaisen tasapainoisia ja valinta voidaan tehdä enemmän nyanssien perusteella kuin ylipäätään toimivuuden.
Joskus termi ”neutraali” vain saa negatiivisen maineen. Ajatellaan, että se tarkoittaa tasapaksua ja tylsää. Tämä johtuu siitä, että markkinoilla on kaiuttimia, joiden äänensävy on neutraali, mutta ne soivat juurikin tasapaksun keskiharmaasti. Läpikuultavuutta ei ole, pienet detaljit muusaantuvat ja tulos on tylsä.
Bronzet ovat läpikuultavuuden suhteen hyviä ja hinta huomioiden kiitettävän hyviä.
Tuoreet Bronzet ovat läpikuultavuuden suhteen hyviä ja hinta huomioiden kiitettävän hyviä. Ne onnistuvat välittämään äänitteestä niin ääniteteknisiä yksityiskohtia kuin itse esityksen tunnelmankin. Toki osa ansiosta menee siihen, että vahvistimena ei ollut hinnat alkaen -kotiteatterimalli vaan kauniin kuuloinen GoldNote IS-1000.
Silti, eloton ja innostamaton kaiutin olisi ollut hyvänkin vahvistimen perässä eloton ja innostamaton.
Laajennus kotiteatteriin
Bronze C150 -keskikanavan kaiuttimen äänensävy on todella tarkasti sama kuin 50-jalustamallin ja 200-lattiamallin. Ainoa ero on siinä, että suljettukoteloinen C150 ei toista bassoa, mutta sen ei ole tarkoituskaan tehdä niin. Joka tapauksessa AV-vahvistimen kaiutinasetuksista on aiheellista käydä valitsemassa ainakin keskikaiutin ja surroundit pieniksi. Yleensä paras tulos tulee sillä, että kaikki kaiuttimet etukanavia myöten asetetaan pieniksi ja sekä LFE-kanava eli se .1-kanava että kaikkien kaiuttimien bassokuormakin ohjataan subwooferin tai subwooferien toistettavaksi. Tämä tietysti sillä oletuksella, että subwoofer on tehtäviensä tasalla.
C150:n äänensävy kestää hyvin sijoituksen telkkarin alle tai päälle ihan seinän viereen
Suljetun kotelon ja hieman stereomalleja kevyemmän bassotoiston etu on se, että C150:n äänensävy kestää hyvin sijoituksen telkkarin alle tai päälle ihan seinän viereen. Se seinustasijoitus kun korostaa bassoa ja jos kaiutin soisi jo itse tuhdisti, seinän tuoma bassokorostus tekisi äänestä niin paksun, että artikulaatio alkaisi kärsiä eli suomeksi: et saisi dialogista enää niin hyvin selvää.
Bronze FX -surroundkaiuttimet eivät ole tavalliset vain yhteen suuntaan säteilevät vaan niissä on bassokeskiääninen kohti kuuntelupaikkaa ja diskanttielementti kummassakin viistossa kyljessä. Diskantit voi kytkimellä valita toimimaan bipolina eli samassa vaiheessa tai dipolina eli vastakkaisissa vaiheissa. Rakenteen idea on se, että kaiuttimet luovat suuren ja laajan tilavaikutelman surroundääneen eivätkä myöskään paikannu yhtä helposti lähellä olevalle kuuntelijalle kuin peruskaiutin.
Etenkin kapeissa huoneissa kotiteatterin reunimmaiset paikat sijoittuvat lähelle sivuseiniä ja pahimmillaan leffaa seuraava melkein nojaa surroundkaiuttimeen. Silloin käy helposti niin, että surroundkaiuttimen signaali ei ole osa kokonaisuutta vaan ääni paikallistuu kaiuttimeen ja tilaäänen uskottavuus lässähtää. Kolmeen suuntaan säteilevä surroundkaiutin ei ole mikään satunnainen aivopieru vaan hyväksi havaittu ratkaisu ja käytössä aina Hollywoodin leffastudioiden luottokaiutinvalmistaja MK Soundin THX-hyväksyttyjä malleja myöten.
Normaalista poikkeavasta säteilykuviosta huolimatta seinää vasten asennetun Bronze FX:n perussävy on riittävän samanlainen etukaiuttimien kanssa. FX:n luoman äänikuvan laajuuden kyllä kuulee. Surroundkentän koko on bipoli-moodissakin selvästi suurempi kuin vaikka käyttämällä Bronze 50:ä surroundkanavissa ja naksauttamalla valintakytkimet dipoli-asentoon avaruus laajenee entisestään.
Onko bipoli vai dipoli oikea ratkaisu sinun tilaasi? Se on sitten ihan puhtaasti makuasia. Saat tykätä kummasta vain enemmän ja käyttää sitä. Bipoli-valinnalla äänensävy on tarkemmin etukaiuttimien kanssa yhtenevä, dipolilla ei ihan niin samanlainen vaikkakin edelleen riittävän lähellä ja surroundäänikentän koko vieläkin avarampi. Etenkin jos leffaa katsottaessa joku istumapaikoista on hyvin lähellä surroundkaiutinta, dipoli-valinta estää kaiuttimen paikallistumista hyvin tehokkaasti.
Kokonaisuutena Bronze C150 ja Bronze FX:t istuvat – kuten tietysti kuuluukin – todella nappiin pääkaiuttimien kanssa. Riippumatta siitä, käytätkö vasemmassa ja oikeassa kanavassa Bronze 50:ä vai Bronze 200:a. Kaiuttimien toistama tila istuu täydellisesti yhteen ja tulos on hienon yhtenevästi ympäröivä äänikenttä ihan viidelläkin kaiuttimella. Tästä on hyvä jatkaa, jos haluaa laajentaa kaiutinpatteristoa niin kuuntelupaikan taakse kuin kattoonkin. Ja bassoille.
Epäilyttävä subwoofer
Tiedän muutamankin ihmisen nostaneen suuren haloon siitä, että Bronze-sarjan W10-subwooferille luvataan alarajataajuudeksi 34 hertsiä. Eikös subwooferin pitäisi toistaa alle 20 hertsiin saakka? Niin, että vapina vain pyyhkii huoneen yli ja lahkeet lepattavat vaikkei mitään kuulu. Toki se olisi kivaa, mutta joko kotelokoko tai hinta kasvaisi äkkiä vähintään kaksinkertaiseksi. Ihan kaikkea ei 660 eurolla voi saada, mutta oleellinen kysymys onkin, että mitä sillä saa.
Sillä saa bassoille kontrollia, josta vain haaveillaan vähän kalliimpienkaan passiivikaiuttimien kanssa. Sillä saa riittävästi mehevyyttä, joka varmistaa, ettei basso kuulosta kuin hakattaisiin puukauhalla ämpärin pohjaa. Sillä saa mielettömän paljon puhdasta ääntä pienestä ja edullisesta subwooferista. Ja koska subbari on tosiaan hyvin kohtuullisen kokoinen, sen sijoittaminen bassotoiston kannalta hyvään paikkaan on paljon helpompaa kuin tosi alas toistavan jääkaappipakastimen kokoisen arkun. Movie-, Music-, Impact-valintakytkin antaa vielä mahdollisuuden muokata subbarin äänellistä luonnetta oman maun mukaiseksi.
En kiistä, etteivätkö alimmat bassot jäisi toistumatta. Ja luonteeltaan W10 on pehmeästi murahtava, ei Bruce Leen tiukkuudella potkiva. Nämä eivät ole huippusubwooferin määreitä. Uskaltaisin silti väittää, että Bronze W10:llekin on paikkansa maailmassa kun huomioi sen koon ja hinnan. Leffoille se täyteläinen pehmeys sopii sitäpaitsi oikein hyvin. Ymmärrän toki hyvin, että osalle kuuntelijoista se vavahduspuoli on hyvin tärkeää ja onneksi heille on paljon vaihtoehtoja siihen pystyviksi subwoofereiksi. Ovat sitten vain isompia tai kalliimpia, yleensä sekä isompia että kalliimpia.
Kovempaan bassonnälkään Monitor Audio Bronze -kaiutinpaketin ostajalle yksi luonnollinen suunta on valmistajan oma Silver-sarjan W-12. Sen toisto venyy huoneessa 20 hertsiin saakka 12-tuumaisen bassoelementin ja 500-wattisen vahvistimen turvin. W-12 on toki kalliimpi, mutta myös paljon suorituskykyisempi eikä kuitenkaan juuri Bronze W10:ä suurempi.
Subwooferista kannattaa sitten muuten aina muistaa, että vain sijoittamalla se hyvälle paikalle ja tekemällä säädöt hyvin, siitä saa parhaan mahdollisen äänenlaadun. Ellet osaa itse tätä tehdä, hanki myyjäliikkeestäsi apua.
Sulavan sujuva parina tai laajennettuna
Uusi Bronze-sarja on monellakin tavalla hyvin tervetullut mallisto. Niin jalustamalli Bronze 50 kuin lattiamalli Bronze 200:kin soivat kauniisti, hyväntuulisesti ja innostavasti. Hurjan hyvälle tuulelle tekevän äänen ei tarvitse olla kahelin kallista. Kaiuttimet eivät ole ronkeleita musiikkilajin suhteen vaan toimivat kaikenlaisella materiaalilla Stravinskystä Sepulturaan.
Jos tulee tarve laajentaa stereojärjestelmää kotiteatterin puolelle, C150-keskikaiutin ja FX-surroundkaiuttimet istuvat täydellisesti pääkaiuttimien jatkoksi. Lopputulos on erittäin yhtenäinen ja leffatunnelman tiukasti välittävä paketti. Subwooferin valintaan vaikuttavat paljon omat mahdollisuudet ja halut. Bronze W10 on helppo valinta, mutta parempia on, jos lompakko kestää isomman investoinnin.
Palaute kuudennen sukupolven Bronzeista on maailmaltakin hyvin positiivista
Palaute kuudennen sukupolven Bronzeista on maailmaltakin hyvin positiivista. Ulkoasua on kehuttu paljon, samoin miellyttävää, mutta ei tylsää äänensävyä.
Stereonet tiivistää arvostelunsa kommenttiin: ”Uusi Bronze 50 on vakuuttava kaiutin. Sen äänestä ei arvaisi miten kompakti ja edullinen malli on kyseessä.” He myös muistuttavat siitä, että kyse ei ole pelkästään edullisimpien budjettijärjestelmien tuotteesta vaan kaiuttimen kyvyt riittävät hyvällä oheiskalustolla paljon pidemmällekin: ”Kytke sen eteen kunnollinen vahvistin ja ohjelmalähde ja Bronze 50 tosiaan nousee siivilleen.”
Puolan High Fidelity toteaa Bronze 200:a, että ”uuden Bronze-sarjan äänimaailma on modernisoitu. Se on raikas, avoin ja puhdas. Sekä muotoilu että soundi ovat miellyttäviä, inhimillisiä. Kaiutin ei ala rasittamaan pitkissäkään kuuntelurupeamissa ja toimii hyvin myös hiljaisella voimakkuudella. Nämä ovat nopeat, dynaamiset kaiuttimet loistavalla stereokuvalla ja kaiuttimet itse häviävät täysin äänikuvasta. Erittäin hienot ja hienon kuuloiset kaiuttimet loistavaan hintaan – tästä johtuen RED Fingerprint -arvosanan arvoiset”.
Lyhyesti: Hillitty ja kuitenkin makea ulkoasu, hurjan hyvää ääntä hintaisekseen.
Hinnat:
Monitor Audio Bronze 50: 365 euroa parilta
Monitor Audio Bronze 100: 455 euroa parilta
Monitor Audio Bronze 200: 799 euroa parilta
Monitor Audio Bronze 500: 1 150 euroa parilta
Monitor Audio Bronze C150: 315 euroa
Monitor Audio Bronze FX: 455 euroa parilta
Monitor Audio W10: 660 euroa
Maahantuoja: Concept Hifi
Monitor Audio -kauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama ja valmistaja
Kommentointi suljettu.