Minä aloitin koulun 1970-luvun lopussa. Silloin myös kiinnostuin musiikista ja sain oman ensimmäisen kannettavan ”mankkani”. Mono, musta sentään, radiokasettinauhuri. Siinä oli äänensävynsäädin, jolla pystyi vääntämään sellaisenaan honottavaa ääntä lisäksi kihiseväksi tai kumisevaksi. Kasetit vouvasivat pesässä ja radio rutisi.
Kun aiheesta on päässyt vähän pidemmälle äänentoiston tiellä, ymmärrätte varmaan alustavan vastentahtoisuuteni ottaa Logitechin, sen hiiri-, näppis- ja tietokonekaiutinvalmistajan, kannettavan soittopelin tutkittavaksi. No hyvä, on on sillä firmalla mainio Squeezebox-tuoteperhekin. Mutta ei sen mainitseminen ole ollenkaan yhtä vaikuttavaa kaiutinartikkelissa kuin vain näppiksien.
No, mikään ei tee niin hyvää kuin ennakkoluulojen kevyt ravistelu kirveellä aika ajoin.
”Mikään ei tee niin hyvää
kuin ennakkoluulojen
kevyt ravistelu kirveellä
aika ajoin.”
Kuulutko VIP-kerhoon?
Logitech UE on nimenomaan Apple-ympäristöön tehty. Jos et kuulu klubiin, portsari ei kuitenkaan käännytä sinua kokonaan pois vaan ohjaa sivuovelle, jossa on liitäntä perinteiselle 3,5-milliselle plugille. Sitä kautta saa UEn soittamaan musiikkia mistä vain lähteestä. Niin, ja UE Air Speakerin edessä on lisukkeena perinteinen iDokki, johon saa sujuvasti sujautettua kannettavan iSoittimensa.
Logitechin kannettava ei siis tue muuta langatonta musiikin siirtoa kuin Applen Airplayta. Airplayssa se linkittyy osaksi kotisi langatonta verkkoa ja näkyy iTunesissa tietokoneen omien kaiuttimien vaihtoehtona. iTunesissa on helppoa soittaa niin lukemattomia nettiradioita kuin omiakin musiikkitiedostoja. Ja jos iTunes musiikkikirjastosi on häviöttömällä ALAC-pakkauksella niin äänenlaatu ei siis jää ainakaan lähteen laadusta kiinni. Päinvastoin kuin niissä kasettimankoissa, joissa soundi oli hyvinkin rajusti kiinni siitä, montako kertaa C-kasetin nauhan oli vetänyt kasetista ulos.
Koska Logitech UE kytkeytyy osaksi kodin verkkoa, voi sitä myös ohjata mistä vain verkon alueelta. Ja toisaalta se sitten soittaa musiikkia iTunesistasi missä vain verkon alueella. Esimerkiksi meillä WLAN-purkin signaali yltää sujuvasti pikku-ukon hiekkalaatikolle eli Ellan ja Aleksin voisi halutessaan ottaa sinne mukaan, jos hiekkikseltä vain saisi töpselisähköä. Ehkä se UE Boombox on kuitenkin akkukäyttöisenä helpompi roudattava.
Oleellista on…
…tietysti se, miltä tämä muovinen langaton kaiutin kuulostaa. Nostin purkin kyökin ja olohuoneen välielle pöydälle asennuksen jälkeen ja iTunesista AC/DC soimaan. Se asennus muuten sujui suhteellisen sujuvasti vaikka pidänkin itseäni suhteettoman kankeana kaiken maailman konffausten kanssa.
Yllätys on suuri, ei mitään hurjaa kaupallista bassoboostia, tai passopuustia kuten yläbassoklonkutusta usein olisi aiheellismpaa kutsua, eikä ylenpalttisen munattoman pehmoiseksi siloiteltua yleissoundia. Ääni on suoraan sanottuna AC/DC:llä yllättäväkin uskollinen alkuperäiselle rään määrälle. Yläpää ei ole samalla tavalla kuulaan puhdas kuin parhaissa ratkaisuissa, mutta hintaansa nähden soundi on varsin mainio.
Pysyäkseni A-luokan musiikissa jatkan Analog Pussylla. Ok, nyt huomaa, että bassopäätä ei tällä sijoituksella tosiaan tule ihan hirveästi. Siirrän UE Air Speakerin seinustalla ja koska se on kaiutin, se reagoi uuteen sijoitukseen kuin kaiutin – lisää bassopäätä ja enemmän lämpöä alakeskialueelle. Tälläkään sijoituksella soundi ei muutu ylenpalttisen paksuksi. Ihan kunnioitettavaa, olisin kuvitellut tälläisessä tuotteessa olevan hyvin suuren himon vääntää balanssi räikeänkin jumputtavaksi.
Suurin osa teistä soittaa kuitenkin jotain B-luokan listahittejä. Minun toimittajana pitää sitten varmaan kokeilla Beatlesia – Hard Day’s Night soimaan vaikka teen juttua keskellä päivää. Minä en Rytmittömistä ymmärrä mitään, mutta svengi on sen verran vahva, että voin hyvin kuvitella bändistä pitävien lähtevän seilaamaan lattialla samantien eestaas. Oma nilkkakin alkoi venkuloida, mutta laitan sen venyttelyn piikkiin kun en Beatlesista perusta.
Hyvä musiikki, kuten George Benson, kertoo, että tasapainoista keskialuetta reunustavat hieman mattamainen yläpää ja jonkin verran ulottuvuudeltaan rajoittunut basso. Luonteessa ei kuitenkaan ole mitään sellaista ongelmaa, että siihen käytännössä kiinnittäisi juurikaan huomiota kuunnellessaan musiikkia taustalla. Taustamusiikkikaiuttimeksihan tämä on tarkoitettu. Ei siihen, että istutaan erikseen rakennetussa pehmustetussa huoneessa jäpittämässä kitaristin paikkaa virtuaalisessa ääniavaruudessa.
Ai niin. iTunesin taajuuskorjaimella äänensävyä voi muokata helposti sen mukaan, mihin kaiuttimen on sijoittanut ja millaisesta soundista itse pitää. Eniten potkua UE Air Speakerista saa sijoittamalla sen pöydälle seinän viereen ja tasoittamalla yläbassoa ja alakeskialuetta (100 – 300 hertsin aluetta noin suurinpiirtein) pari pykälää taajuuskorjaimella.
Parempaa vain kalliimmalla
Logitech UE Air Speaker on hintaisekseen varsin hyvä. Sen äänenlaatu ei mainittavasti häpeä esimerkiksi Jamo P404 -aktiivikaiuttimia. Tuplaamalla budjetin saa kyllä parempaa ääntä, esimerkiksi NADin hifiputkella tai verkkosoittimella ja siihen liitettävällä hyvällä aktiivikaiutinparilla. Kummatkin vaihtoehdot vain nostavat hintalapun ainakin noin tuplaksi. Verkkosoittimen ja kaiutinparin vaihtoehto lisää myös johtosoppaa ja palikoiden määrää, joka saattaa olla puristiselle minimalistille kynnyskysymys.
Oleellista on se, että UE Air Speaker on aivan riittävän hyvälaatuinen välittämään musiikin tunnelman kuuntelijalle. Oli se sitten leffasoundtracin painostava vyörytys, trimmatun broilerin kaakatus, nostalgiahitin selkäpiitä kylmäävät muistot tai joku muu – ne välittyvät tällä äänenlaadulla varsin mainiosti.
Kommentointi suljettu.