ASUS Xonar Essence One kävi jo aikaisemmin testissä ja vakuutti tarkkuudellaan, mutta tuntui ehkä tipan alleviivaavan tarkkuutta kuuntelumukavuuden kustannuksella. Miten hehkutettu Essence III sitten pärjää? Hintaa on kolminkertaisesti, mitä muuta sillä saa kuin leveämmän kotelon?
Essence III:n ulkoasu on hillitympi kuin Xonarissa, mutta olemus vakuuttavampi. Massaa melko pienelle ja sirolle laitteelle on paljon enemmän kuin millään uskoisi ennen käteen nostamista. Äänenvoimakkuussäätimiä on Xonarin lailla kaksi, erikseen kuulokkeille ja esivahvistinannolle. Hyvin järkevää koska harvoin luurit ja kaiuttimet soivat tasan samalla voimakkuudella.
Äänenvoimakkuussäätimien tuntuma ei ole ihan hinnan tasolla, kaiutinpuolen säätimessä on pientä pehmeää nitkumista kun sitä pyörittää. Ei mitään katastrofaalista, mutta havaittavaa. Syynä tuntumaan on se, että kyse ei ole potentiometreistä vaan releohjatusta askelvaimentimesta, joka on myös kauko-ohjattava. Tarkkuus on siis astunut käpälätuntuman varpaille.
Toisaalta, ehkä tuohon säätimen pieneen pehmeyteen kiinnittää erityisesti huomiota kun kaikki muu on ehdottoman tiptop-laatua. Ja kaukosäätimellähän tätä enimmäkseen ohjataan.
Toinen ihan pieni kauneusvirhe on ehkä se, että ellei katso Essence III:a suoraan edestä vaan reilusti yläviistosta, etulevyn tekstit jäävät helposti hämäriksi. Vaan montako kertaa niitä muutamaa nappia pitää painaa ennen kuin oppii kunkin toiminnon? Ei montaa.
Business-puoli
Etenkin koneen takapuolella liittimet ovat erinomaisia ja mekaanisten vipukytkimien täsmällisesti loksahtavaan ääneen jää koukkuun. Ei, virtapiuha ei ole seinässä, mutta näitä vain jää hetkeksi kääntelemään ihan tuntuman ilosta.
Liitäntöjä muuten on paljon. ASUS Essence III on tosiaan täysiverinen etuvahvistin, joka hoitaa niin digimaailman kuin analogisenkin puolen asiat. Ok, analogisia tuloja on vain yksi, mutta ovela kaveri hakee vaikka erillisen RCA-jakokytkimen, jos nyt välttämättä noita tarvitaan omassa laitteistossa paljon.
Digitaalisia tuloja on kaikki mahdolliset, yksi kutakin. Tämänhän saa tietysti kiinni tietokoneeseen eli USB-liitäntä on. Perinteisimmät eli optinen ja koaksiaalinen digitaalitulo on myös eli kaikki CD-soittimet, verkkosoittimet, digiboksit ja muut – ihan kaiken saa kiinni. Sitten on vielä ammattilaismaailman AES/EBU, joka kotipeleissä on harvinaisuus.
Linjatasoiset annot ovat balansoimattomina RCA-liittimillä ja balansoituina XLR:llä. Vaan ei tässä vielä kaikki. Myös kuulokeanto on sekä normaalilla 6,3-millisellä plugilla että erikseen balansoituna antona. Jälkimmäistä ei tosin testin aikana päästy sopivan oheiskaluston puuttuessa testaamaan.
Erittäin tarkka ja läpikuultava
Essence III on sekä miellyttävämpi että läpikuultavampi ja vaivattomampi kuin iMacin sinänsä laadukas kuulokeanto. Etenkin Katie Meluan Shy Boy -kappaleen helposti korviin tarpeettomasti sihisevät ässät kuulostavat edelleen kirkkailta, mutta eivät yhtään epämiellyttäviltä. Tarkan miellyttävyyden lisäksi toinen selkeästi esille tuleva asia on rytmin toistumisen tarkkuus. Ei hötkyillä, ei laahusteta vaan mennään juuri sitä tahtia kuin kuuluukin.
Rytmissä on tarkkuuden lisäksi vaivattomuutta ja kevytliikkeisyyttä, taitavan tanssijan kurinalaista ja kuitenkin jatkuvan soljuvaa liikettä, joka ei töksähtele tai takkuile. Ken Ishiin Melting Pot kiertääkin selkäytimeen kylmiä väreitä heti kappaleen ensimmäisestä tahdista alkaen. Teknoraita kiitää niin, että vauhti piiskaa kyyneleitä silmistä ja leveästi hymyilevät suupielet tuntuvat lepattavan ilmavirrassa.
Ihan yhtä täsmällisesti iskee Aerosmithin St. John. Essence III:n tarkkuus on häkellyttävän korkealla tasolla, musiikkilajista riippumatta. Heikompien äänitteiden karuus tulee toki esille, mutta niistäkin huokuu huomattavan paljon sitä musiikkia ja se peittää pian itse äänitteen pienet puutteet alleen. Sitten kun äänite on highend-laatua niin Essence III:n tarjoama läpikuultavuus vie avaa esityksen todella upeaksi.
Niitä heikompia testiäänitteitä olivat vanhimmat Metallicat ja Blues Brothersit, viimeisen päälle hienosti tehtyä taas edustaa esimerkiksi Andreas Vollenweiderin Book Of Roses. Joidenkin laitteiden kanssa jää jumiin hyvään musiikkiin ja äänitteen laatu unohtuu, joskus taas äänenlaadulliset seikat nousevat pintaan ja tuovat kylmät väreet selkäpiihin. Essence III onnistuu poimimaan varsin hienosti piirteitä molemmilta puolilta ja sen kanssa oli helppoa kahlata serverin musiikkivalikoimaa läpi surutta ja ennakkoluuloitta.
Huomioi oheislaitteisto
Hempeilyn ja pehmoilun sijaan ASUS Essence III tarjoaa äärimmäistä nopeutta ja reagointiherkkyyttä, läpikuultavuutta ja rytmistä tarkkuutta. Se on samalla tavalla kaunistelemattoman puhdassointinen kuin aiemmin testattu Xonar Essence One, vie vain sitä puhtautta ja tarkkuutta vielä selvästi pidemmälle. Jos siis haluat tukevaa sointia niin valitse tukevasointiset kuulokkeet äläkä kuvittele kuulokevahvistimen tarjoavan leppoisaa pehmoilua.
Valitessasi äänensävyllisesti sopivia kuulokkeita tee se nimenomaan Essence III:n seurassa äläkä puhelimesi liittimestä. Normaalit kuulokeannot kun ovat tähän verrattuna varsin paljon peitteleviä ja tukkoisia.
Essence III ei ole ihan halpa, mutta toisaalta sen mahdollistama informaation määrä ja laatu ovat harvinaista herkkua. Päälle tulee vielä monikäyttöisyys eli toiminta normaalina kaiutinpohjaisen hifilaitteiston esivahvistimena ja se, että analogistakaan sisääntuloa ei ole unohdettu. Kokonaisuutena ASUS Essence III maksaa paljon, mutta lunastaa kyllä äänenlaadullaan ja ominaisuuksilla viimeisenkin pennin siitä hintalapusta.
1 Comment
Harmi kuinka harvoin
Harmi kuinka harvoin valmistajat ilmoittavat millä tavalla ovat toteuttaneet äänenvoimakkuuden säädön, joutuu aina testeistä lukemaan mikä DAC:it sattuu releohjatunsäädön sisältämään. Tätä ei kuitenkaan ole mikään perus ominaisuus ja loistava parannus.