Muovi täyttää maailman. Eikä ihme, onhan se kevyttä, tarkoitukseen oikein valittuna hyvin kestävää ja nimensä mukaisesti helposti muovattavaa. Kääntöpuoliakin vain on.
Muovinen tuntuma on usein ihan sama asia kuin halpa tuntuma. Ja halpa fiilis harvoin on hyvä fiilis. Lisäksi muovia kertyy luontoon jätteenä järjettömiä määriä (kun on halpaa, ei pois heittäminen paljon paina) ja se aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
Amerikkalaisen JBL:n Synchros-sarjan suljetut kuulokkeet juuri tämän takia eivät tunnu tippaakaan halvoilta, ne kun ovat nahkaa ja metallia. S300 ja S500 ovat rautarunkoisia, S700-lippulaiva valualumiinisena hieman hitech-henkisempi. Pehmusteet ovat tosiaan kaikissa aitoa nahkaa ja erittäin pehmeää sellaista.
Istuvuus kunnossa
Synchros-sarjan pienin S300 asettuu osittain korvan päälle. Kunhan oikean kohdan keksii, S300 on varsin mukava. Nahkatyynyt ovat pehmeät ja häviävät mukavuudessa melko vähän isoveljien isommille tyynyille. Hiostaako se nahka? Tottakai, riittävän pitkään päässä pidettynä aina enemmän kuin kangastyyny. Mutta kangastyyny ei koskaan tunnu yhtä arvokkaalta kuin nahkatyyny. Että valitse siitä sitten.
Synchros S500:ssa ja S700:ssa korvalla on paremmin tilaa, koko korvanlehti mahtuu kuulokekupin sisälle. S500 kääntyy näistä kahdesta kevyemmin kallon kylkiä halaamaan ja on sen ansiosta laiskalle kuuntelijalle kolmikon mukavin. Kun asettelee jäykemmän S700:n käsin oikein, se on yhtä hyvä.
Kaikkien kolmen pannassa on mekanismi, joka mahdollistaa kuulokekuppien kääntelyn anatomisesti mahdottomiinkin asentoihin. Vaikka omat korvasi eivät olisikaan vierekkäin kallon samalla puolella, ääriasentoa voi hyödyntää kuulokkeiden roudaamiseen suhteellisen litteänä pakettina. Ei näitä rintataskuun työnnä kuten nappikuulokkeita, ei edes takintaskuun, mutta laukussa kulkevat mukavasti.
Normaaliluureihin verrattuna etenkin S500 ja S700 tuntuvat jopa raskailta. Syynä on se, että ne normiluurit ovat usein varsin muovisia ja rakenteeltaan hentoja. Isojen Synchros-luurien massa ei kuitenkaan missään vaiheessa tunnu päässä epämiellyttävältä koska istuvuus on hyvä.
Synchros S300 – se avautuu sittenkin!
S300:n kanssa on tarkkaa, miten luurit asettaa päähänsä. Jos ne ovat yhtään liian edessä niin ääni muuttuu selvästi tummemmaksi. Ihmettelin ensin Billie Holidayn puhkitutulla yli puoli vuosisataa vanhalla äänitteellä, että ei avaudu, ei ollenkaan. Vaan kun siirsin pieniä kuppeja päässäni taaemmas, korvanlehdet kokonaan peittäviksi, sain tulokseksi tasapainoisen rauhallisen ja miellyttävän soundin.
Ei, nämä eivät ole samalla tavalla tarkat ja analyyttiset kuin esimerkiksi monet studiotyöskentelyyn tarkoitetut luurit. Selvästi äänensävyltään enemmän mukavuuspainotteiset ja tuhtusointiset, rennot.
Bela Fleckin Flight of the Cosmic Hippo kyllä jyrähtää kuin olisin istunut subbarin päälle, bassomurinat toistuvat voimalla, tarkasti ja mukavan alas ylettyvinä. Blues Brothersin musiikkina loistava ja äänitteenä ei aivan niin loistava materiaali nostaa fiilikset nopeasti ja armelias soundi paljastaa pääjuttunsa. Näillä voi kuunnella sujuvasti kaikenlaista musiikkia välittämättä pierun vertaa siitä, onko äänite masteroitu highendistien harvinaisia leluja varten, jotenkin sinnepäin vaiko ei sinne päinkään.
Synchros S500 – cruisaa kuin 1974 Dodge Monaco
S500:t istuvat vain niin tiukan mukavasti päähän. Massaa on, mutta jämäkkä rakenne, korville riittävän suuret kupit ja erittäin pehmeät toppaukset tuottavat miellyttävän lopputuloksen.
Soundi on avoimempi kuin S300:ssa, mutta näissäkin rento ja leppoisa. Merkitykselliset äänitteet saavat kylmät väreet selkäpiihin ja silmäkulmat kostumaan. Blues Brothers cruisaa eteenpäin juuri niin rennosti kuin 1974-vuoden Dodge Monaco vain voi kuljettaa. Poliisikäyttöön vahvistetusta alustasta huolimatta mutkat otetaan ulkokaarteesen nojaten, enemmänkin näyttävästi kuin tarkasti, mutta aina mukavasti. Silloinkin kun meno on juuri niin räyhäkkään vauhdikasta kuin 440 kuutiotuumasta Police Special V8-konetta voi repiä irti.
Hiljaisella voimakkuudella kuunneltaessa S500 kuulostaa hieman tummalta, mutta annettaessa hieman hanaa keskialue avautuu paremmin ilman, että soundi ottaisi yhtään korviin.
Synchros S700 – kalloa vavistava ulottuvuus
S700 on ääneltään kolmikon avoin. Kaikki Synchros-luurit kyllä edustavat soundia, joka on täysin neutraaleihin kuulokkeisiin tottuneelle tumma, jopa tukkoinen. Ja taas heille, joille se neutraaliääninen luuri tuntuu vaisulta ja ponnettomalta sekä mahdollisesti räikeän kirkkaalta, Synchros-sarja voi olla ehdottoman mainio valinta. Kyllä minullakin oli näiden jälkeen totuttelemista niihin tutumpiin luureihin, kovin olivat kimittäviä ensimmäisillä kappaleilla.
Basso jysähtää S700:llakin tuhdisti, alimmilla on vain S500:a paremmin voimaa ja uskottavuutta. Ei ehkä radikaalisti, mutta sen verran, että suorassa vertailussa ja huomattavan alas ulottuvilla murinoilla asian huomaa. Etenkin leffasoundtrackeillä on usein vahvahduksia, joiden kanssa keskiverto subwoofer on helisemässä ja JBL S700 vavistaa kalloa niin, että kuola valuu suupielistä kun typertynyt hymy estää suun sulkeutumisen.
Aito stage-soundi DSP:llä?
S500 ja S700 mainostavat LiveStage-tekniikkaa, jossa DSP:llä luodaan vähemmän kuulokemainen ja enemmän livehenkinen äänimaisema. Onnistuuko vai onko kyseessä vain markkinointiosaston perjantaihuuruinen vedätys?
Soundi muuttuu kyllä selvästi. Mutta onko tämä nyt sitten lavasoundia, live-soundia? Vaikea sanoa kun sitä live-soundiakin on niin monenlaista. Jos pään sisälle keskittyvä ääni ahdistaa ja on syy olla käyttämättä kuulokkeita niin LiveStage kyllä vapauttaa stereokuvan laajemmaksi. Se vain lisäksi muuttaa äänensävyä etäisemmäksi ja kevyemmäksi joten käyttäjän on käytännössä pakko kokeilla itse, mitä mieltä efektistä on.
Minä olen puristi ja kannatan äänen pitämistä mahdollisimman puhtaana joten tälläinen prosessointi kuulostaa omiin korviini vieraalta. Tiedän vain, että kaikki eivät ole alkuunkaan yhtä jääräpäisiä joten mars ottamaan tyypit ja päättämään itse, pitääkö LiveStagesta vai ei.
Montako sataa pannaan?
Suurin, kallein ja paras – niinkö? Kyllä, S700 soi kaikkein avoimmin ja lisäksi kyky runtata niitä selkäpiitä kylmääviä bassokouraisuja on, no, selkäpiitä kylmäävä. Jos S700 olisi myös yhtä mukava kuin S500 niin ehkä asia olisi sillä sipuli. Seiskasatasen pantamekanismi on vain sen verran jäykkä, että niiden asettelu päähän ei mene aivan yhtä automaattisesti kuin pykälää halvemmalla, joka vain asettuu kerta toisensa jälkeen juuri nappiin. Kun S700:n kupit kääntää käsin oikeaan kulmaan niin istuvuus on kyllä yhtä hyvä kuin S500:ssa.
Myönnän, aika laiskaksi on toimittaja käynyt kun ei jaksa enää asettaa itse kuulokkeita päähänsä. Varsinainen ensimmäisen maailman ongelma.
Haluat S300:t koska ne ovat pienemmät ja niitä kehtaa pitää paremmin päässä ulkoilmassa. Älä viitsi. Eivät ne oikeasti ole niin paljon pienemmät kuin S500 ja S700. Ok, jos budjetti stoppaa siihen 150 euroon niin sitten ei ole paljon tehtävissä. Ja sillä rahalla S300 tarjoaa hyvän paketin mukavuutta, tukevaa rakennetta ja miellyttävän tuhdin soinnin. Mutta varoitan, että älä sitten missään nimessä kokeile isovelimalleja, sen jälkeen paluuta ei enää ole.
Kommentointi suljettu.