Asus on suurimmalle osalle meistä tuttu tietokoneiden ja tietokonekomponenttien, erityisesti kovan luokan näytönohjaimien valmistajana. Tukeva tietokonemaailman tunteminen on ollut hyvä pohja tietokoneen kaveriksi liitettävän ulkoisen DA-muuntimen ja kuulokevahvistimen kehittämisessä.
Xonar Essence One ei sentään täytä normihifilaitteen kokoista pahvilaatikkoaan laidasta laitaan, mutta reilun kokoinen kyllä se kyllä on. Kotelo on hyvin tukeva ja massaa on highend-henkisen paljon. Vaa’an viisari heiluu paljolti siksi, että virtalähteenä ei ole läppärihenkinen ulkoinen mollukka vaan järeä rengassydänmuuntajaan perustuva voimalaitos kuulokevahvistimen sisällä.
”Jos äänite on hyvä,
ääni kuulostaa hyvältä.”
Muunneltava ja monipuolinen
Erikoisuutena vahvistinosan kaikki operaatiovahvistimet, ne pienet mustat lutikat, eivät ole piirilevylle juotettuja vaan kannoille asetettuja. Toisin sanoen, jos NE5532 ei ole sinun juttusi niin vaihda ihmeessä sinne joku toinen op-amppi tilalle. Kuulokevahvistimesta on myös kalliimpi MUSES Edition -versio, jossa operaatiovahvistimina toimivat MUSES 01 -mallit.
Asus Xonar Essence One toimii muussakin järjestelmässä kuin tietokoneen ja kuulokkeiden välissä. Äänenvoimakkuussäätimiä on kaksi, pienempi kuulokevahvistimelle ja suurempi laitteen takaa löytyville esivahvistinannoille. Perään voi siis kytkeä myös päätevahvistimen tai aktiivikaiuttimet.
Sisääntulojakin on USB:n lisäksi yksi koaksiaalinen ja yksi optinen digiotto. Toisin sanoen tämä toimii vaikka CD-soittimenkin erillisenä DA-muuntimena. Kun varustelua on näin hyvin perinteistäkin hifikäyttöä varten niin melkein jää jo kaipaamaan kaukosäädintä, vaikka 99% tapauksista laite päätyykin työpöydälle ihan käden ulottuville.
Piuha kiinni ja soi, Macissä
Asuksen mukana tulevat ASIO-ajurit Windows-ympäristöön, joilla varmistetaan Bit Perfect -toiminta. Normaalisti Windows nimittäin saattaa sössiä digitaalisignaalia niin, että ulkoinen DA-muunnin ei saakkaan bitti bitiltä sitä informaatiota, mitä alunperin on tallennettu. Ajurit saa toki imaistua Asuksen sivuiltakin.
Mac-ympäristössä riittää OSX 10.8 -käyttöjärjestelmä koneessa ja USB-kaapelin liittäminen. Sen jälkeen kuulokevahvistin näkyy Järjestelmäasetusten Äänet-osiossa ja käyttäjä voi valita, tuleeko ääni koneen omista kaiuttimista vai ulkoisen USB-laitteen eli Xonar Essence Onen kautta.
Kahdella Mac-läppärillä ja yhdellä iMacilla käyttöönotto oli kaikilla aito Plug N Play. USB-johto kiinni ja siinä se. Windows-maailmaa en päässyt, tai joutunut, testaamaan.
Tiukasti iskevä
Xonar Essence One ei turhia hempeile. Soundissa on hyvin kurinalainen ja tiukka drive päällä koko ajan. Bassoilla on kontrollia todella hyvin – isku on erittäin tiukka ja bassopään potku on jotain, johon en ole AKG K601 kuulokkeilla tottunut. Aivan sama kuuluu myös Grado SR60:lla, joka heppoiseen kuulokevahvistimeen kytkettynä on helposti pehmeäbassoinen.
Keskialue toistuu hyvin selkeänä ja tasapainoisena, yleissointi on kirkas. Äänessä ei ole ylimääräistä etäisyyttä eikä sen enempää korostettua läsnäoloakaan. Kirkkaudesta ja pehmoilun puutteesta seuraa myös tietty armottomuus äänitteen laadun suhteen.
Sisällöllisesti mainioiden rock-äänitteiden keskinkertainen äänenlaatu muistutetaan hyvin selvänä mieleen, Blues Brothers -tallenteet ja Aerosmithin Permanent Vacation ovat aika karun kuuloisia. Metallican viimeaikaisista tuotoksista puhumattakaan.
Charlotte Mattaxin cembalolla soittamat Bachin teokset sen sijaan avautuvat todella hienoiksi ja eläviksi. Samoin Andreas Vollenweiderin koko tuotanto suorastaan hehkuu ääniteosaamista. Mika Väyrysen harmonikkaversio aiheesta Pictures at an Exhibition hengittää kevyesti eteenpäin ja The Poppoon Väriä nostaa kylmät väreet selkäpiihin.
”Ei hyviä äänitteitä tarvitse
kaivaa vain akustisen
hempeilyn puolelta.”
Eikä hyviä äänitteitä tietenkään tarvitse kaivaa vain akustisen hempeilyn puolelta, kyllä David Lee Rothin A Little Ain’t Enough rullaa oikein sujuvasti siinä missä XL:n Jukola avautuu hyvinkin kauniiksi ääniteokseksi musiikillisten avujensa lisäksi. Megadeathin teoksiakin tuli pyöriteltyä useampiakin ja hyvälle mielelle niistä tuli. Etenkin Cryptic Writings alias ”Kummallissi kirjotukssi” ja hienon kuivasoundinen Risk avautuvat tavalla, jota ei usein kuule.
Ei romantikoille
Xonar Essence One on nykyajan tuote, piti siitä tai ei. Pehmoilua ei ole, verhoutumista ei ole, mutta ei myöskään leppoisuutta tai anteeksiantoa. Jos äänite on hyvä, ääni kuulostaa hyvältä. Huono äänite taas ei kuulosta yhtään hyvältä.
Upsampling-napin painallus tuntuu välillä tuovan aivan aavistuksen eroa soundiin ja seuraavalla kerralla vaikutusta ei tunnu olevan. Ei ainakaan minun korvillani eikä AKG K601 tai Grado SR60 -kuulokkeilla.
Romantikkojen kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Sen sijaan erottelukykyisen, tarkan ja kirkkaan äänen ystävälle Asus Xonar Essence One on aivan mainio vaihtoehto. Mielekkäin kuuloke Asuksen liittimeen kytkettäväksi on soinniltaan rauhallinen, jottei kokonaisluonne kallistu ylenpalttisen räväkäksi.
Kommentointi suljettu.