Ensin analysoin laitteen tekniset ominaisuudet ja käyn läpi liitän… Äh. Noin minuutissa (A6:lla menee ensikäynnistyksellä hetki kun se orientoituu uuteen maailmaan) minulla oli iPhonesta Bluetoothilla yhteys Beoplay A6:n ja musiikki soi. Siksihän te tälläisen ostoa mietitte, että olisiko sillä kiva kuunnella musiikkia.
Vaikka Harry Potterin ja Sormusten herran kaikki velhot kerättäisiin yhteen nippuun, he eivät pystyisi loihtimaan yhtä käsittämättömän hienoa ääntä olemattoman kokoisista laitteista kuin Beon insinöörit. Beoplay A6 kuulostaa aivan käsittämättömän hyvältä vaikka sitä vertaisi itseään paljon kalliimpaan perinteisistä erillisosista kasattuun stereojärjestelmään.
Erottelua, jykevyyttä ja helppoutta
Katie Meluan Shy Boy -kappaleen pintaan miksatut ässät sihahtavat aavistuksen liikaa, kuten kuuluukin. A6 on kuin viimeisen päälle aristokraattisen paikan hovimestari, se selvästi paheksuu tuollaista turhaa sihinää äänitteessä ja pyrkii aavituksen peittelemään pahinta, mutta ei aivan tohdi piilottaa asiaa kokonaan koska se ei kuitenkaan ole hänen asiansa. Olen, olen katsonut Downton Abbeyt muutaman kerran.
Parempi vain kaivaa Tidalista jotain vähemmän sivaltavaa soimaan, pääsemme molemmat pahasta. Ocean’s 11 -soundtrackin alkuraidalla kuuluu hyvin, miten selkeästi ja puhtaasti Beoplay A6 artikuloi. Ei halpaa loudness-tehostetta, joka vain sihistäisi diskanttia ja jumputtaisi ontosti bassoa – ja sivuoireena peittäisi ihmisäänen kuulostamaan naapurin vessasta tulevaksi. George Clooneyn ääni on vahvasti läsnä ja kiitettävän selkeästi kuunneltava. Myös The Plans -raidalla, jossa jykevä bassomatto täyttää huoneen herrojen Pitt ja Clooney puidessaan juoniaan.
Sitten kun Papa Loves Mambo helähtää soimaan niin kuulee, että A6 vähän alleviivaa diskantin helähdystä. Sen verran, että äärineutraaliin vertailukohtaan tottunut asian kuulee. Ja sen verran, että pääasiallinen ostajayleisö kiittää kirkkaan heleää diskanttitoistoa. Ja rävähtäähän Herbie Hancockin Doin’ It kiitettävällä sykkeellä lähtökuopistaan, bassopää ulottuu mehevänä alas, keskialue on selkeän artikuloiva ja diskantti toistuu kirkkaana.
Loitsuun käytetyt ainekset
Pakko on koittaa selvittää, miten B&O on tähän päässyt. Kevyt ja ohut kaari, joka jysäyttää bassopään syvemmälle kuin moni hifistin lattiakaiutin ja keskialue, jolla ulkomaankielen kuullun ymmärtämisen arvosana nousee ainakin yhdellä pykälällä.
Kaiutinelementtejä on yhteensä viisi ja jokaiselle on oma vahvistimensa. Bassoelementit, 5,5-tuumaiset eli noin 13-senttiset saavat vauhtia 60-wattisista, yksi 1,5-tuumainen laajakaista myös 60-wattisesta ja molemmille 19-millisille diskanteille on oma 30-wattinen vahvistin. Nopea yhteenlasku ja pieni pyöristys: tehoa on yhteensä neljänneskilowatti. Se mahdollistaa aika paljon, kunhan sitä osataan hyödyntää.
5,5-tuumaiset ja diskantit ovat A6:n etulevyssä, aivan kuin olisi kaksi normaalia kaksitiekaiutinta vierekkäin. Se 1,5-tuumainen laajakaista on sitten takana luomassa isompaa ja avarampaa äänimaisemaa kun seinän kautta saadaan heijastettua ympäri huonetta tippa lisää musiikkia. Käytännössä Beoplay A6:n kuuntelualue onkin todella laaja, se kuulostaa tasapainoiselta ihan mistä suunnasta vain.
Yllättävää on, että kotelo onkin suljettu eikä refleksiviritteinen (ei tarkasti mitoitettua putkea tai kanavaa sisuksista ulkomaailmaan), mutta ehkä potkun napakuutta on sitten osittain kiittäminen juuri siitä. Beo sanoo bassotoiston alarajaksi 35 hertsiä (sama, mitä kotimainen studiokaiutinvalmistaja lupaa sille vähän alle kaksi tonnia kipaleelta maksavalle mallille) ja kyllä se kuuluu kaikella musiikilla. Basso on tukeva, ulottuva ja notkumaton. Juuri sitä, mitä pitääkin.
Hovimestaripuoli
Päinvastoin kuin Downton Abbeyn Carson-hovimestari, Beoplay A6 hoitaa sujuvasti ja mielellään kaikenlaisia asioita – ei vain ole tahdikkaan kohtelias. Minä asetan yhden pienen kytkimen kaikkien modernien palvelujen edelle. A6:n pohjassa liittimien luona on kolmiasentoinen kytkin: corner – wall – free. Kerro sillä A6:lle, mihin kaiutin sijoittuu ja se osaa sovittaa äänensävynsä vaadittavaksi. Seinät kun korostavat aina bassopäätä eli parhaan äänellisen tuloksen saamiseksi niihin on osattava reagoida.
Käyttölogiikka on sama kuin Beoplay A9:ssä. Pyyhkäisemällä kotelon yläreunaa oikealle äänenvoimakkuus nousee ja vasemmalle sivelemällä hiljenee. Jos vain lasket kätesi yläpinnalle, olet ”painanut” mute-nappia eli A6 mykistyy, aivan kuten A9:kin tekisi.
Jos tuttu ja turvallinen piuha tai moderni ja vaivaton Bluetooth eivät kelpaa sinulle vaihtoehdoiksi siirtää musiikki joltain soittovimpaimelta Beoplaylle niin tässä lyhyesti litania asioista, jotka se osaa: Airplay, DLNA, Spotify Connect, Deezer ja TuneIn.
Oleellisempaa ehkä on se, että ellei lämpimän harmaa vakiokangas istu silmääsi ja sisustukseesi, on kolme vaihtoehtoakin nimillä Dusty blue, Dark rose ja Dark gray.
A6:n edeltäjä Bang & Olufsen A8 oli varsin rajun näköinen ilmestys, monelle varmasti liiankin voimakkaasti muotoiltu. Pidit edeltäjästä tai et, Beoplay A6 on hieno jatkaja. Muotoilu on paljon ystävällisempää, orgaanisempaa, helpompaa ja äänenlaatu on ottanut valtavan harppauksen eteenpäin. Ainoa asia, mitä Beoplay A6 ei tarjoa on akku eli kannettavan tarvitsijoille kompakti ja kevyesti kulkeva Beoplay A2 ja isompi, mutta myös hurjasti isompiääninen Beolit 15 ovat edelleen ne vaihtoehdot. Helppoahan A6 on viedä juuri sinne, missä sillä haluat kuunnella – takana on hyvä kahva. Varmista vain, että töpselipaikka on olemassa, muuta A6 ei vaadi sinua palvellakseen.
Lisäys: Jälkikäteen selvisi, että vaikka langattomassa toistossa tietysti on aina pieni viive, voi A6:n toimia täysin viiveettömänä käytettäessä linjatasoista liitäntää. Tämä hyvänä lisätietona heille, jotka alkoivat haaveilla Beoplay A6:n käyttämisestä osana kotiteatterijärjestelmää.
Lyhyesti: Helppo silmälle, nautinnollinen korville.
Hinta: 999 euroa
Valmistaja: Bang & Olufsen
Bang & Olufsen -kauppiaasi:
Kommentointi suljettu.