Isobarik on Linnin klassisin ratkaisu isojen lattiakaiuttimien bassotoistoon. Onko se jäänne menneiltä vuosikymmeniltä vai saadaanko systeemillä edelleen todellista hyötyä? Kiihtyykö, kulkeeko ja pysähtyykö?
Kuuntelin syksyllä Linnin Majik-sarjan 109- ja 140-kaiuttimia kotona ja vertasin niitä omassa seinässä oleviin 106C-uppomalleihin. Tämä tietysti herätti pahan uteliaisuuden sekä siihen, miten lämminsointinen Majik 140 toimii muissa ymäristöissä ja toisaalta tietysti siihen, millainen Majik-sarjan lippulaiva Isobarik on verrattuna 140:n.
Isobarik-mallit ovat olleet Linnin juttu aivan aikojen alusta saakka. Kahdella vastakkain asetetulla elementillä saadaan samalle kartiopinta-alalle tuplasti moottoria. Paperilla tulos on hyvin alas ulottuva toisto ja pienempi särö, mutta paperilla ei toki voi soundista sanoa muuta kuin sen, että paperi rapisee. Kenkää nauhasta ja kohti kuuntelupaikkaa.
Halvalla hyvät pohjat
Paikallisella Linn-kauppiaalla olivat pohjiksi soimassa Akurate DSM -verkkosoitin ja Akurate-sarjan päätevahvistin. Kaiuttimina olivat pienet ja halvat Linn Sneaky Unikit. Pienessä huoneessa hyvin pieni Unik soi aivan riittävän täyteläisesti ja ennen kaikkea drive oli aivan hurja. Nopeutta oli koko ajan erinomaisesti, kuin erinomainen ratakierros autolla. Vauhti on päätä huimaava, mutta yhtään virhettä ei tule. Jokainen mutka mennään hienosti ja täsmällisesti juuri oikeaa linjaa. Tai kuin Olympia-tason pariluistelijat. Jokainen liike tiedolla, taidolla ja tulkinnalla, joka jämäyttää vain haavi auki katsomaan.
Elektroniikan taso on varmasti riittävä testattaville kaiuttimille ja etenkin 230 euron kappalehintaisen Unikin kanssa aika räikeä esimerkki siitä kuinka paljon etupäälläkin on merkitystä. Kokonaisuutena setti soi nimittäin todella hienosti.
Perinteisestä lattiamallista…
Kaiutinnoston muodossa hoidetun alkulämmittelyn jälkeen kuultavat Majik 140:n ensitahdit ovat selvästi erilaiset kuin Unikilla. Unik on aivan mainio halpakaiutin, se osaa olla riehakas ja innostunut kuin lapsi iloisesta asiasta – ja hyvä musiikki on aina iloinen asia.
Luulen, että kaverit tekivät itselleen karhunpalveluksen laittamalla halvan ja aivan hillittömän menevän ja hyväntuulisen kaiuttimen pohjalle. Sen vallatonta kiitämistä jää vähän ikävöimään, vaikka ison kaiuttimen edut pikkuhiljaa nousevatkin esille.
Majik 140 on isompi, vakaampi, myös tummempi ja rauhallisempi. Esitys on hyvinkin läpikuultava pienen huoneen aiheuttamasta bassokumusta huolimatta. Aavistuksen runsas bassopää tekee pelkkää hyvää monelle äänitteelle, paranevat vain aavistuksen lämmitessään. Ei hyvä punaviinikään ole nautinto jääkaappikylmänä. Nyt vain hätyyteltiin jo sitä sopivan runsauden ylärajaa.
Astor Piazzolla, Bill Evans. Sävyjen kauneus on erinomainen, Waltz for Debby -teoksen raukea tunnelma avautuu hienosti ja vetää mukaansa syvälle jazz-klubin hämyyn. Stravinskyn Tulilintu nousee vakaasti ja teoksen synkkä alkutunnelma välittyy lähes tarpeettoman vahvana.
Rävytän Metallican …And Justice for All -aloitusraidan. Tiukkaa mättöä. Rummuniskut tuntuvat kehossa, kitara iskee aavistuksen taka-alalta ja bassopää potkii tuhtina. Larsin aina haukutut tuplabasarivyöryt hyökkäävät nopeina sarjoina. Tahti on tarkoituksellisen jarrutteleva, se kuuluu selvästi. Jätkillä olisi menohaluja, mutta kun pitää tehdä synkkää ja rankkaa niin ei saa kaahata liikaa.
…Isobarikin kontrolliin
Majik 140:t huoneesta ulos ja Isobarikit samoille paikoille tilalle. Tuloksena bassopää rauhoittui ylemmiltä osiltaan ja alabassoille tuli huomattavasti lisää auktoritteettia, ulottuvuutta ja kontrollia. Yleistä läpikuultavuutta ja nopeutta on äänitteestä riippumatta selvästi Majik 140:stä enemmän, musiikki kulkee vapautuneemmin ja hengittää selvästi helpommin.
Stravinskyn alussa on paljon irtonaisempi tunnelma, yksittäiset nousut irtoavat vaivattomammin ja Unikiin verrattuna 140:ssä kuulunut tietty nopeudellinen rajoittuneisuus loistaa kokonaan poissaolollaan.
Siirtyminen Unikin pirteästä eloisuudesta 140:n tavallaan ahdisti koska pienessä tilassa 140:n bassopää on vain liian voimakas – siinä missä isossa ja avarassa huoneessa kuten omassa olohuoneessamme se oli juuri nautinnollisen mehevä. Nyt Isobarik vie musiikista ylimääräisen pehmoisuuden pois, mutta jättää luuston päälle runsaasti lihasta.
Kunhan Tulilintu pääsee synkästä alusta hieman eteenpäin niin Isobarik osoittaa sujuvasti vauhtivarojen riittävän pitkälle. Samalla äänestä kuuluu, että kontrollia ja tarkkuutta on kuitenkin vielä enemmän kuin vauhtia.
George Bensonin It’s Uptown hurjastelee niin, että kuuntelija jää hetkeksi pelkästään ihmettelemään menoa ennen kuin ehtii mukautua elävään menoon ja tarttuu musiikkin mukaan.
Vanha ”viisaus” Isobarik-bassosta sanoo, että sillä saadaan tosi hyvin ulottuvuutta, mutta nopeuden kustannuksella. Ja paskat. Majik Isobarikin basso on yhtä hidas ja raskasliikkeinen kuin Hessu Disneyn animaatiossa jääradalla pikakelauksella katsottuna. Sillä erolla, että Hessulla ei ole kontrollia koipiinsa, Isobarikilla alimpiin oktaaveihin huomattavan hyvin.
Kuuntelijaa viedään
Syke onnistuu pelaamaan kuuntelijalla palloa niin, että hyppyytyksestä vain nauttii. Kuuntelijasta tulee ehdottomasti vietävä eikä viejä, mutta vienti on viimeisen päälle sekä taitavaa että viettelevää.
The Future Sound of Londonin teos Dead Cities ja jälleen kerran nimikkokappale. Ei, ei rajoitu setin kyky pelkkään akustiseen. Ihan ensimmäinen mieleen tuleva asia on se, että pitääpäs hankkia levy. Seuraava on bassopään ulottuvuuden huomio ja yksittäisten tehostesoundien hyvin tiukka mekaaninen luonne, ei mitään pehmoilua tai turhaa kaunistelua.
Deep Forestin World Mixillä basson todella hyvä ulottuvuus tulee esille erinomaisesti. Alapää tosiaan kouraisee erittäin syvältä ja voimalla kun on tarvis. Monella äänitteellä ei edes ajattele, että energiaa riittäisi lähelle kuuloalueen alarajaa. Onpas vain ja sen toistaminen hyvin tuo huomattavasti lisää tunnelmaa.
Ai niin. Demotila oli pieni ja akustiikaltaan hankala. Sen ominaisuuksiin tuli vain kiinnitettyä aika vähän huomiota alun jälkeen. Jotain Linn tekee niin, että tyypilliset hifimääreet jäävät pois yhtälöstä. Vasta sammutettuani musiikin huomasin, että en taaskaan miettinyt stereokuvaa koko parin tunnin kuuntelutuokion aikana. Kuuntelin esitystä ja musiikkia. Vaikka en kaikista asioista myyjien kanssa olekaan samaa mieltä, niin setin kyky välittää musiikin tunnelmaa on kiistämättä hyvin vahva.
Nähtyjä ja kuultuja perusteita
Linnin kanssa ei yleensä puhuta akustisista asioista, koko merkin juju verhoutuu liian helposti pelkkään magiaan. Mutta kun katsoo vierekkäin Majik 140:stä ja Majik Isobarikia niin muutamat Isobarikin akustisesti paremmat lähtökohdat ovat helppoja löytää.
Pykälää pienempi keskialue-elementti on helpompaa sovittaa 1,5-tuumaiseen diskanttiin ja lattianrajassa oleva basso saa sekä maksimituen rajapinnoista että pystyy välittämään ajallisesti yhtenäisen iskun, jota hieman perässä tulevat heijastukset eivät pääse sotkemaan.
Äänessä nähtävät asiat kuuluvat selkeinä. Majik Isobarikin bassotoisto on toki tasoltaan miedompikin, mutta on se myös oikea-aikaisessa iskevyydessä muutenkin Majik 140:ä selvästi edellä. Miedompi taso tarkoittaa tietysti myös sitä, että Isobarik toimii lähempänä seinää ja bassoalueen oikea-aikaisuus korostuu entisestään. Etenkin pienemmässä huoneessa Majik 140 saattaa jo kaivata hieman tilaa taakseen, jottei bassopää muutu liian hallitsevaksi.
Oikeaan seuraan
Nyt Majik Isobarik oli hyvässä seurassa, pykälää korkeampitasoisen Akurate-elektroniikan ohjaamana. Oma Sekrit DSM:ni tuskin olisi omilla pienillä päätevahvistimillaan paljastanut kaiuttimesta kaikkea. Majik DSM on se järkevä lähtötaso, jonka seuraan Majik Isobarik kannattaa kytkeä.
Kuten muutekin Linnin kaiuttimet, on myös Isobarik aktivoitavissa tai monijohdotettavissa. Monijohdotuksesta ensimmäinen harppaus eteenpäin on kaksoisvahvistus neljällä päätevahvistinkanavalla, esimerkiksi Majik 4100 -päätteellä. Seuraava askel siitä eteenpäin on aktivoida basso eli korvata suurihäviöinen basson passiivisuodin aktiivielektroniikalla. Tämä on helposti toteutettavissa aktivointikortilla, joka laitetaan Linnin vahvistimen sisälle.
Aktivointi voidaan toki viedä loppuun saakka ja ohjata Majik Isobarikin jokaista viittä kaiutinelementtiä omalla päätevahvistimellaan.
Harppaaminen mallistossa askeleen ylöspäin tuo nytkin selvän vastineen suuremmalle rahasummalle. Tämä ei yllättänyt. Se sen sijaan yllätti, miten paljon helpommin Majik Isobarik istuu pienempäänkin tilaan kuin Majik 140. Hintaeroa toki on pikavilkaisulla melkein kaksinkertaisesti. Vaan jos ajattelee hamuavansa Majik 140:stä paremmalla jalustalevyllä ja ehkä pianolakkapinnalla niin rahallinen ero Majik Isobarikiin kutistuu lähes kokonaan pois. Minä miettisin siinä vaiheessa todella tarkkaan, kumpi kaiutin tarjoaa enemmän. Kiiltävä 140 vai perusviimeistelty Isobarik.
Ei, Isobarikit eivät ole minulla kotona. Ainakaan vielä. Löysin kyllä sopivan hintaisen Majik 4100 -päätevahvistimen ja sitä myötä houkutus verkkosoittimen ja kaiuttimien päivittämisestä on huomattavan suuri.
Tarkennus: Vaikka Isobarikissa onkin viisi kaiutinelementtiä, kotelon alaosassa toimivat kaksi bassoa ovat kytkettyjä yhteen ja siten nelikanavainen vahvistin, Majik 4100 tai Akurate 4200, riittää koko kaiuttimen aktivointiin.
Lyhyesti: Majik Isobarik tarjoaa väkevää vääntöä ja notkeaa kevytliikkeisyyttä musiikkilajista riippumatta.
Hinnat:
Linn Majik 140: 2 429 euroa parilta
Linn Majik Isobarik: 4 343 euroa parilta
Valmistaja:
Linn kauppiaasi:
Kuvat: Samu Saurama
Kommentointi suljettu.