Kompakti aktiivikaiutinpari oleellisilla liitännöillä ja viihdyttävällä soundilla. Niin, ja entistä kivemmalla viimeistelyllä!
Klipschillä on laaja mallisto kaiutinpareja, joissa kaikki, mitä normaali kuluttaja äänentoistolta tarvitsee, on pakattu stereopariin kaiuttimia. Näiden aktiivikaiuttimien liitännät ovat riittävät ja kaikki säätyy mukavasti kauko-ohjaimella. Vasta markkinoille tullut Klipsch R-41PM korvaa vanhemman R-14PM:n (kyllä, mallimerkintöjen kanssa mennään takuulla sekaisin useampaan otteeseen) ja on valmistajan aktiivikaiuttimien pienin malli, tietokonekaiuttimet poislukien.
R-41PM:n viimeistely on hoidettu taitavasti. Kyllä, nenä vaaksan päässä kaiuttimista näkee, että halvalla on tehty. Mutta jos elät normaalielämää lähikyttäämisen sijaan ja katsot kaiuttimia esimerkiksi metrin päästä, ne näyttävät vain oikein hyvin tehdyiltä. Pinta on edelleen muovia kuten aikaisemmissakin valmistajan saman sarjan pömpeleissä, mutta nyt struktuuri muistuttaa puuta. Mukavan elävä pinta yhdessä lirua peruskaiutinkangasta makeamman näköisen pölysuojan kanssa tekee R-41PM:stä hyvinkin klassisen ja varteenotettavan oloisen kaiuttimen. Koputtamalla koteloa rystysillä vaikutelma vain vahvistuu. Eivät nämä umpiharkoilta kuulosta, mutta riittävän tukevilta kyllä.
Sopivat liitännät
R-41PM kopioi liitännät suoraan edeltäjästään ja miksipä ei kun ne olivat jo siinä oikein passelit. Digitaalisignaalille on sekä optinen tulo esimerkiksi televisiosi äänelle että USB. Kytkemällä tietokone R-41PM:n USB-liitäntään kaiuttimet näkyvät tietokoneelle ulkoisena äänikorttina ja kaikki äänet voi ohjata suoraan Klipscheille.
Analogisia tuloja on niitäkin kaksi. Yksi on 3,5-millisellä plugilla tehty normaali linjatulo ja toinen RCA-liittimillä oleva versio. Jälkimmäisen voi valita kytkimellä joko linjatuloksi tai sitten levysoittimen tuloksi. R-41PM:ssä on siis myös levysoitinesivahvistin sisällä. Kytkemällä levysoitin normaaliin linjaliitäntään ääni olisi pelkkää korkeataajuista kihinää ja olemattoman hiljaista. Levysoitinesivahvistin pitää siis olla levysoittimessa, erillisenä tai vahvistimessa eli tässä tapauksessa kaiuttimien sisällä olevan vahvistimen yhteydessä.
Näiden päälle on vielä Bluetooth, jonka kautta on superhelppoa kenen vain soittaa musiikkia puhelimestaan. Lisäksi on antoliitäntä subwooferille. Se, että Klipsch R-41PM:n kaukosäätimessä on nappulat subwooferin voimakkuudensäädölle, on erittäin hyvää palvelua.
Kaiuttimien perusrakenne on nelituumainen bassokeskiääninen refleksikotelossa ja 19-millinen diskantti nelikulmaisen tractrix-torven pohjalla. Vahvistintehoa on 70 wattia ja maksimiäänenpaineeksi luvataan pienikokoiselle kaiuttimelle varsin hurja 105 desibeliä.
Maksimiäänenpaineeksi luvataan pienikokoiselle kaiuttimelle varsin hurja 105 desibeliä.
Klipschille pitää antaa erityiskiitos riittävän suuriläpimittaisesta refleksiputkesta. Markkinoilla on arvostettujen merkkien highend-kaiuttimia, joiden äänestä kuulee selvästi, miten antamalla yhtään hanaa liian pienikokoinen refleksiputki alkaa ensin tuhista ja sen jälkeen vetää bassopäätä tukkoon. R-41PM:n kanssa näi ei käy, ilman virtausnopeus refleksiputkessa pysyy hillittynä ja sivuoireettomana.
Tuleeko sitä bassoa vai ei!?
76 Hz. Se on lukema, jonka valmistaja ilmoittaa bassotoiston alarajaksi ja tuollainen lukema kauhistuttaa kaikkia pieniä hifistejä niin, että alahuulen lisäksi väpäjää moni muukin paikka. Näkeehän luvusta sen, että kovin matalia humahduksia näistä pienistä kaiuttimista ei tule, mutta ei se silti kerro yhtään, miltä basso kuulostaa. Aiempien Klipschien perusteella olin positiivisen odottavalla kannalla kun laitoin ensimmäisen kappaleen soimaan.
Ai kamala, soundi on rajun yläbassokorostuksen takia aivan tukossa! Tätä en sitten miehenä kehtaa kenellekään myöntää julkisesti, mutta kaivoin käyttöohjeen esille etsiäkseni, onko kaiuttimessa joku kytkettävä (pois kytkettävä) bassokorostus. Ja on niissä. Kolme sekuntia kaukosäätimen SUB-painiketta ja Dynamic Bass EQ hiljenee.
Vedän pienokaisia vielä parikymmentä senttiä seinustalta irti ja bassopää rauhoittuu ronkelin hifistin makuun sopivammaksi. R-41PM:n soinnissa on ilman Dynamic BAss EQ:takin annos isottelua, pikkukaiutin koittaa uskotella olevansa kokoistaan järeämpi ja yleensähän sellainen ei täydellisesti onnistu.
Bassotoisto on hieman pehmeä ja yläbassoille painottunut, mutta se ei kuitenkaan pilaa oleellista keskialuetta. Tuttu Billie Holidayn I’m a Fool to Want You rävähtää soimaan vahvasti läsnäolevana ja kiitettävän suurena. Billien artikulaatio toistuu hyvin selvänä ja näin pienikokoisiksi kaiuttimiksi R-41PM piirtää aivan asiallisen stereokuvankin. Diskantin suuntain ja suuntaimen muotoinen kehys bassoelementillä auttavat oleellisesti asiaa.
Katie Melua ja tuhtisointinen Shy Boy -kappale taas muistuttaa vanhaa äänitettä selvemmin bassokorostuksen olemassaolosta. Toisaalta, aika moni kuuntelija kaipaakin hieman neutraalista tuhdimpaa soundia ja juuri sitä Klipsch R-41PM tarjoaa. Basso ei väännä ikkunoita karmeistaan vaan luo täyteläisen pehmeän pohjan, jolla musiikki kulkee. Ja kulkee merkille uskollisesti todella hyvin. Minä en tiedä, miten Klipsch yhdistää hyvän ”draivin” ja mehevän bassopään – periaatteessa nuo asiat kun ovat toistensa kilpailijoita. Mitä taikuutta onkaan käytetty, se toimii hyvin.
Oma musiikkimaku
Klipsch R-41PM ohjaa musiikkivalintoja niihin, joissa kulkevuus – syke ja sen mukaansa tempaavuus – on prioriteettilistan kärkipäässä. Sävytoistoltaan hienosyisempiäkin kaiuttimia maailmassa on, toki monet niistä moninkertaisesti tätä pientä Klipschiä kalliimpia. Hyvällä albumilla käsi heiluu kerta toisensa jälkeen rytmissä kohti kaiutinta kääntämään äänenvoimakkuutta suuremmalle ja suupieliä yläviistoon.
R-41PM:n diskantti on raikkaan kirkas, mutta ei yliampuva. Yläpää on myös puhdas, sen enempää vanha Herbie Hancockin Hang Up Your Hangups kuin tuoreempi Billy Gibbons And The BFG’s ja Got Love If You Want It ei riivi korvia. Jälkimmäinen kyllä mätkii rintalastaan sellaisella innolla, ettei pikkukaiuttimella olisi alkuunkaan lupaa tehdä niin. Pakarat tekevät sohvalla ahkerasti työtä heiluttaessaan kuuntelijaa biisin tahdissa. Jossa siinä on ehkä yksi testaajan tekemä virhe. Nämä ovat kaiuttimet, joita voi kuunnella oikeaoppisessa kuuntelukolmiossa, mutta mielekkäämpää on antaa musiikin virrata riippumatta siitä, missä on ja mitä tekee. Ja juuri siinä kaiuttimen kyky välittää musiikillista sisältöä äänitedetaljien sijaan on oleellista.
On ihan selvää, että monelle ei-hardcore-harrastajalle R-41PM:n ominaisuudet ja ääni ovat juuri sitä, mitä ostaja kaipaa. Hyvin toimiva selkeä kaukosäädin, pirteä soundi, järkihinta ja kaikki oleellinen selkeässä paketissa. Se hardcore-harrastajakin voi vain löytää näille mielekästä käyttöä verstaalta, autotallista tai työhuoneelta vaikka herkimmät hetkensä viettäisikin hurjasti kalliimman ja eksottisemman laitteiston äärellä.
PS. Jos sinulla on kaksi kertaa R-41PM:n verran rahaa ja kaiuttimet voivat olla neljä kertaa suuremmat, suosittelen kyllä ehdottomasti Klipsch The Sixes -mallia . Se tarjoaa ainakin kaksi kertaa enemmän hauskaa.
Kommentointi suljettu.