Genelec G One, G Two, G Three ja G Four -aktiivikaiuttimet sekä F One ja F Two -subwooferit testissä

Kun Genelec esitteli pyöreämuotoisen 8000-sarjansa oli kuluttajalla kaksi selkeää vaihtoehtoa: perinteinen laatikkomallinen 103x-kaiutinmallisto ja moderni pyöreämuotoinen 8000-sarja. Nyt tarjolla on 8000-sarja, M-sarja, 4000-sarja ja uudet G-kaiuttimet, jotka näyttävät monissa perusratkaisuissa paljolti toisiltaan. Miksi ihmeessä, mitä ruohoa Iisalmessa on polteltu?

Pitkälle mietitty ja hiottu akustinen moottori.

Selkeä syy kyllä paljastuu. Vaikka pitkälle mietitty ja hiottu ”akustinen moottori” onkin hyvin samankaltainen kaikissa kolmessa, jokainen on suunniteltu tietyntyyppisen käyttäjäkunnan tarpeisiin. BMW:n turbodiesel on loistava moottori, mutta yksi kaipaa sen coupeen, toinen perhefarkkuun ja kolmas mahdollisimman hiljaiseen isoon sedaniin. Joku vielä katumaasturiinkin. Sama juttu Genelecin perusratkaisujen kanssa.

Perusratkaisut kunnossa

Akustiselta kantilta katsottuna monet asiat on tehty poikkeuksellisen oikein. Refleksiputket ovat suuriläpimittaisia ja kummassakin päässä on iso pyöristys. Liian pieni putki alkaa kompressoida äänenpaineen kasvaessa ja tulos on vähemmän ruutia viritystaajuudella kuin ylemmillä bassoilla. Se olisi aika hölmöä koska juuri bassoenergian lisäämiseksihän refleksikotelo on alunperin valittu.

Kotelot ovat alumiinivalua ja pyöreämuotoisia. Rystystestillä harva kaiutin kuulostaa kuolleemmalta kuin pyöreät Genelecit, ne oikeasti soivat yhtä paljon kuin umpinainen kivenmurikka. Pyöreät muodot yhdessä diskantin suuntaimen kanssa minimoivat koteloiden särmistä lähtevät ja suoraa ääntä sotkevat heijastukset eli diffraktiot. Kaareva kylki on myös paljon jäykempi kuin samanpaksuinen taso. Seinämänvahvuus onkin vain puolen sentin luokkaa joten pyöreä alukotelo on sekä tilavampi että kevyempi kuin samoilla ulkomitoilla ja tukevuudella oleva MDF-laatikko.

Viimeinen piste i:n päälle on kaikissa malleissa on kuminen Iso-Pod-jalusta. Se mahdollistaa kaiuttimen kallistuksen eteen- ja taaksepäin ja lisäksi on mekaaninen eristin kaiuttimen ja sen jalustan välillä. Näin varmistuu, ettei kaiuttimesta itsestään lähde runkoäänenä mitään sen enempää naapurihuoneeseen kuin kuuntelupaikallekaan.

Monet Genelecin esittelemät ratkaisut on tuomittu konservatiiviseimmissa piireissä täysin kerettiläisiksi. Kummasti vain kymmenen – kaksikymmentä vuotta myöhemmin niitä näkee monella merkillä.

Tasapainoisesti sijoituksesta riippumatta

Kuten Genelecin ajanlaskun alusta asti on ollut, uusissa G-sarjan kaiuttimissa on tietysti hyvät äänensävyn säädöt, joilla kaiutin saadaan soimaan tasapainoisesti riippumatta siitä, miten se sijoitetaan ja millainen on tilan akustiikka. AudioVideo.fi:n kuunteluhuoneessa kaiuttimet asetettiin 70-senttisille jalustoille aivan etuseinään kiinni.

Tällä sijoituksella basson yleistasolle -4 desibeliä oli sopiva vaimennus, laulajan äänessä oli riittävästi lihaa luiden päällä, mutta ei ylimääräistä paksuutta. G One, Two, Three ja Four mahdollistavat kaikki tämän basson yleistason säädön, joka onkin varsin välttämätön. Ilman sitä ei tavallinen kotelokaiutin voi soida tasapainoisesti sekä seinän vieressä että irti siitä.

G Three -mallissa on lisäksi kytkettävä -4dB vaimennus alabassoille ja G Four -mallissa 0, -2, -4 ja -6dB vaihtoehdot alabassoille. Alabasson vaimennuskytkimellä voi tasoittaa tilannetta, jos huoneen seisovat aallot tuottavat keskibassoille korostumaa. Koska kuunteluhuoneessa on peräkärryllinen bassovaimennusta, ei G Threellä alabasson kytkimeen tarvinnut koskea ja G Fourilla riitti hienosäädöksi -2dB.

Samoin tilan akustiikka on sen verran hyvä huoneen pienestä koosta huolimatta, että diskantin vaimennusta ei tarvinnut käyttää. Mikäli haluaa elää vain betoni- ja lasipintojen ympäröimänä, on G Three ja G Four -malleissa kytkettävä -2dB vaimennus diskantille. Se tasapainottaa huoneen äksyä akustiikkaa ja vähentää soundin tarpeetonta räväkkyyttä.

Pöytä ei ole optimaalinen sijoitus kaiuttimelle, mutta joskus ainoa vaihtoehto. Iso-Podilla kaikki G-mallit on mahdollista kallistaa yläviistoon ja kaikissa malleissa on myös Tabletop-kytkin. Se vaimentaa kaiuttimen edessä olevan tason – yleensä siis työpöydän tai tv-tason – aiheuttamaa korostumaa alakeskialueelle. Silti, vielä parempi tapa on asettaa kaiuttimet alunperinkin korvan korkeudelle tai hieman sitä ylemmäs esimerkiksi seinätelineellä tai asentamalla seinälle sopiva hylly oikealle korkeudelle.

Valot ja johdot

Muistatte varmaan kun sinisestä ledistä tuli välttämätön. Se on silmälle vaikea katsoa, mutta niin cool, että sellainen piti olla lähes joka laitteessa. Genelec ei onneksi ansaan langennut vaan siirtyi vihreästä (joka tarvittaessa näyttää myös oranssia tai punaista valoa) G-sarjassa suoraan valkoiseen.

G One -mallissa virtavalo on aina päällä kun kaiuttimessa on virta päällä. Isommista LEDin saa pimeäksi. Mukavaa esimerkiksi silloin kun on asentanut kaiuttimet akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse.

G Onen ja G Twon mukana tulevat sekä RCA-RCA-välikaapeli että stereojohto miniplugista RCA-pariin. Kannettavan soittimen tai tietokoneen kytkemisekeksi kaiuttimiin ei siis tarvita mitään lisäosia. Kaikkien mallien mukana tulee kaiuttimelle sopiva virtakaapeli. G Three ja G Four -malleissa on RCA-liittimen lisäksi balansoitu tulo XLR-liittimellä.

Täysii, myös MP3-soittimesta

Kahdessa isoimmassa mallissa on myös +10dB-kytkin. G One ja G Two eivät sitä tarvitse. Kaikki Genelecit, mallista riippumatta, soivat yhtä kovaa kun sisääntulosignaalin voimakkuus on sama (asia, joka myös teki niiden vertailusta helppoa). Koska G Onen äänenpainekyvyt ovat joukon pienimmät, saa siitä kaiken irti kohtalaisen pienellä sisääntulosignaalilla. G Twon kanssa sama asia, vain hieman lisää ja pikkukaiutin tuuttaa niin kovaa kuin pystyy.

Jo G Two pystyy äänenpaineisiin, jotka ylittävät kerrostalossa soveliaisuuden rajat.

Vaikka jo G Two pystyy äänenpaineisiin, jotka ylittävät kerrostalossa kaikki soveliaisuuden rajat kellonaikaan katsomatta, Three ja Four tietysti kykenevät vielä selvästi suurempiin paineisiin. Ne vain tarvitsevat siihen myös suuremman sisääntulojännitteen. Niin suuren, että kannettavasta soittimesta ei sitä enää irtoaisi.

Toisin sanoen älypuhelimesi ei musiikkisovelluksillaan rajoittaisi biisivalikoimaa, mutta sen oma vahvistinaste on niin pieni, että isompien G-mallien äänenpainevarat jäisivät käyttämättä. Aktiivikaiutinpari ja streamaava musiikkipalvelu älypuhelimessa on nimittäin erinomaisen helppo tapa järjestää bileet missä vain ilman sen suurempaa laitteistohässäkkää.

Paljon yhtenevää, enemmän eroja

Genelecin G-sarjan kaikissa malleissa on paljon samaa, tietysti. Niin rakenteessa kuin äänessäkin. Siirtymällä isompiin malleihin varustelu paranee, samoin äänenpainevarat. Yhtenevää on tietysti myös 6000- ja 8000-sarjan vastaaviin malleihin: 6010:n, 8020:n, niiden subwoofereihin, 8030:n ja 8040:n.

Kuuntelin kaikki mallit samalta paikalta, samoilla kappaleilla ja samoilla äänenpaineilla. Yllättävää oli, kuinka selviä askeleita musiikkinautinnon kanssa otti eteenpäin vaihtaessaan isompaan – tiettyyn rajaan saakka.

Huomasin, että kolme ensimmäistä ovat aivan mainioita omissa luokissaan. Sen sijaan G Four ei minulle tuonut oleellisesti lisää vaikka sen bassopään ulottuvuus ja kontrolli pesevätkin G Threen kuultavasti. Jos tuo alakerran kontrolli on kriittinen asia niin G Four puolustaa ehdottomasti paikkaansa. Itse hyppäisin mieluummin suoraan 8050-malliin.

G One – subbaria odottamassa

Genelec G One -kaiuttimella on yksi iso ongelma. Sen ääni on niin puhdas ja selkeä, että äänenpaineresursseilta toivoisi enemmän. Tietysti kun sanoo itselleen ääneen ”onkohan tämä jo kovalla” eikä kuule mitään niin ymmärtää, että kuunteluvoimakkuus on jo varsin reilu, puhdas ääni ei vain ota korviin. Mutta selvää on, että kaiuttimen rajat tulevat miellyttävässä tilassa vastaan ennen kuuntelijan korvia.

Asennus seinää vasten tuo mahdollisimman hyvin tukea soundille ja -4dB -asetus G Onen sävynsäädöistä tarkoittaa noin neljän desibelin lisuketta äänenpainevaroihin. Bassot nimittäin ovat ne useimmiten eniten tehoa syövä taajuusalue. Käyttö subwooferin kanssa tuo vielä lisää kapasiteettia, siitä tarkemmin vähän myöhemmin.

Äänellistä luonnetta kuvaavat parhaiten termit puhdas ja selkeä. Mitään ylimääräistä romantisointia ei tarjoilla, Kornista ei tule Katie Meluaa eikä Stravinskysta Sås och Koppia. Toisaalta ääni on hämmästyttävän erotteleva ja sen takia helposti kuunneltava. Kunhan huone ei ole akustisesti aivan hirveän kova niin diskantin tasokin on oikein sopiva, G Onea on helppoa kuunnella.

Billie Holiday piirtyy läsnäolevana ja instrumenttien paikat hahmottuvat selkeinä. Teräväpiirtoa ei mistään kolmituumaisesta kuitenkaan saa kolmen metrin päähän. Jos sitä haluaa, kuunteluetäisyys kannattaa tiputtaa metriin tai jopa vain puoleen metriin. G One toimii erinomaisesti niinkin läheltä. Sitä muuten kannattaa kokeilla. On oikeastaan osa hifistin yleissivistystä tietää, kuinka hillittömän tarkan ja läpikuultavan äänen hyvällä pienellä kaiuttimella saa ihan lähietäisyydeltä.

Analog Pussyn Trance N Roll naksuttaa hyvin, mutta hanaa avattaessa huomaa bassoiskujen tukkeentuvat vähitellen. Vatsaontelossa tuntuvat tutut murahdukset ovat tietysti vain muistissa. Yhtä kaikki, vauhtia piisaa hyvin.

Oleellisempaa kuin bassotoiston ulottuvuus onkin se, että ääni on puhdasta toiminta-alueellaan. Erillisellä subwooferilla saadaan sitten ihan eri luokan bassotoisto kuin repimällä matalia väkisin minikokoisesta kotelosta. Kannattaa muistaa, että G Onen arviolta parin litran sisätilavuutta kuluttavat myös elementit, elektroniikka virtalähteineen ja refleksiputki.

Jättämällä bassodipit nolla- tai -2dB-asentoon saa G Onesta isossakin tilassa seinäasennuksella lämminsävyisen ja rennon leppoisan toistimen. Neutraalia ääntä hakeva voi sitten tiputtaa matalien tasoa halunsa ja tilansa mukaan.

Subwooferin tarve riippuu hyvin paljon materiaalista. AC/DC:n vanha Dirty Deeds Done Dirt Cheap kuulostaa hyvältä pelkillä G Oneilla. Tuoreemmassa materiaalissa bassopäätä on enemmän ja jos on kerran kuullut kappaleen bassotkin hyvin toistavalla järjestelmällä, kaipaa G Onelle subbaria seuraksi.

G Two – ”Riittävä”

G One tuntuu siltä, miltä se näyttääkin, pieneltä kaiuttimelta. G Two sen sijaan yllättää huomattavalla massallaan. Kokoa ei ole hurjasti pikkuveljeä enempää, mutta sisuskaluissa on tuntuva ero.

Äänellisesti G Two myös kuulostaa oleellisesti toisenlaiselta. Perusasiat ovat molemmissa aivan samanlaisia, mutta G Two kuulostaa sellaisenaan varsin toimivalta kaiuttimelta eikä subwooferkaipuuta heti tule. Oli kyse sitten Billie Holidayn detaljien välittymisestä, stereokuvallisen informaation selkeydestä, Analog Pussyn iskusta rintalastaan tai kaiuttimen soinnin yleisestä uskottavuudesta, G Two toimii sellaisenaan niin hyvin, että moni musiikinkuuntelija pärjää pelkällä parilla ja hyvällä ohjelmalähteellä.

Kannattaa muistaa, että G Two:nkin mukana tulee se miniplugista kahteen RCA-liittimeen -johto. Tietokone tai pelkkä älypuhelin kaiutinparin seurana on jo täysiverinen musiikkilaitteisto, jolla voi kuunnella suurinta osaa maailman musiikista. Mikäli vinyylilevyt tuntuvat ainoalta oikealta musiikinlähteeltä niin laitteistoa vaaditaan vähän enemmän, älppäriasemia en ole kannettavissa tietokoneissa nähnyt.

Äänitteen pienet yksityiskohdat nousevat selkeinä esille, ne eivät häviä yhtä helposti äänimassaan kuin G One:lla, jonka esitys on samalta kuunteluetäisyydeltä selkeästi suurpiirteisempi, luonnostelevampi. G Two:n bassopääkin, vaikka kaiutin on loppujen lopuksi huomattavan pieni, riittää monenlaisesta musiikista nauttimiseen sellaisenaan.

Yksi iso pointti on myös G Two:n kyky tuottaa suurempia äänenpaineita. Pelkän G Onen saa kerrostalossa vielä yliohjattua, mutta jo pienen G Twon kanssa keskellä arkipäivääkin puhtaan äänen määrä ylittää kaikki soveliaisuusrajat. Se mainittu ”onkohan tämä jo kovalla” meni jo kauan aikaisemmin.

G Three – Oh G!

G Three on ihan ensitahdeista hyvin samankaltainen kuin G Two, mutta jo minuutin kuuntelun jälkeen huomaa rauhallisemman, vaivattomamman, aikuisemman otteen. Soundi on leppoisampi, erottelevampi kuin pikkuveljessä niin stereokuvan kuin yleisen informaationkin suhteen, mutta silti rennompi. Siitä tiukasti jokaista asiaa painottavasta innokkaasta ja asiaan perehtyneestä juniorista on tullut ammattilainen, joka on tottunut esittämään asiansa ilman vaahtoa koska hän tietää, että kaikki ovat paikalla koska haluavat kuulla, mitä on sanottavana.

Tanssiminen alkaa olla enemmän selkäytimessä ja jatkuvasta liikkeestä nauttimista.

Erottelussa selvin hyppäys tapahtuu stereokuvan kolmiulotteisuuden paranemisessa. Lisäksi bassopää ylettyy selvästi alemmas ja kontrollia on G Two:ta enemmän. Analog Pussylla huomaa äänessä sellaista soljuvuutta, johon kumpikaan pikkuveljistä ei pysty. Tanssiminen alkaa olla enemmän selkäytimessä ja jatkuvasta liikkeestä nauttimista kuin yrittämistä ja tarkkuuteen sekä oikeisiin liikkeisiin keskittymistä. Soundissa on ikään kuin kokemuksen tuomaa varmuutta. Samat sanat, samat asiat tulevat ulos uskottavampina kuin pienemmistä malleista.

G Three on edelleen varsin kompakti kaiutin, mutta pystyy hämmentävään tulokseen äänellisesti. Ellei tila on todella suuri ja/tai erittäin vaimeaksi akustoitu, sen äänenpainevaratkin riittävät hurjan pitkälle.

G Four – Analyyttinen

Billie Holidaylla ero G Three -malliin on hyvin hyvin pieni, Analog Pussylla sen sijaan kuulee bassopäässä olevan sekä kontrollia että ulottuvuutta taas selvä lisäannos. G Four voisi antaa monelle subwooferille oppitunnin siitä, mitä tarkoittaa kunnollinen bassotoisto. Jäntevyyden, saumattomuuden, ryhdikkyyden ja oikea-aikaisuuden pitää tulla ensin. Vasta niiden jälkeen mietitään, onko riittävä alarajataajuus huoneessa 35, 25 vai 15 hertsiä. Paksua puuroa voi kuka vain keittää, mutta rakenteen säilyttäminen on vaikeampaa.

G Four voisi antaa monelle subwooferille oppitunnin.

G Four ei kuitenkaan tarjoa sitä samaa soljuvuutta kuin G Three. Tarkkuutta on enemmän, äänitteen penkoja saa pienempiä G-malleja enemmän informaatiota siitä, mitä on tehty ja miten on tehty. Musiikinkuuntelijana nautin kuitenkin selvästi enemmän rennommin soivasta G Three -mallista. Ennemmin se, tarvittaessa subwooferilla terästettynä tai sitten suorana Genelec 8050. Se tarjoaa kohtuullisella lisähinnalla ja -koolla oleellisesti enemmän äänenlaatua, kapasiteettia, musiikillista nautintoa ja omistamisen iloa.

G Three:stä G Four:n on sarjan pienin hyppäys ylöspäin, ja kuuntelun nautinnollisuudessa Three jopa vetää selvän pidemmän korren. Äänenpainevarat toki kasvavat isommalla mallilla, mutta tilanne on paljolti sama kuin G Three:n kanssa, kerrostalossa resursseja on hurjasti ja raskaasti vaimennetussa tilassa voisi olla vähän enemmänkin.

Subbarin monta hyötyä

Lisäbasson ajatellaan yleensä tuovan lisää ulottuvuutta ja siten uskottavuutta bassotoistoon. F-sarjan subwooferit tekevät pari muutakin asiaa. Koska ne suodattavat eniten tehoa vievät bassot pääkaiuttimilta pois, ne myös parantavat kokonaisjärjestelmän äänenpaineresursseja.

Lisäksi kummankin subwooferin mukana tulee langaton kaukosäädin äänenvoimakkuudelle. Kun Genelec-järjestelmässä myös pääkaiuttimien signaali kulkee subbarin kautta, säätyy koko järjestelmän äänenvoimakkuus kauko-ohjaimella. Tällä tavoin ohjelmalähteenä voi olla vaikka pelkkä levysoitin.

G Onen kanssa on päivänselvää, että kaiutin on suunniteltu toimimaan subwooferin kanssa. Kyllä pikkuisia kuuntelee sellaisenaankin, mutta F One -subwooferilla terästettynä järjestelmästä tulee käsittämättömän hieno monessakin suhteessa. Yksi osa hienoutta on se hämmästyneiden kasvojen määrä kuin hieman sivussa olevaa subwooferia ei heti huomaa ja vieraat olettavat äänen tulevan pelkistä minikaiuttimista.

Alan harrastaja ihmettelee hänkin tilannetta. Vaikka tietää, että tukena on subwoofer, on tulos niin saumaton ja niin jykevä, että kokonaisuutta on vaikea uskoa. G One kahtena tai useampana kappaleena ja F One -subwooferina ajaa äänellisesti monen kookkaan lattiakaiuttimen ohi.

Sekä musiikille että elokuville

Leffojen ääniraidoissa on paljon matalia tunnelmaa luovia äänimattoja ja myös tehosteita, iso osa niistä jää kokematta ilman subwooferia. G One ja F One -malleilla tehty 5.1-järjestelmä onkin joka suhteessa aivan mainio. F One auttaa pikkukaiuttimien äänenpaineresurssien kanssa niin paljon, että koko järjestelmä riittää hyvin pitkälle.

Kotiteatterissa tuntuu selvältä, että myös G Two:n kaveriksi asennetaan subwoofer. F Two ja jopa pienempi F One auttaa kuitenkin bassotoiston uskottavuudessa ja sävykkyydessä myös musiikilla. Tilavaikutelma paranee ja äänestä tulee kevytliikkeisempi, vaivattomampi, kun pääkaiuttimien kuormaa kevennetään.

F One ja F Two – väkevät veljekset

Aloitin kuuntelut käyttämällä kummankin subwooferin kanssa G Two -mallia pääkaiuttimena. G Two saa selvästi lisää ulottuvuutta F Onellakin. Subwoofer integroituu mainiosti ja tuo huomattavasti lisää ryhtiä ja iskua soundiin. Bassopää on selvästi erilainen kuin monessa kookkaassa lattiakaiuttimessa. Siinä on nimittäin erittäin tiukka ja kontrolloitu ote. Paksua pehmeyttä ei ole, vain jäntevä kouraisu ja tiukka isku.

Siirryttäessä suurempaan F Two -subwooferiin, basson perusluonne pysyy samana, mutta voimaa on vain enemmän ja isku vieläkin tiukempi. Mission Impossible -soundtrackin raita The Heist luo välittömästi huoneeseen painostavan tunnelman täyteläisellä bassomatolla. Huoneen tuoman bassolisän kanssa helposti sijoitettavan kokoinen bassopata vavauttaa selvästi tunnettavia eikä vain kuultavia tehosteita.

Kaikki tämä tapahtuu täysin häiriöittä. Ei räminöitä (molemmat subbarit seisovat kolmen kuminastan päällä eli eivät varmasti keiku), ei refleksiputken tuhinoita, ei rutinoita itse kaiutinelementistä. Vain hyvin uskottavaa, saumattomasti pääkaiuttimiin istuvaa ja alas ulottuvaa bassoa.

G Three yhdessä F Twon kanssa on sekin edelleen enemmän hyvää mieltä tuova kuin G Three sellaisenaan. Kolmosen helppous ja kevytliikkeisyys ovat edelleen vahvoina mukana, vain vielä selkeämpinä. Tottakai F Two tuo lisää ulottuvuutta ja uskottavuutta, mutta oikeastaan hauskempana piirteenä on juuri yleisen vaivattomuuden paraneminen vielä lisää.

G Three -monikanavajärjestelmässä F Two:n äänenpainevarat loppuvat ennen pääkaiuttimia ja siksi valmistaja suosittelee siihen käyttöön ulkonäöltään industrial-henkisempää 7060B-subwooferia. Sen bassotoisto lisäksi ylettyy vielä selvästi alemmas.

Yy, kaa, koo ja pidot paranoo

Genelecin tuoreet G- ja F-mallit ovat perusrakenteeltaan hyvin tuttuja kapineita, ulkonäköä myöten. Niiden ominaisuuksia ja piirteitä on vain hienosäädetty kotikäyttäjää silmälläpitäen. Äänenlaatu on tuttua Geneleciä, erottelevaa, tasapainoista ja selkeää. Ei makeilevaa, ei romantisoivaa, mutta hyvällä oheislaitteistolla ja akustiikaltaan miellyttävässä tilassa nautinnollista juurikin sen läpikuultavan tasapainoisuuden ansiosta.

Oma valintani olisi G Three -pari F Two -subwooferilla.

G One, etenkin F One -subwooferilla terästettynä, on minikokoinen kaiutin, joka kuulostaa kertakaikkiaan hämmästyttävältä. Miniatyyrinen koko yhdistettynä erittäin uskottavaan soundiin on myös äärimmäisen tehokas tapa saada naapuri pitämään suu typerän näköisesti auki mahdollisimman pitkään.

G Two pärjää sellaisenaankin monella musiikilla ja F Two -subbarilla terästettynä tulos on erittäin laadukas järjestelmä niin musiikille kuin elokuvillekin. G Three ottaa vielä ison askeleen musiikista nauttimisessa eteenpäin. Se on sujuvampi, soljuvampi ja uskottavampi.

G Four on pikkuveljiään tarkempi ja analyyttisempi, mutta myös vähemmän rento kuunneltava. Sen hyvyys on nelikosta eniten makuasia. Koko G-sarja on tuttua Geneleciä, jossa pieniä käyttömukavuuteen liittyviä asioita on hiottu kotikäyttäjää silmälläpitäen.

Oma valintani näistä olisi G Three -pari ja sille F Two -subwoofer. Se on niin helppo ratkaisu saada erittäin nautittavaa ääntä, että voisin katsoa systeemillä elokuvatkin. Kunnes homma lähtisi taas käsistä ja siirtyisin monikanavaan.

Lyhyesti: Tuttua Geneleciä kotikäyttöön hiotussa hengessä. Vaikea keksiä pahaa sanottavaa.
Hinnat
Genelec G One: 285 euroa kappale
Genelec G Two: 455 euroa kappale
Genelec G Three: 675 euroa kappale
Genelec G Four: 1075 euroa kappale
Genelec F One: 595 euroa
Genelec F Two: 1200 euroa
Valmistaja: Genelec

Kuvat: Samu Saurama