Valmistajan toiseksi pienimpään R-51PM-aktiivikaiutinmalliin voit kytkeä kaikki oleelliset ohjelmalähteet, käyttää sitä mukavasti kaukosäätimellä ja se soi täyteläisesti murahtaen ilman lisäbassoakin. Koko stereot kahteen kaiuttimeen pakattuna.
Klipschin vastikään testattu R-41PM oli hauska, mutta jätti pienen tuntuman, että kannattaisiko kuitenkin sijoittaa enemmän rahaa ja valita vähän isommat. Tai siis suosittelin suoraan, että jos kaiutin voi olla isompi ja kalliimpi niin The Sixes olisi kyllä minun valintani.
Moni musiikki saa selvästi lisää uskottavuutta ja aitoutta.
R-51PM on vain noin satasen kalliimpi kuin R-41PM eikä kamalan paljon kookkaampi. Äänellinen ero pikkuveljeen on kuitenkin tosi selvä, tällä kuuntelee musiikkia ilokseen. Kun bassoilla on oleellisesti enemmän murahdusta ja mukavammin ulottuvuutta kuin 41:llä niin moni musiikki saa selvästi lisää uskottavuutta ja aitoutta.
Asiallisen rock ulkoasu
Klipsch R-51PM:n ulkoasu on suoraa lainaa R-41PM-pikkuveljestä. Maskin kangas tuo vähän mieleen kitaravahvistimet ja vintagekaiuttimet, joissa kankaan ulkoasu oli oleellinen osa tyyliä. Se on akustisesti hyvin toimiva, mutta näyttää paljon peruslirua kaiutinkangasta hienommalta. Koteloiden pinta on ihan aitoa muovikelmua, mutta tuo MDF-levyn pinnalle liimattu kelmu näyttää metrin päästä ja kauempaa oikein asialliselta puupinnalta. Suurin kiitos tästä tulee pinnan struktuurille, pinnoite ei olekaan täysin tasainen vaan imitoi puun hieman elävää pintaa.
Oikean kanavan kaiuttimen takana on sitten jo synkkää goottifiilistä. Synkkää siis siinä suhteessa, että olisi ne tekstit voitu painaa mustaan takalevyyn jollain tummanharmaata selvemmin näkyvällä värillä. Vaan eipä noita montaa kertaa tarvitse ihmetellä, käyttöönotossa lähinnä.
Analogisia tuloja on kaksi ja toinen niistä voidaan kytkimellä valita RIAA-korjauksen tekeväksi tuloksi levysoittimelle. Et siis tarvitse lisäosia R-51PM-kaiutinparin kanssa edes soittaessasi älppäreitä. Digitaaliset tulot ovat optinen esimerksi telkkarin äänelle ja tietokonetta varten USB. Lisukkeena on vielä antoliitäntä erilliselle subwooferille, jos kaiuttimien oma basson määrä ja ulottuvuus eivät riitä. Tosin riittävät ne varsin pitkälle.
Ja onhan siellä tietysti yhdet kaiutinliittimet, joilla parin vasen puolisko kytketään tähän vahvistimet sisältävään oikeaan kaiuttimeen.
Rock rock, mutta ei vain rock
Valmistajan soundi on selvästi tuhtiutunut edellisestä sukupolvesta. Edeltävä R-15PM-malli oli bassoiltaan tätä mehevästi soivaa R-51PM:ää napakammin iskevä. R-51PM on edelleen mukavasti kulkeva, mutta ryskii paljon rajummalla auktoriteetilla. Ja tämä siis sen jälkeen kun kaiuttimissa oletusarvoisesti päällä olevan bassokorostuksen on ottanut pois päältä pitämällä kaukosäätimen Sub-painiketta muutaman sekunnin pohjassa. Bassokorostuksen kanssa soundi on ainakin minun makuuni selvästi liian paksu ja kumiseva.
Menevälle räminärockille Klipschin soundi on juuri sitä, mitä lääkäri määrää. Billy Gibbons And The BFG’s mättää päin näköä innolla ja voimalla eikä jää AC/DC:n ”Dandöö”-klassikko tippaakaan huonommaksi. Basso jysähtää mukavalla tasapainolla voimaa ja iskua, keskialue on tasapainoisen läsnäoleva ja diskantilla on hyvin energiaa, mutta ei kuunteluväsymystä tuottavaa kihinää. Hirveän alas bassotoisto ei ylety, mutta riittää uskottavaan potkuun ja todella bassonnälkäisille sitten vain subwoofer kiinni siihen sub-out-liitäntään.
Eli onko akustisen musiikin kuuntelu itsemurhayritys? Dave Brubeck ja Kathy’s Waltz varovaisena aloituksena aiheesta. Kyllä, mukavan henkilöauton hintaisella highend-laitteistolla pianon sävyt olisivat aidommat ja tilavaikutelmassa olisi varmasti enemmän ilmavuutta. Mutta kovin pitkälle kappaletta ei tarvitse kuunnella kun R-51PM:n hyvä kulkevuus on vienyt mennessään ja saanut unohtamaan vaihtoehdon, että jos vain liikkuisikin marraskuun räntätuiskuissa lämpimän umpiauton sijaan jalan.
Hyvän kulkevuuden, yleisen innostavuuden ja riittävän tasapainoisen yleissävyn lisäksi Klipsch-parivaljakko pystyy piirtämään tämän kokoiseksi kaiuttimeksi varsin hienon stereokuvan. Solisti loksahtaa keskellä tarkasti paikoilleen ja tila avautuu syvyyssuunnassakin. Ei R-51PM alleviivaa tilaan asettuvia instrumentteja yli kahden metrin päästä kuunneltaessa, mutta sijoittaa kyllä kaiken varsin hyvin kohdalleen oikean kokoisena.
Harhauttavan houkuttava
Ajauduin kuuntelemaan Rammsteinia ja tutun Los-raidan perässä ehtivät pyöriä niin Amerika kuin Moskaukin ennen kuin ajatukset palasivat siihen, että piti sitä akustisen musiikin toimivuutta kokeilla. No, ainakin pakaralihakset ovat saaneet hyvää treeniä pompottaessaan minua sohvalla saksalaisen mätön tahdissa.
Igor Stravinskyn Kevätuhri kiinnittää huomiota tutusta poikkeavan esityksen nyansseihin ja saa minut kaivelemaan muitakin versioita. R-51PM:n vähän korostetun tuhti sointi ei periaatteessa ole omiaan klassisen musiikin kuunteluun, mutta etenkin rauhallisella äänenvoimakkuudella tuo pieni täyteläisyyslisä haittaa totta puhuen olemattoman vähän.
Iso akustinen orkesteri on se kaikkein vaiken toistettava. En minä kiistä, etteikö aktiiviselle klassisen musiikin kuuntelijalle olisi näitä Klipschejä parempiakin kaiutinvaihtoehtoja, mutta löytyykö selvästi paremmat aktiivikaiuttimet useilla sisääntuloilla ja kaukosäädöllä alle 600 euron, sitä epäilen paljon.
2 Comments
Olisi hienoa jos saisit
Olisi hienoa jos saisit testiin lippulaiva mallin RF-7 III. Ei ole enää mikään halpa, mutta koko ja suorituskyky huomioon ottaen ei ole kalliskaan kaupalliseksi tuotteeksi. AvsForumilla arvostelija ylisti sitä aika isosti. Vielä hienompaa olisi, jos saisit testiin myös lippulaiva keskikaiuttimen ja surroundit. Kiitoksia Audiovideo sivustosta, tätä on ollut ilo seurata.
Minä vihjaisen aiheesta
Minä vihjaisen aiheesta maahantuojalle. Ja kiitos kiitoksista 🙂