Huomattavan moni kalliista hitech-subbareista käyttää 12-tuumaisia elementtejä. Niitä sitten puolustellaan hyvin monella eri tavalla. Kerrotaan moottorin erikoisrakenteista, puhutaan huimista iskunpituuksista, selitellään sitä ja tätä. Mutta silti, onhan se 12-tuumainen subbarielementiksi aika pieni. 12-tuumaiseen verrattuna 15-tuumaisessa on lähes tuplasti pinta-alaa ja yksinkertaisesti selvästi enemmän munaa. Ja Klipsch R-115SW:n hintalapulla voit hankkia sitä munaa vaikka tuplana niin, että naapurisi pallit varmasti kutistuvat kateudesta.
R-115SW ei ole soma sisustussubbari. Paitsi tietysti, jos olet sisustamassa mustanpuhuvaa miesluolaa. 50 x 55 x 57 cm mitat ja 35 kg massa vaativat äijän palikkaa nostelemaan. Ei se mahdotonta ole, mutta näyttää siltä, että nyt tehdään jo muuta kuin viikataan tyynyliinoja.
Pintakäsittely ei onneksi – JEE! – ole se kiiltävän musta pinnoite, joka tuntuu imevän sormenjälkiä ja pölyä aina naapurista saakka. Pinta muistuttaa kauempaa katsottuna hifilaitteiden harjattua alumiinia olevaa etulevyä, mutta on toki MDF-levyn pinnalla oleva muovikelmu. Nenä kiinni kotelossa pinnoitteen halpuuden näkee, mutta minulla ainakin on muutakin tekemistä kuin tuijottaa boksia sierainten etäisyydeltä. Yhtä kaikki, ihan perussiistin näköinen ja piristävä poikkeus niihin lisähinnasta saataviin erikoisviimeistelyihin, jotka ovat niin paksun muovilakan alla että aivan sama onko muovilakan alla tuloste vai oikeaa puuta.
Liitännöissä ja säädöissä ei ole mitään kovin erikoista. Jakotaajuussäätö ja äänenvoimakkuus, joka sentään menee yhteentoista eli odotettavissa voisi olla jotain hauskaa. Vaihesäädölle on yksinkertainen 0/180 astetta ja automaattisen virrankytkennän voi kytkeä pois päältä. Siinä se. 400 wattia jatkuvaa ja 800 wattia hetkellistä tehoa puskeva vahvistin ei edes näytä erikoiselta.
Näillä eväillä subwoofer saattaisi tuntua jopa tylsältä, mutta isona – siis isona piristeenä on se suuri 15-tuumainen elementti, jonka kartio onkin kuparinvärinen.
Pannaan painetta putkaan
R-115SW:n toisto venyy alas, kunnolla alas, mutta todella tiukalla kontrollilla. Paine tuntuu, lattia, hyllyt, vartalo – kaikki vavahtelevat, mutta mitään ylimääräistä paksuutta ei soundissa ole. Analog Pussyn leppoisan mukavan Hanging Myself Comfortably -kappaleen tärähtely herättää viereisen kannettavan horroksestaan, kaikki huoneen resonanssit ja naapurin (omakotitalossa). Black Hawk Down -soundtrackin Hunger-aloitusraita paineistaa alussa hillityn kontrolloidusti koska mitään ylimääräisiä korostuksia tai pehmoilua ei ole.
Vähän matka biisiä eteenpäin ja sitten jysähtää. Alkaa virnistyttää, väkisin, ihan kamalasti. Joten väännän lisää hanaa ja toivon, että pääkaiuttimet eivät hajoa käsiin. Bassopään paine tuntuu koko vartaloa vavistavana ja hihityttää kyynelet silmissä. Iskut jysähtävät kuin syliin putoilevat sementtisäkit. Ja tämä siis Anthem MRX-710 -AV-viritinvahvistimen ARC-huonekorjaus ajettuna ja bassopää täysin neutraaliksi lanattuna. Ei yhtään korostusta alapäälle.
Sitten kun subbarin tasoa nostaa muutaman desibelin niin paineaallot tietysti voimistuvat vastaavasti. Rinneradion On-teoksen ensimmäisen levyn aloitusraita Snips. Fyysiset tuntemukset iskevät jatkuvana sykkeenä lävitseni. Pan-levyn raskassointinen Helmi meinaa tiputtaa pinon älppäreitä hyllyltä joten höllään hetkeksi ennen kuin rikon jotain.
R-115SW ei ole pullamössösubbari, joka vain tarjoaisi paljon sitä pullamössöä. Painereservi on hyvä, kuten 800 watilta, 15-tuumaiselta ja isolta kotelolta voisi odottaakin, mutta oleellisempaa on se, että kontrolli pitää. Ei luonne ole ihan huippusubbarien lailla kontrolloitu ja vaivaton, mutta ei ole hintalappukaan sinnepäinkään samaa luokkaa niiden kanssa.
Osaako se soittaa myös musiikkia?
Hyvä on, se siis toimii leffalla ja leffahenkisellä materiaalilla mainiosti, mutta riittääkö äänenlaatu musiikille? Tuntuu riittävän, George Bensonin So What -raita Beyond the Blue Horizonilta kulkee hyvin, bassojuoksutuksissa ei ole juuri mutisemisen varaa. Samoin Donald Fagenin hyväbassoinen Kamakiriad sykkii tuhdin lämpimästi. Snowboundin särähtävät bassopotkut kuuluvat kuten kuuluukin ja tiukasti hakkaavan Teehouse on the Tracksin kanssa tekisi taas mieli avata hanaa paljon enemmän kuin on mitenkään järkevää tai sopivaa.
Lipeän vanhaan The Fifth Element -soundtrackiin ja Mondoshawan-raidan painevavahdukset ottavat vallan. Yritän palata etsimään muuta kuin pelkkiä tehosteita ja en ehkä onnistu aivan taitavimmin kun Erykah Badun Rimshot alkaa sykkiä. Hyvin raskassointinen Baduismi alleviivaa tehokkaasti, miksi musiikillakin järeä subwoofer voi tuoda leveän hymyn huulille.
Hyvä on, hyvä on. Etsin ihan vakavalla mielellä jotain, jota ei ole prosessoitu hurjasti. Se on vain vähän vaikeaa kun subbari yllyttää koko ajan antamaan vain lisää hanaa. Herbie Hancockin Doin’ It on sopiva kompromissi, funkin rytmi kulkee nopeasti napsuvan basson tahdissa ja R-115SW pärjää ihan hyvin. On se enemmän kotonaan silloin kun määrällä voi hieman korvata laatua, mutta vain kontrolloiduissa olosuhteissa todella paljon subbareita kuunnellut osaa löytää nämä puutteet. Tarkoitus ei ole nostaa itseäni jalustalle vaan sanoa vain se, että 99% kuuntelijoista on todennäköisesti erittäin tyytyväinen Klipschin suorituskykyyn myös musiikilla.
Riittävän hyvä vai parantamisen varaa?
Mitä tämän subbarin pitäisi tehdä ollakseen vielä parempi? No, on subwoofereita, jotka menevät vielä selvästi alemmas. Klipsch R-115SW:n toisto katkeaa vähän pariinkymmenen hertsin alapuolelle ja me hulluimmat olemme sitä mieltä, että voisi venyä vielä lähes oktaavin alemmaskin – noin kymmeneen hertsiin.
Toinen asia on se, että parhaiden subwooferien soinnissa on vielä selvä annos lisää uskottavuutta. Ne reagoivat nopeammin, niissä on vielä enemmän vaivatonta auktoriteettia ja ne kastelevat housut heti ensimmäisellä iskulla. Mutta jos nuo kaikki mainitut asiat vaatii subwooferiltaan niin suosittelen noin 5-10-kertaistamaan budjetin. Klipsch R-115SW maksaa 899 euroa ja jos isket pöytään sellaiset vaatimukset, että tämä ei niitä alkuunkaan täytä niin lompakkosi on oltava huomattavan pullea ja sinun valmis tyhjentämään sitä reilulla kädellä.
R-115SW on hintaisekseen aivan supermainio subwoofer. Se puskee riittävästi energiaa käytännössä riittävän alas asti, potkaisee riittävän lujaa ja integroituu riittävän hyvin musiikinkuuntelijallekin. Ei se ole Rolls -Royce, mutta kyllä Rollsin legendaarinen kuvaus suorituskyvystä, ”riittävä”, osuu siihen oikein hyvin.
Miten halpa subwoofer kykenee tälläiseen suorituskykyyn? Resepti on se fysiikankirjan vanhin: R-115SW on iso. Jos haluat siron sisustusbasson niin sen pieni kotelo on huomattavan jäykkä jousi, jota vasten elementin pitää puskea. Se taas vaatii tehoa ja elementin on kestettävä se teho ilman sivuoireita (säröä ja kompressiota) eli vaaditaan rajusti isompi vahvistin ja todella rajusti järeämpi bassoelementti.
Mikäli subbarin ei tarvitse olla käsilaukkuun mahtuva niin Klipsch R-115SW ansaitsee vilpittömän suosituksen. Tietysti vielä vilpittömämmin suosittelen kahta tälläistä…
Lyhyesti: Alas toistava isokokoinen subwoofer suorituskykyynsä nähden naurettavan halvalla.
Hinta: 899 euroa
Maahantuoja: LoudGroup
Klipsch-kauppiaasi:
12 Comments
LFE 40hz eikä vaimene juuri
LFE 40hz eikä vaimene juuri ollenkaan, ennen 80hz ?
Valitettavasti näin on
Valitettavasti näin on suurimmassa osassa subwoofereita, jakotaajuussäätimen numeroasteikkoon ei voi luottaa yhtään. On toki niitä, joissa asteikko pitää suurinpiirtein paikkansa, mutta valitettavasti kamalan paljoa.
R-115SW hankitaan mitä todennäköisimmin leffakäyttöön eli AV-vahvistin hoitaa sen todellisen jaon muiden kanavien ja subwooferin välillä. Silloin tämä ongelma häviää lähes olemattomiin. Klipschin jakotaajuus lähelle minimiä (isossa huoneessa, pienessä riittää se LFE-asentokin) ja AV-vahvistimella loput.
Tervehdys!
Tervehdys!
Mitenköhän tämä vertautuu suunnilleen samanhintaiseksi asettuvaan Ärjy-projektiin? Mietin vain löytyisikö Ärjyn hinnalla valmista kauraa mikä tyydyttäisi sinne päin matalat taajuudet.. Vai onko se opeteltava rakentamaan vaan itse 🙂
Nyt on noiden täälläkin testissä olleiden isompien Behrinkereiden(2031 tms..) kaverina Behkun oma 10″ Nekkst subbari olkkarissa leffa/kuuntelu käytössä. Aivan alimitoitettu noiden monitoreiden kaveriksi ja eihän leffojen alimmat taajuudet toistu ollenkaan..
PS. On kyllä mielenkiintoinen sivusto ja mukavaa luettavaa vaikkei kaikkea hifistelystä itse ymmärräkään! 🙂
Terveisin
Noviisi Rölli
On järeä 18″ elementti +300
On järeä 18″ elementti +300-litraisessa kotelossa eri asia kuin 15″ satalitraisessa. Klipsch on valmis tuote, toinen itse tehtävä – iso ero.
Kuinkahan tällaisessa riittää
Kuinkahan tällaisessa riittää ruuti akustoituun kotiteatteriin kun etupäässä on 3×8050 genet. Jos tällä jää esitys vaisuksi niin sit ärjyä kehiin 🙂
Kysymykseen äänenpaineen
Kysymykseen äänenpaineen riittävyydestä on ihan hirveän vaikea vastata, se kun on hirveän paljon käyttäjästä riippuva asia. Kyllä tällä pääsee _todella pitkälle_ mutta yhtä lailla riittävän hankalalla materiaalilla myös rajat on mahdollista löytää.
Kumpi olisi sinun mielestä
Kumpi olisi sinun mielestä parempi yhdistelmä Behringerin B2031A kanssa, Klipschin 15″ vai XTZ:n 12.7 subi? Käyttö on 50/50 leffoja ja musiikkia.
Ja mitä mieltä olet, kun käyttää huonekorjausta (YPAO), niin kannattaako jättää Behringerin kaikki omat säädöt vakioiksi?
XTZ:sta en osaa sanoa mitään
XTZ:sta en osaa sanoa mitään kun en ole sitä kokeillut. Todennäköisesti oikein hyvä subbari sekin.
Minä tekisin huonekorjauksen kaikki dipit nolla-asennossa. Sen jälkeen diskanttidippi -2dB-asentoon, jos huone ei ole akustiikaltaan hyvän studion kaltainen.
Oolrait. XTZ:stä ei nyt ole
Oolrait. XTZ:stä ei nyt ole ihan liikaa tietoa saatavilla, joten taidanpa mennä Klipschillä. Uskotko, että Klipsch tarjoaa paremman musiikkielämyksen kuin vanha SVS PB1000, jonka koen olevan hieman eloton mid-bass alueella.
Jos midbasson nopeus ja isku
Jos midbasson nopeus ja isku ovat oleellisia niin ei tämä ihan kärkipäätä niiden kanssa ole. Enemmänkin tarjoaa voimaa ja virnistystä. Sen maksimaalisen integroituvuuden ja slämmin saa sitten vasta kun voi laittaa rahaa selvästi enemmän. Hintaisekseen Klipsch on hyvä, mutta painottuu uskottavuuteen ja paineeseen. Onko se silti parempi kuin 10″ SVS, sitä en osaa sanoa.
Törmäsin tähän kun asunnon
Törmäsin tähän kun asunnon myötä oma 12″ subi jää pieneksi mitta huomasin että samaan rahaan saisi What sub rakennussarjan jonka myös olet testannut… Oliko määrä testata vielä Emotiva s15 malli?
Uudesta 15-tuumaisesta
Uudesta 15-tuumaisesta Emotivastakin on tulossa testi. Voin kertoa sen verran Emotivasta etukäteen, että se ei sitten ole mikään hienovarainen lisäbassso sellomusiikille…