Luxman DA-100 -DA-muunnin ja -kuulokevahvistin testissä

Luxmanin runsaan tuhannen euron hintainen DA-muunnin DA-100 on ulkoiselta olemukseltaan hyvin samanlainen kuin aiemmin testatut SQ-N100-putkivahvistin ja D-N100-CD-soitin. Vakaa ja pelkistetty, mutta joka osaltaan viimeistelty ja tarkkaan mietitty kompakti harkko. Nuppien tuntuma on määrätietoisen jämäkkä ja kotelo on yksinkertainen, mutta hieno.

Etulevyn pieni näyttö kertoo valitun digitaalifiltterin ja sisääntulevan signaalin näytteenottotaajuuden. USB-liitännästä DA-100 tukee signaalia 24 bittiseen ja 96 kilohertsiseen saakka, S/PDIF-tuloista eli optisesta ja koaksiaalisesta liitännästä 24bit / 192kHz asti.

Soittaa käytännössä kaiken

Kolmen digitaalitulon – USB:n, optisen ja koaksiaalisen – lisäksi on analogiannot eli DA-100 toimii myös esivahvistimena ja poikkeuksellisesti digitaaliannotkin, jos haluat jatkaa digitaalisignaalia muille laitteille. Analogituloja ei ole, tämä pieni Luxman keskittyy DA-muunnokseen ja sen jälkeiseen signaalin vahvistamiseen.

Nykyajan selkein verkkosoitin, tietokone, soittaa kaiken verkosta löytyvän materiaalin. Ja USB-liitäntänsä ansiosta DA-100 nielee kaiken, mitä tietokone osaa soittaa. Musiikin streamauspalvelut, nettiradiot ja omalta kovalevyltä tai verkkolevyltä löytyvät tiedostot – CD-tasoiset ja korkeampiresoluutioiset – kaikki soivat.

Rullaava ja sulavasointinen

Luxman DA-100:n ääni DF1-digitaalisuotimella on erittäin hieno yhdistelmä läpikuultavaa tarkkuutta ja miellyttävyyttä. Voisi kuvitella käytössä olevan hyvin korkealuokkaisen putkivahvistimen vaikka koneen sisuksista löytyykin vain puolijohteita. Bassopää soi nopean kevytliikkeisesti, mutta myös riittävän täyteläisesti.

”Keskialueen läsnäolossa on sekä
lempeyttä että välittömyyttä.”

Ihan viimeistä tiukinta korvalehtiä tärisyttävää terävyyttä iskussa ei ole, mutta ei sitä oikein osaa kaivatakaan vaikka juuri nyt tunnelmaa luo Ken Ishiin hyvin tiukkatempoinen Melting Pot -teknoraita. Kyse ei siis ole hissuttelusta.

Keskialueen läsnäolossa on sekä lempeyttä että välittömyyttä, 1950-luvun alussa äänitetty Billie Holidayn Lady In Satin -levy soi särähtämättä, mutta niskakarvoja nostattavan tunnelmallisesti vaikka kuulokkeet ovat vain edulliset AKG K-601:t. Enemmänkin läsnäolevia soundeja on tullut vastaan, mutta hyvin usein lievän päällekäyvyyden sivuoireella.

Dire Straitsin ehkä parhaalta eli ensimmäiseltä levyltä löytyy äärimmäisen svengaava Sultans Of Swing. Sekin välittyy neutraalisti ja puhtaasti, mutta vailla minkäänlaista kireyttä, steriilisyyttä tai kuunteluväsymystä aiheuttavaa karheutta. Rytmi kulkee rullaavana. Alleviivattua sykettä, nytkytystä ja tykitystä, ei ole. Luonne on enemmän helppo ja rento kuin analyyttinen ja skarppi.

DF2 eli vaihtoehtoinen digitaalisuodin loi minun korviini aivan aavistuksen kuivakamman esityksen, mutta ero on hyvin hyvin pieni. Niin pieni, että usein oli vaikea löytää sitä ollenkaan.

Palasin DF1-suotimeen, mutta oleellisempaa kuin se oli saada lisää musiikkia soimaan.

Misson Impossible -soundtrackin The Heist kutoo tiivistyvää tunnelmaansa tarkasti. Bassot vavahtavat hyvin (mitä nyt kuulokkeilla vavahduksia pystyy välittämään) ja vauhti kiihtyy kiihtymistään kunnes tulee ensimmäinen käännekohta. DA-100 ohjaa enemmän tunnelmaan kuin absoluuttiseen ääniteruodintaan. Se ei ehkä ole studion tarkin mahdollinen työkalu, mutta mainio laite kun halutaan puhdasta, mutta miellyttävää ääntä.

Paksua rintakarvaa pursuava David Lee Rothin Sensible Shoes on juuri sitä, miellyttävää ja mukaansa tempaavaa musiikkia. Kulkevaa ja hyväntuulista. Lähes yhtä hyvin kuin äärimmäisen tiukasti viettelevä Herbie Hancockin Doin’ It. Doin’ It kulkee määrätietoisella sykkeellä ja kuljettaa kuuntelijaa mukanaan.

Ei tarkkailutyökaluksi vaan nautiskeluun

DA-100 on selkeä ja läpikuultava, mutta painottuu kyllä enemmän kuuntelunautintoa tuottavalle puolelle kuin äärimmäiseen viimeisen kilahduksen analyysiin. Lämminsointisuudestaan huolimatta bassoa ei nosteta pintaan eli jos haluat tuhtisointisen lopputuloksen niin valitse kuulokkeet sen mukaisesti.

Luxman DA-100:n kanssa sen ulkonäkö varmasti vaikuttaa paljon ostopäätökseen. Jos kaipaa prameutta niin valinta voi helposti kallistua muualle vaikka soundipuoli natsaisikin. Sen sijaan, jos näkee Luxmanin tyylissä pelkistetyn kauneuden ja japanilaisen tinkimättömän viimeistelyn niin DA-100:sta voi olla huomattavan vaikea vastustaa.